Älä välitä siitä, mitä ihmiset ajattelevat

Minkälaisten ajatusten annan mieltäni hallita?

Juuri kun olin ajatellut olevani voimaton pitämään toivoa yllä elämässäni, tuli vastaan video, jonka otsikko: "Jatkuva kipu", sai minut kuuntelemaan tuon tytön tarinan kokonaan.

Kuvailin ystävälleni videon herättämiä ajatuksiani seuraavin sanoin: Minua tuossa puhutteli eniten se, että kahden ja puolen vuoden jälkeen vihdoin löytyi joku, joka ymmärsi hänen asiansa ja hän parantui. Koin sen toivoa antavana. Itse kun olen nyt kaksi vuotta odottanut, että joku kuulisi ja ymmärtäisi minua. Ja siihen, miten hän kuvailee kivunsa kokemisen, voin myös yhtyä. Tosin minun kipuni ei niinkään ole fyysistä vaan enemmänkin henkistä. Yhtä kovalta kuitenkin tuntuu tuo taistelu. Kaikki samat pelot olen myös kohdannut ja saanut niistä voiton Jumalan avulla. Minäkin ajattelin puolisen vuotta sitten kuolevani ehkä syöpään kun fyysinen tilani meni yhtäkkiä todella huonoksi enkä ymmärtänyt, mistä johtuu eikä kukaan auttanut ymmärtämään. Tosin minun kohdallani se oli vain pelon kohtaamista ja siitä vapautumista. Ja se, miten tälle tytölle on ollut liikunta ja liikkuminen tärkeää - miten hän kuvailee tunnetta kun ei voinut siihen osallistua - koen sen joka ikinen päivä niin samalla tavalla.

Juuri silloin kun minusta tuntuu etten enää jaksa, minun täytyy valita, pidänkö toivoa yllä vaiko luovutan. Minun täytyy valita, minkälaisten ajatusten annan mieltäni hallita. Luovuttamisen ajatukset masentavat kun taas toivon yllä pitämisessä on elämää. Ja eikös saatanan päämäärä ollutkaan masentaa meidät?

Näistä ajatuksista ei kulunut montaa päivää kun sain käteeni lääkärin kirjoittaman yhteenvedon kaksi vuotta kestäneestä tutkimuksesta terveydentilani suhteen. Tunnetilani oli hetkessä kuin mustan varjon peitteessä, josta oli vaikea nähdä mihinkään. Mielessäni pyörivät ajatukset oikeudesta, totuudesta, väärinymmärretyksi tulemisesta ja sen seuraamuksena monista jo toteen käyneistä ja mahdollisesti edessä olevista vahingoista henkilökohtaisessa elämässäni. Sisimmässäni kaikui entistä voimakkaammin kipeä huuto: Minä en halua, että minusta ajatellaan näin! Toisin kuin monta kertaa aikaisemmin tein päätöksen pysyä paikoillani kunnes Jumala yksin osoittaisi minulle oikean ulospääsyn pimeyden tunnevyöryn keskeltä.

Ainoana asiaan liittyvänä ajatuksena koko päivän aikana muistui mieleeni jostakin John Beveren kirjasta lukemani kertomus:

