Vääryys ei ole oikein

Tunnistatko oikeutetun vihan?

Harva puhuu vihasta. Moni kertoo olevansa ärtynyt, suuttunut tai loukkaantunut. Niiden takana piilee kuitenkin aina viha, puhdas perustunne, Koponen sanoo. Hänen mukaansa suomalaiset eivät usein tunnista vihaansa, koska sekoittavat tunteen sen tuhoisaan ja aggressiiviseen ilmaisutapaan. Vihaa pelätään. Koposesta se on traaginen väärinkäsitys. Miten hyvinvoiva maa Suomesta tulisikaan, jos useampi kunnioittaisi vihaansa! Viisaasti käytettynä viha auttaa puolustamaan rajoja, suojelemaan terveyttä ja etenemään elämässä, Koponen perustelee. Tunne paljastaa, mikä on kohtuutonta. Koponen pitää järjettömänä ajatusta, että vihasta voisi vapautua kokonaan. "Kuolisimme, jos viha poistuisi. Meillä ei olisi kykyä pitää puoliamme eikä huolehtia rakkaistamme. Olisimme flegmaattisia." Lapsena Jari Koponen passitettiin pihalle, jos hän suuttui. Hänelle sanottiin, että pikkusiskot pelkäsivät hänen vihaansa. Joskus poika käveli koirankoppiin ja jäi makaamaan ajokoiran turvallisen selän taakse. "Ajattelin, että vihani on jotain todella pahaa, kun aikuisetkaan eivät kestä sitä. En halunnut siskojeni pelkäävän. Halusin vihan pois itsestäni." Koponen oppi, että hänet hyväksyttiin, jos hän oli kiltti, avulias ja helppo. Nuorena hän treenasi itsestään mustan vyön karatekan, rauhoitti nuorisotyössä katunuorten tappeluita ja oli ylpeä siitä, ettei suutu koskaan. Hän saattoi hymyillä, vaikka sisällä kupli raivo. Hän jousti äärimmäisyyksiin ja miellytti muita. Kun hän ei puolustanut tarpeitaan, viha patoutui sisälle. "Olin hajota kiltteyteeni. Tiesin, että minulla on ongelma, mutta luulin, että viha ei liity siihen millään tavalla." Lopulta Koponen masentui - - Helsingin sanomat, Johanna Pohjola, vihakouluttaja Jari Koposen haastattelu

Autossa oli kolme lasta ja minä. Vieressäni istuva otti banaanin treenikassistaan syödäkseen sitä. Huomautin häntä, että takapenkillä on kaksi muutakin nälkäistä kaveria, joille kuuluisi jakaa osaa banaanistaan mikäli meinaa heidän läsnäollessaan sitä syödä. Katsellessaan omistamaansa banaania, lapsi selkeästi ihmetteli ja sanoi: "Minua ei kyllä haittaisi, jos muut söisivät enkä minä saisi." Ajattelematta sen enempää totesin: "Kaikki eivät ole niin kilttejä kuin sinä." Tyytyväisenä itseensä lapsi kääntyi katselemaan takapenkille ikäänkuin tuomitakseen pikkusiskoaan kiltteyden puutteesta. Huomaamattani sanoin ääneen sanat: "Se, että on liian kiltti, ei tarkoita, että on parempi kuin muut."

Job antoi rehellisesti ystäviensä kuulla, miltä hänestä tuntui heidän kohtelunsa. 1933/38 Raamatunkäännöksen otsikossa lukee: "Hän torjuu ystäväin häväistyksen": "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne? Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte." - Job 19:2-3

Ystävien tehtävä on tukea, rohkaista ja lohduttaa, ei tuomita ja syyttää. Jobin ystävät eivät kyenneet täyttämään virkaansa Jobin rinnalla kun Herra oli antanut onnettomuuden kohdata Jobia. Se oli väärin Jobia kohtaan ihmisiltä, jotka pitivät itseään hänen ystävinään. Job antoi heidän kuulla, miltä hänestä heidän kohtuuton käytöksensä tuntui ja luovutti sen jälkeen heidät Jumalan tuomittaviksi: "Ystäväni pitävät minua pilkkanansa - Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo, että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan." - Job 16:20-21

Mooses peräti pelkäsi vihaa, jota Herra tunsi niitä kohtaan, jotka olivat toiminneet Hänen käskyjä vastaan! Jos Mooses, joka tunsi täydellisesti Herran sydämen ja Hänen hyvyytensä, sanoi pelkäävänsä, silloin Herran vihan täytyi olla todellakin suurta niitä kohtaan, jotka eivät totelleet Hänen käskyjään! Jumala siis todellakin tuntee vihaa.

