Rakastettu

Hän Rakastaa.

Eräänä aamuna kävellessäni kotoani autoon, mieleeni tuli aivan kuin tyhjästä ajatus: Olen ollut yksin seitsemän vuotta. Miksi olen ollut yksin niin pitkän ajan? Onkohan minussa jotain vikaa?

Mielenkiintoisia ajatuksia. Enkä kyllä koskaan aikaisemmin ole sellaista pysähtynyt miettimään. Olenhan odottanut Sinua, Jumala. 

Kun käynnistin auton, johon ajatuksen jälkeen olin asettunut istumaan, tuli kristilliseltä radiokanavalta kuin tilauksesta vastaus ilman viivästystä. Siellä eräs naishenkilö kertoi, miten hän oli aikaisemmin ollut niin rikki, että etsii aina epätoivoisesti turvaa ja hyväksyntää ihmisistä. Hän mainitsi, miten oli rikkinäisyydestään käsin ollut aina epäterveellä tavalla rakastunut.

Sepäs riittikin minulle vastukseksi: En olisi voinut rakastua terveellä tavalla, joten Jumala ei ole antanut minun rakastua ollenkaan. Siitä kiitän!

Mutta olenko parantunut riittävästi vieläkään? Mistä sitä tiedän? 

Eipä viivästynyt vastaus tähänkään. Sillä Jumala tietää. Hän on hyvä. Hän puhuu. Ja kuulee. Ja ennen kaikkea: Hän Rakastaa.

Aivan yllättäen ihmiset alkoivat yksi toisensa perään minulle sanomaan: Sinä olet kaunis. Sinä olet niin kaunis. Jotkut sanoivat sen suoraan ja toiset antoivat sitä muulla tavoin yhtä vilpittömästi ymmärtää. En valehtele enkä liioittele kun väitän, etten ole koko elämäni aikana saanut kuulla olevani kaunis niin moneen kertaan kun yhtäkkiä sain kuulla muutaman hassun päivän sisällä!

Samoihin aikoihin olin muokkaamassa kolmen vuoden takaa kirjotettuja tekstejäni "Epäoikeudenmukaisuus" ja "Minä olen kaunis"  - iloitsin siitä kuinka erilaisen vaikutuksen nämä sanat minuun tekivätkään tänään kuin olivat aikaisemmin tehneet! Saatoin jokaiselle sanojalle iloiten ja hymyillen vastata: kiitos ilman, että pääni olisi sen jälkeen ollut aivan pyörällä.

Eikä se loppunut tähän. Melkein yhtä yllättäen astui kuvioon myös itse epäoikeudenmukaisuus, joka todellakin sai minut suuttumaan ja vihastumaan, mutta ei enää kompastumaan eikä kaatumaan! Siitä huolimatta, että ihminen, joka sanoi minun olevan kaunis ja suloinen, seuraavana hetkenä minut emotionaalisesti hylkäsi, minä yhä koin itseni kauniiksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Itsetuntoni ei enää ole riippuvainen siitä, mitä ihmiset minulle sanovat tai sanomatta jättävät.

Tiedän olevani kaunis, vaikka ihmiset sanoisivat toisin. Tiedän olevani hyväksytty, vaikka ihmiset hylkäisivätkin. Tiedän olevani rakastettu vaikka ihmiset eivät osaisikaan rakastaa.

Ollakseni erehtymättömän varma sanoistani, jotka juuri sanoin, Jumala antoi lisämausteita tarinaan.

Kaiken epäoikeudenmukaisuuden tuoman surun keskellä minua lähestyi komea mieshenkilö, joka sanoi heti kättelyssä suoraan eikä kiertäen, että on sinkku, omistaa paljon rahaa, osaa laittaa hyvää ruokaa, pitää hyvää huolta lapsistaan ja on kiinnostunut tutustumaan minuun. Kerrottuaan omasta elämästään ja ajatuksistaan tärkeimmät, hän lisäsi: Sinä olet kaunis nainen ja Jumala rakastaa sinua. Hymyillen sanoin, että tiedän ja annoin miehen mennä menojaan liikuttumatta kuulemistani sanoista, sillä ne olivat sydämessäni jo! 

Pari päivää myöhemmin sain vakuuttua myös siitä, että itseni kokeminen kauniiksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi ei myöskään enää horju silloin kun ihmiset sanovat aivan päinvastaista. Entinen puolisoni sanoi suoraan eikä yhtään kiertäen - myöhemmin vilpittömästi sanojansa katuen - että olen kaunis aivan erilaisena kuin minkälainen tällä hetkellä olen.

Mutta minä tiedän, että olen kaunis juuri sellaisena kuin olen. Olen hyväksytty juuri sellaisena kuin olen. Ja etenkin: Olen Rakastettu juuri sellaisena kuin olen.