Lohduta minua

Jumala näkee

Kävin pitkästä aikaa ihmisten keskellä. Tarkoitan erilaista tilannetta kuin ostosten tekeminen ruokakaupassa tai uskovien kanssa yhdessä rukoileminen. Vietin monta pitkää tuntia paikassa, jossa kaikki ympärilläni olivat kauniita, pirteitä, terveitä ja nuorekkaita sanan monessa merkityksessä. Juuri silloin minä koin itseni rumaksi, voimattomaksi, sairaaksi ja vanhaksi sanan moninaisessa merkityksessä. Joka kerta kun yritin olla pirteä tai tein päälläni vahingossa äkillisen liikkeen sanoakseni kaverilleni jotain, minusta tuntui, että menetän tajuni. Koitin olla kiitollinen, että sain olla läsnä kun lapseni esiintyy, huolimatta siitä, että liikenteessä oleminen ei tuntunut vointiini nähden olevan yhtään järkevää. Oloni sai minut tuntemaan itseni tuon iloisen ihmisjoukon keskellä maailman surkeimmaksi ihmiseksi. Päivän päätteeksi toivon kipinä sisimmästäni oli miltei haihtunut kokonaan ja siinä epätoivottomuuden tilassa tein sen ainoan, mitä voin - lysähdin sohvalle ja huokaisin syvimpiä ytimiäni myöten: "Jumala, minä pyydän, lohduta minua. Minä tarvitsen sitä juuri nyt."

Usein me emme rukoiltuamme oikeasti edes odota, että Jumala vastaa. Joskus luovutamme, koska Jumala ei vastaa silloin kun olisimme halunneet. Toisinaan Jumala vastaa jo miltei ennen kuin saamme rukouksemme päätökseen tai ymmärrämme itsekään, mitä olemme pyytäneet. Minulle Jumala osoitti, että Hän oli siinä, aivan läsnä, kun käännyin Hänen puoleensa. Hän vastasi heti pyyntööni.

Sohvalla painoin kaukosäätimestä television päälle ja sieltä Mika Yrjölä sanoi: "Jumalan nimi on Jumala El Roi - Jumala, joka näkee ja Hän näkee sinut juuri nyt. Hän näkee sinut juuri nyt - - Hän näkee silloin kun me toivoisimme, että edes joku näkisi; silloin kun meistä tuntuu, että me ollaan aivan yksin; silloin kun sinusta tuntuu, että kukaan ei ole huomannut sinua. Hän näkee sinut silloin - - Jumala tietää tarkalleen, missä sinä olet - - Hän näkee silloin kun meidän tuskamme lyö yli meidän tilanteittemme, - - terveytemme laitoja. Hän näkee meidät."

Jumala osasi pukea tuskani paremmin sanoiksi kuin mitä itse olisin osannut! Saatoin luottaa siihen, että Jumala todellakin näkee, vaikka miltä minusta tuntuisi.

Myöhemmin Jumala vahvisti Hänen näkökulmaansa entisestään kun kuuntelin saarnaa, jossa Anne Miettinen sanoi: "Kun ihmisellä ei enää mitään ole - - ei ole muuta kuin Jeesus Kristus - - sen takia, mä uskon, siellä tapahtuu kaikenlaista. Ja työ on mennyt valtavalla määrällä eteenpäin."

Sinä päivänä tuon silmissäni niin ihmeelliseltä näyttävän ihmisjoukon keskellä istuessani olin nähnyt kuin filminauhalta oman vanhan syntisen luontoni ja olin tuon tuskaisen oloni keskellä sydämessäni Jumalalle valtavan kiitollinen siitä, että Hän armossaan on alkanut minussa työn, joka puhdistaa minut turmeltuneisuudestani - ylpeydestä, itsekkyydestä ja kaikesta omavoimaisuudesta. Me ihmisinä emme pysty näkemään, mitä tarvitsemme ennen kuin Jumala on jo saanut sen tehtyä! Miten tärkeää onkaan luottaa Jumalaan kaiken keskellä ja olla menettämättä toivoa silloin kun sitä ei näy!

- - minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen. Hebr. 10:38

Mielessäni soivat laulun "Herramme" sanat: "Jos Hän on puolellamme, ei meitä estä mikään."

Seuraavana aamuna seurakunnan Jumalanpalveluksessa laulettiin: "Sinä olet silmäterä suuren Jumalan. Taivaat kaikuu ikuisesti: `Minä rakastan.`"

Tuon tilaisuuden loputtua lapseni tulivat pyhäkoulusta ja ojensivat käteeni askartelemansa kortit, joissa luki: "Minä olen sinun kanssasi. Minä en jätä enkä hylkää sinua."

Jumala todellakin vastaa rukouksiin ja Hän totisesti lohduttaa!