Ja niin minä näin, että te olitte rikkoneet Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan: olitte tehneet itsellenne valetun vasikankuvan, pian poikenneet siltä tieltä, jota Herra oli käskenyt teidän vaeltaa. Silloin minä tartuin molempiin tauluihin ja heitin ne käsistäni ja murskasin ne teidän silmienne edessä. Ja minä heittäydyin Herran eteen ja olin, niinkuin edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta, kaiken sen synnin tähden, jota te olitte tehneet, kun teitte sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoititte hänet. Sillä minä pelkäsin sitä vihaa ja kiivautta teitä vastaan, joka oli vallannut Herran, niin että hän aikoi tuhota teidät... Myöskin Aaroniin Herra vihastui niin suuresti, että hän aikoi tuhota hänet, ja minä rukoilin silloin myöskin Aaronin puolesta. Sitten minä otin teidän tekemänne syntikuvatuksen, vasikan, ja poltin sen tulessa, löin sen palasiksi ja rouhensin sen hienoksi, aivan kuin tuhaksi, ja sen tuhan minä heitin puroon, joka juoksi vuorelta. Moos. 9:16-21

Myös Jeesus osoitti pyhäkössä vihaansa niin, ettei kenelläkään jäänyt epäselväksi, mitä Hän tunsi kun pyhäkköä väärin käytettiin:

Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkystenmyyjäin istuimet. Ja hän sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi', mutta te teette siitä ryövärien luolan." Matt. 21: 12-13

Miksi me emme siis saisi tuntea vihaa kun meitä kohtaan tehdään vääryyttä?

Sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. - 1. Joh. 4:17

Varmistakaamme tietysti ensin ettei kyseessä ole tunne, jonka saa aikaan oma ylpeytemme (5. Moos.11:16)!

Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta - - "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa. Ef. 4:25-26

Jos meitä kohtaan on tehty vääryyttä, meidän ei kuulu valehdella itsellemme tai muille väittäen, että ei se haittaa, vaan nimetä vääryys vääryydeksi ja olla oikeutetusti vihainen siitä. Vihastuessa ei kuitenkaan saa tehdä syntiä toista kohtaan eli kostaa hänelle  - sen tekee Herra.

Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. 1. Piet. 3:9

Tunteet täytyy tunnistaa ja tunnustaa, myös viha. Jos kiellämme vihantunteen itseltämme, se patoutuu sisällemme ja alkaa vahingoittamaan sekä itseämme että läheisiämme. Vihan ei ole tarkoitus olla vaarallista, mutta patoutunut viha sitä useimmiten on. Jumala on luonut vihan tunteaksemme sen. Tervettä vihantunteen ilmaisemista on sanoa: minulle on tehty vääryyttä ja olen vihainen siitä. Vääryyden aiheuttamalle kivulle sen sijaan täytyy löytyä kohde, jota emme omalta puoleltamme vahingoita. Silloin kun olemme uskossa, se kohde on Jeesus. Jos et ole uskossa Jeesukseen, voit puhua vääryydestä, jota olet osaksesi saanut, luotettavalle henkilölle. Kuuntelijan roolissa oleva ei koskaan saisi mitätöidä toisen tunnetta eikä missään nimessä puolustaa väärintekijää.

"Entäs patoutunut viha?" kysyt. Jumalalla on kykyä ja viisautta vapauttaa siitäkin, jos sinä sitä tahdot ja sitä Häneltä pyydät. Jeesus kysyy sinultakin: "Tahdoko tulla terveeksi?" - Joh. 5:6