Kouluvuotensa aikana Addison, yhdeksänvuotias poikani, kertoi meille koulussa kohtaamastaan ongelmasta. Hän uskoi, että yksi hänen opettajistaan ei pitänyt hänestä ja syytti häntä aina kun luokassa hälistiin tai siellä ilmeni epäjärjestystä. Tätä oli jatkunut jo jonkin aikaa, ja nyt opettaja oli lähettänyt kotiin viestin, joka oli todella häntä vastaan. Addison on äärimmäisen tunnollinen, ja se oli hänelle liikaa kestettäväksi. Kertoessaan pelostaan ja turhautumisestaan hän murtui kyyneliin illallispöydässä. Me vakuutimme hänelle, että uskoisimme parasta hänestä ja pyysimme häntä kertomaan yksityiskohtia tilanteesta. Hän sanoi: "Minua syytetään kaikesta, mikä menee vikaan. Vaikka olisin enemmän kuin yksi, joita voitaisiin syyttää, minä saan jokatapauksessa syyn niskoilleni. En vain sen, vaan minua syytetään asioista, joita en ole tehnyt. Tänään vieressäni istuvat kaksi poikaa nauroivat ja tirskuivat, ja opettaja kääntyi ympäri huutamaan minulle." Hänen huulensa alkoivat vavahdella ja kyyneleet alkoivat vuotaa. Yhdeksänvuotiaalle se oli toivoton kriisi. Kaikki muut Addisonin opettajat olivat kertoneet hänen käyttäytyneen mallikelpoisesti, joten tiesin, että kyseessä oli yksittäinen tapaus. Kysyin häneltä: "Mitä sanoit, kun opettaja syytti sinua?" Addison vastasi nopeasti: "Sanoin hänelle, että minä en jutellut. Nuo kaksi poikaa juttelivat!" Kysyin: "Niinkö sinä yleensä reagoit kun opettaja oikaisee sinua?" Addison vastasi: "Kyllä, jos tiedän, että en itse tehnyt mitään." Katsoin häneen: "Poikani, ongelma on juuri siinä. Sinä puolustaudut. Kun puolustat itseäsi, Jumala ei tee sitä." John Bevere, Mitä teet kun tunnet tulleesi väärinkohdelluksi?

Onnekseni en tavoitellut ystävääni heti silloin kun olisin kaivannut "kysyä neuvoa siihen, mitä tekisin kun olen tullut taas kerran niin väärin kohdelluksi". Tavoiteltuani hänet, sainkin kertoa hänelle jo tekemästäni päätöksestä ja tuntevani rauhaa asian suhteen. Tosin järkeilin vieläkin ääneen, mitä muuta siinä tilanteessa mahdollisesti olisin voinut tehdä. En ihan loppuun asti kyennyt ymmärtämään, mitä väärää voisi olla asioiden oikaisemisessa edes hieman totuuden mukaisemmaksi. Päätin kuitenkin pitää luottamukseni siinä, että John Beveren kirjasta mieleeni noussut ajatus jollakin tavalla minulle vahvistuisi ihan ymmärrykseenikin saakka.

Muutaman tunnin kuluttua sain ystävältäni viestin: "Löysin sen John Beveren kirjan ja kohdan missä hän kertoo pojastaan. Kirjan nimi on "Mitä teet kun tunnet tulleesi väärin kohdelluksi". Kummasti nousee tuon nimen takia ne sinun lääkäripaperisi mieleen ...". Hän jatkoi: ”Kirjassa lukee… Jos annamme Jumalan hoitaa ne ihmiset, jotka kohtelevat meitä väärin, me kypsymme ja niitämme suuria siunauksia. Jumala näkee kärsimyksesi. Hän ymmärtää tuskasi. Hänellä on suunnitelma, jonka avulla Hän tekee siitä jotain erinomaisen hyvää sinun elämässäsi."

Rauha sisimmässäni alkoi jo vakiintumaan paikoilleen. Seuraavana aamuna heti herättyäni sain ystävältäni viestin: "Tämän aamun Raamatunjae tuntuis liittyvän eiliseen keskusteluun ahdistuksesta ja elämän haasteista ... `Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinnen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.` (Hebr. 4:15)" Muistin, että nämä sanat olivat nousseet itsellenikin mieleen edellisenä päivänä muutamaan otteeseen, enkä ollut rekisteröinyt niitä silloin.

Aamupalan jälkeen menin lenkille jolloin nousivat useampaan otteeseen mieleeni Raamatun sanat:

Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan - - Hebr. 12:1-4

Samaan aikaan alkoivat soimaan yhä uudestaan mielessäni  Pekka Simojoen laulun", Katsokaa voittajaan", sanat: "Katsokaa häntä, joka synnin vallan poistaa."

