Täydellinen muutos

Jumala haluaa sinun nauttivan elämästäsi.

Se alkoi siitä kun eräänä päivänä talven loppupuolella tartuin yhteen kolmesta keittiömme pöydällä olevista kynttiläkipoista ja ajattelin: "Nämä voisi siirtää pois tästä johonkin." Laitoin yksinkertaisen, mutta kauniin, sydämenmuotoisen tyhjän kipon takaisin paikalleen ja ravistelin koko ajatuksen pois mielestäni, sillä minulla ei ollut, mitä laittaisin niiden tilalle. Olivathan ne pysyneet siinä paikalla jo kahden vuoden ajan eikä minulla ollut enää tapana ostaa meille mitään uutta. Sitäpaitsi kaupassakäynti oli alkanut ahdistamaan. Mikä sai minut tällä kertaa tarttumaan kynttiläkippoon ja ajattelemaan sen poissiirtämistä, oli se, että en ollut enää polttanut kynttilöitäkään. Olin oppinut elämään ilman kynttilän lämmittävää valoa, sillä näin oli elämä halvempaa.

Yhtenä päivänä olin kylässä, jossa olin ollut monesti ennenkin. Mutta sillä kertaa yllätin itseni sanoessani: "Kivasti ovat täällä kukat pöydällä." Kodin emäntä kertoi, että hänen puolisonsa oli ostanut tulppaanikimpun naistenpäiväksi ja toisen hänen ystävälleen myös. Jokin noissa sanoissa lämmitti sydäntäni. Iloitsin heidän puolestaan ja kehuin vielä kovasti pöytää, joka oli miltei puoliksi täytetty erilaisilla kasveilla ja kauniilla kukilla. Mieleeni taisi myös nousta hetki, jolloin olin tarttunut keittiömme pöydällä olevaan kynttiläkippoon.

Siitä kyläilystä kului noin kaksi viikkoa kun menin käymään parhaan ystäväni kotona, johon pitkän välimatkan takia nykyään pääsen valitettavan harvoin. Istuessani keittiön pöydän äärellä huomasin pöydällä olevassa maljakossa kauniin tulppaanikimpun ja sitä ympäröivät erilaiset kasvit ruukuissa - aivan kuten siellä kylässä, jossa olin ollut vähän aikaa sitten! Koska tällä kertaa olin ystävän luona, joka tietää minusta kaiken, aloin kertomaan koko tarinan alkaen siitä kun olin tarttunut kynttiläkippoon, jossa en enää polttanut kynttilää. Ja koska kyseessä oli ystävä, joka jokaisen tarinani päätteeksi sanoo: "No, rukoillaan, mitä Jumala haluaa tehdä", me aloimme rukoilemaan. Oikeastaan ystäväni rukoili ja minä taisin koko sen ajan keskittyä ajatukseen: "En kestäisi värejä minun pöydälläni." Yhdyin kuitenkin pelosta huolimatta niin vilpittömästi kuin suinkin pystyin rukoukseen, jonka lopussa ystäväni sanoi: "Minusta tuntuu, että ne olisivat punaiset ja keltaiset." "Ai mitkä ne olisivat?" ajattelin kun aloin tiedustelemaan, mistä ostetaan kukkia ja saako jostakin edullisen maljakon. No, kun asia oli kerran rukoiltu, se ei enää ollut minun ongelmani - tiesin Jumalan hoitavan sen.

Ahdistus sen kun pahentui, etenkin kaupassa ollessa. Maljakon hankkiminen ei olisi voinut tulla puheeksikaan, saatikas kodimme kaunistaminen kukilla. Eräänä päivänä kuitenkin tuskaisena sohvalla kylkeä kääntäessä vilkaisin keittiön pöydän puoleen ja huokaisin: "Jumala, Sinä näet, että tämä on täysin mahdoton toteuttaa." Kaikki voimani olivat kuin olivatkin täysin loppuun palanneet. Aivan kuin kaikki kynttilät kotonamme. Siinä olikin oiva mahdollisuus Jumalan alkaa toimia!

---

Kylään tuli toinen rakas ystävä, jota myöskin aniharvoin näen. Tilanne hänen saapuessaan oli siitä poikkeuksellinen, että olin ollut miltei taju kankaalla järjettömissä päänsäryissä kolmen vuorokauden ajan sohvalla enkä ollut kyennyt koko sinä aikana edes tiskaamaan puhumattakaan seinien vieressä kulkevien pölyrullien imuroimisesta. Minä, joka tuskin koskaan olin malttanut olla siivoamatta vieraitten tullessaan! "Tämäpä on melko muutoksen aika", totesin ystävälle, jota olin mennyt juna-asemalle aamuvarhain vastaan suoraan kaaoksen keskeltä. Päänsärky ei paljon ollut hellittänyt, mutta se ei enää voinut minua estääkään. Ystävä oli tullut, sillä Jumala oli hänet lähettänyt; me molemmat hengessä tiesimme sen.

Ennen kuin menisimme meille, pitäisi ostaa kaupasta kahvia. Ehdotin, että voisin käydä kaupassa yksin - ihan pikaisen kierroksen vain. Koska ystävälläni on jaloissa sairaus,joka hankaloittaa hänen liikkumistaan ja minua ahdisti sen lisäksi, että päätäni särki, arvelin sen olevan kaikkien parhaaksi. Rakas ystäväni olikin yhtä päättäväinen kuin minä lähtiessäni kolme vuorokautta kestäneen päänsäryn keskellä ottamaan vastaan vieraita ja nousi kuin nousikin reippaana autosta mukaani ostamaan "kahvia".

