Et voi hävitä, jos annat itsesi kokonaan Jumalan käsiin

Hän valmistaa askeleesi.

Et voi hävitä, jos annat itsesi kokonaan Jumalan käsiin, tiedäthän sinä sen." Richard oli aivan tosissaan. "Jos hän ei tahdo, että astut laivaan, hän pystyy estämään sen - tai ohjaamaan laivan aivan minne tahansa maailmassa."... Hän ei kertaakaan vihjaissut, että minun pitäisi saada aikaan jotakin; minun olisi yksinkertaisesti vain mentävä sinne, minne Jumala johdattaisi. Minustakin alkoi tuntua, etten häviäisi tällä matkalla mitään - - mieleeni muistui, mitä olin aamulla lukenut: "Kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt." Jos nimeni oli Jumalan käsissä, Jumala tiesi minusta kaiken. Jackie Pullinger, Lohikäärmeen ajo

Menin aamulla röntgenkuvauksiin ja olin hieman harmissani siitä, että saavuin parkkihalliin turhan aikaisin. Ajattelin, että olisin säästänyt edes jonkun verran rahaa tullessani vähän myöhemmin. Taskussani oli neljätoista euroa ja tilini sekä autoni bensatankki miltei tyhjinä. Onhan minulla sentään lapset ruokittavana ja vastuu siitä kuuluu minulle, sitä helposti äitinä ajattelee.

Käveltyäni läpi ison sairaalarakennuksen monen mutkaisen kerroksen saavuin ilmoittautumisluukulle, josta minut ohjattiin seuraavaan osastoon odottamaan. Ottaessani viimeisiä askeleita kohti etsimääni odotusaulaa, aivan nenäni edessä aukeni ovi, jonka takaa kuulin naisäänen sanovan nimeni. Askeleeni jatkuivat suoraan sisään tuosta ovesta. "Olipa kummaa", ehdin ajattelemaan vielä ennen kuin olin riisunut vaatteeni ja röntgenkuvaus oli alkanut. "Jäljellä on vielä kymmenen minuuttia varattuun kellonaikaan", jatkoin ajatustani kun olin pukenut vaatteet takaisin päälleni ja etsin paluureittiä autolle.

Askel askeleelta minua alkoi hymyilyttämään yhä enemmän kun muistelin sanoja, jotka olin lukenut aamulla saamastani tekstiviestistä: "Siunausta päivän askeleesiin." "Askeleeni tuntuivat todellakin olevan siunattuja ja oikein isolla alkukirjaimella", mietin ilon täyttäessä yksinäisen sydämeni. Hymyilin ja halusin jakaa tuon ilon kaikille! Soitin ystävälle, jolta olin saanut viestin haluten kiittää häntä sanoista ja kertoa, miten ihmeellinen Jumalamme on! Hän kertoi iloitessaan kanssani, miten oli kokenut kirjoittaa juuri sellaisella epätavallisella tavalla siunauksen sanat viestinsä loppuun. "Kirjoittaessani Jumala näytti minulle askeleet", hän sanoi.

Saavuin parkkihallin maksuautomaatille ja yllätyin totaalisesti nähdessäni maksuni summan olevan vain yhden ainoan euron! Kaupungin suurimmassa sairaalassa asioidessa ei sellainen summa parkkimaksuna ole läheskään tavallista. Useammassa tutkimuksessa viime vuosien aikana käyneenä olen tottunut varautumaan vähintään viiden tai jopa seitsemän euron suuruiseen maksuun palatessani parkkihallille.

Ajaessani takaisin kotiin, aloin muistamaan, mitä olin itse aamulla rukoillut. "Vaikuta tänään minua hoitavissa lääkäreissä tahtomista ja tekemistä niin, että Sinun hyvä tahtosi tapahtuisi", olin sanonut viipyessäni Jumalani edessä. "Siinä nyt tuskin Jumalan viisautta tarvitaan ottaakseen kuvat röntgenkoneella", ajattelin rukoukseni kuulostavan hieman kummalliselta siihen hetkeen. Mutta Jumala tiesi jälleen paljon paremmin!

- - sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä - - Fil. 2:13-14

Kotimatkalla oli mieleeni noussut myöskin ajatus siitä, miten äitini oli sanonut olevansa halukas maksamaan lapseni harrastuskulut, mikäli hänelle sellainen löytyisi. Mietin ja muistutin itseäni siitä, että olen jättänyt asian rukouksessa Jumalan tietoon ja olen varma, että voin luottaa Hänen ilmaisevan minulle selkeästi sen sopivan paikan juuri sopivalla ajalla.

Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen. 1. Piet. 5:7

Tuli sitten ystävä, jonka kanssa aamulla olimme iloinneet Jumalan pikkutarkkuudesta, kotiovellamme käymään kainalossa pino jalkapallolehtiä. "Muistelin, että sinun tyttösi pelaa jalkapalloa ja ajattelin, että hän saattaa tykätä näistä. Ovat olleet pari viikkoa meillä eteisessä ja tänään koin, että täytyy ottaa mukaan kun tulen", hän sanoi ojentaessaan käteeni suurinpiirtein seitsemän jalkapallolehteä.

Katsoessani päällimmäisen kannessa olevaa jalkapallon kuvaa, mieleni alkoi täyttymään ajatuksilla: Tyttäreni ei todellakaan ollut pelannut jalkapalloa jo yli vuoteen eikä oikeastaan ollut pystynyt millään päättämään, haluaako hän harrastaa sitä vaiko jotakin muuta. Oma intoni koko harrastukseen kuskaamisen suhteen oli viimeisen vuoden aikana ollut reilusti miinuksen puolella ja juuri siitä syystä olin joutunut tässäkin asiassa pyytämään Jumalaa avuksi. Sitten sanoin jo ihan ääneen, että tyttäreni oli alkanut viime viikkojen aikana pukeutumaan kotona päivittäin jalkapalloasuun, samalla kieltäen painokkaasti minua laittamasta pesuun hänen vaatteitaan yhtenäkään päivänä! Kun hän sitten valmistautui isänsä tapaamiseen, sai äiti käskyn pestä jalkapallovaatteet pian sekä varmistaa, että varastoon unohtuneessa pallossa olisi riittävästi ilmaa! Samaan aikaan oli koulurepusta löytynyt esite tyttöjen jalkapallojoukkueen harjoitusajoista vastuuhenkilöiden yhteystietoineen ja sitä minulle antaessaan lapsi oli sanonut: "Äiti, sinun pitää soittaa sinne." "Minä soitan maanantaina", olin vastannut, mutta jättänyt tekemättä sen. En mukamas ollut varma, oliko tuo lapsi tosissaan!! Tietysti ymmärsin soittaa samantien kun olivat keskiviikkona jalkapallolehdet kädessäni.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. Ps. 139:16