Katkeruus, olipa se kuinka oikeutettua tahansa, korventaa vain omaa sieluamme eikä auta mitään. Siksi meidän on opittava antamaan anteeksi, vaikka emme unohdakaan. Nelson Mandela on ehkä tämän vuosisadan paras esimerkki ihmisestä, joka on opettanut meitä antamaan anteeksi. Oltuaan kaksikymmentäseitsemän vuotta poliittisena vankina - maailman  pisin poliittinen vankilatuomio - hän vapautui vahingoittumattomana ja kehotti kansaansa antamaan anteeksi menneisyyden valkoisille sortajille ja kääntämään katseensa tulevaisuuteen: uuden yhtenäisen kansakunnan rakentamiseen. Rotusorron aiheuttamasta valtavasta vammasta huolimatta Mandela valitisi anteeksiantamuksen ja sovinnon tien mieluummin kuin koston ja korvausvaatimusten tien. Washington A. J. Okumu, kirjan R. T. Kendall, Täydellinen anteeksiantamus esipuhe

Katkeruus - ja siitä käsin toimiminen - on syntiä. Raamatun mukaan synnillä on tuhoisia seuraamuksia henkilökohtaiseen elämäämme:

Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room. 6:23

Synti erottaa meidät Jumalasta ja etäännyttää meistä Pyhän Hengen:

Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. Ef. 4:30-32

Ihme kyllä, samaan aikaan sain kuulla erilaisissa tilanteissa sanoja: "Pitäisikö sinun valittaa asiasta - - ?"; "Oletko ajatellut tehdä asiasta oikeusjutun?"; "Väärästä teosta rankaiseminen on ihan laillista ja syyllisen kuuluu tulla rangaistuksi." Tuo kaikki kuulosti hyvältä tilanteeseen, jossa juuri olin. "Haluaako Jumala sittenkin minun asiasta valittavan?", aloin yhtenä hetkenä epäilemään.

Jumala vastasi pian:

Kun olemme katkeria, uskottelemme itsellemme, että ne, jotka meitä loukkasivat, joutuvat todennäköisemmin rangaistuksi, jos me tavoittelemme kostoa. Emme uskalla luopua koston ajatuksista. Jos emme suunnittele oikeuden toteutumista, miten oikeus toteutuisi? Uskottelemme itsellemme, että meidän tulee puuttua asioihin. Tämä on valhe - Paholaisen valhe. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan- näin sanoo Herra."(Room. 12:19) Vahingoitamme vain itseämme, kun mietime mitä meille tapahtuu ja kuvittelemme, millaista on, kun "ne" saavat rangaistuksensa." R. T. Kendall, Täydellinen anteeksiantamus

Eräs ihana, minulle aikaisemmin tuntematon, Herran palvelija tuli pitämänsä luennon jälkeen luokseni ja sanoi minulle sanat: "Sinä olet halunnut luovuttaa. Älä välitä siitä, mitä ihmiset ajattelevat. Herra tulee toteuttamaan näkysi. Älä välitä siitä, mitä ihmiset ajattelevat."

Minusta todellakin oli tuntunut siltä, että haluaisin luovuttaa. Vääryys, mitä koin itseeni kohdistuvan, tuntui käyvän ylitse voimieni. Kukaan niistä, jonka kuuluisi minua auttaa, ei tuntunut kuulevan eikä näkevän totuutta minusta.

Mieleeni muistuivat myös joskus aikaisemmin saamani profetian sanat: "Ihmiset eivät tule ymmärtämään sitä, mitä sinä tulet Herralle tekemään."

Lopuksi sain käteeni vielä pienen paperilapun, jossa lukivat joitakin kuukausia sitten koulutustilaisuudessa kirjoittamani muistiinpanot: Koska Joosef ei katkeroitunut, hänelle uskottiin kaikki vangit. Hänestä tuli vanki, joka oli vankilan johtaja, koska hän piti sydämensä puhtaana. Vaikka hän itse oli koko ajan vankilassa kaipaen Jumalan edessä oikeutta ja vapautta epäoikeudenmukaisuudesta. Joosefilla ei ollut huoli siitä, mitä ihmiset sanoo vaan siitä, mitä Jumala sanoo.

Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoon teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne - - himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne. - - "  4. Moos. 15:37-40