Tullessamme kahden tunnin kuluttua ulos kaupasta, minulla oli kassissa kolme samaa sarjaa, mutta eri kokoa olevaa, maailman kauneinta maljakkoa; kaksi kuin kirkasta kristallia olevaa kynttiläkippoa; kuusi kappaletta valkoisia pöytätabletteja ja tusina tulppaania. En tiedä hinnasta, mutta valinta oli helppoa: "Ei missään nimessä liilaa vaan ne pitää olla punaista ja keltaista!" Ja niitä kyllä riitti siellä kaupassa!

Minua ahdisti kovasti, mutta laitoin kaiken ostamamme heti pöydälle korvaten edelliset, mustat pöytätabletit uusilla valkoisilla enkä ollut uskoa silmiäni lopputuloksen kauneudesta, minkä edessäni näin. Tiskaamattomat tiskit ja pölyrullat kadottivat hetkessä merkityksensä tuon uuden pöydämme rinnalla, joka keskellä kotiamme loisti. En ollut ikinä nähnyt kotonani mitään yhtä kaunista!

Tämän jälkeen kauppareissu-ahdistus sen kun paheni, erityisesti sinä päivänä kun olin ostanut meille kauniit lamput, joita tarvittiin.

Olin kaksi vuotta kestäneestä lamaannuksesta herännyt jonkun verran henkiin ja päätin mennä ostamaan meille kylpyhuoneeseen ja vessaan roskakorit. Etsimäni malli oli kuitenkin jo poistunut valikoimasta, joten ajattelin sitten tyhjin käsin poistua kaupasta. Matkalla kassalle tulivatkin vastaan uskomattomaan poistohintaan lamput, joita olimme jo pitkään tarvinneet. Pyörin niiden ympärillä yksinäni tunnin pystymättä päättämään, uskaltaisinko ostaa ne. Kun vihdoin viimein työnsin kassoja kohti ostoskärryjä, jossa olivat kaksi samaa sarjaa olevaa lamppua, jotka ehkä ostaisin, ohitseni käveli tuttu, jonka Jumala viime aikoina usein oli lähettänyt toimimaan Hänen enkelinään. Kerrottuani yllättävästä käännekohdasta matkallani ja sen, että olin edellisenä päivänä maininnut jollekin tarvitsevani kotini alakertaan lamppuja, hän huudahti iloisena ja minun mielestäni aivan liian itsevarmana:"Jumala antoi sinulle lamput!" Sanottuaan sen, hän lähti matkaansa ja minun epäilykseni sen kuin lisääntyivät entisestään. Menin kassalle ja päätin maksaa lamput, joiden yhteishinta oli vain 40 euroa normaalin noin sadan euron sijaan, koska tiesin, että minulle jäisi kuitenkin mahdollisuus palauttaa ne. Ahdistusta minulle aiheutti ajatus, että olisin käyttänyt rahojani väärin enkä saisi niitä koskaan takaisin, sillä kyseisessä kaupassa ei saa rahapalautuksia vaan ainoastaan lahjakortin toiseen tuotteseen.

Jostakin ihmeen syystä, haettuani lapset ja suunnattuani askeleet kohti kauppakeskuksen ulospääsyä, pysähdyin, kun vieressäni oli korukaupan näyteikkuna, jossa olivat esillä kullansävyiset korvakorut hinnalla kaksi euroa pari. Menin sisälle kauppaan, koska olin kerran tarvinnut sellaisia korvakoruja ja ajattelin ostaa ne. Sisäpuolella huomasinkin aidolla kullalla päällystetyt kauniin kuninkaalliset korvakorut uskomattomaan tarjoushintaan: vain kaksikymmentä euroa. Eikä siinä vielä kaikki! Vieressä oli tarjolla yhtä kaunis kullattu timanttisormus kymmenen euron hintaan. En pystynyt millään päättämään, mitä tekisin enkä todellakaan kokenut tarvitsevani näin kauniita koruja. Minusta kuitenkin tuntui, että olisi oikea aika tehdä se - ostin korut ja menin äkkiä kotiin, sillä minua ahdisti sen jälkeen todella paljon.

Kotona laskin ostokset kädestä ja ahdistus sisimmässäni alkoi käymään aivan sietämättömäksi. Soitin kuin hätänumeroon ystävälleni, jonka kanssa voi rukoilla kun siihen yksin ei kykene. Jumalan rakkaus ja läsnäolo on aina yhtä ihmeellistä keskellämme. Ystäväni vastatessa puheluun, kerroin olevani niin ahdistunut osotoksistani, että ainoana ulospääsynä tuntuu olevan ostamien tavaroiden palauttaminen kauppaan takaisin.

Aloimme rukouksessa kyselemään Jumalalta ahdistukseni syytä ja pyysimme osakseni Hänen parantavaa voimaansa. Mieleeni nousivat ilman suurempaa ymmärrystä sanat: "Minä en ansaitse mitään hyvää." Sanottuani sen ääneen, Pyhä Henki valaisi, mikä lapsuudenkotini asetelmissa oli saanut minut uskomaan näin.

Tämän kirouksen juuret olivat lähtöisin jo äitini lapsuudenkodista, jossa saatana on päässyt ovelasti uskottelemaan, että toinen perheen sisaruksista on huono eikä minkään arvoinen ja toinen sen sijaan kykenee ihan mihin vaan. Minä synnyin sen sisaruksen lapseksi, joka oli jo lapsena leimattu yhteistyössä demonisten voimien kanssa huonommaksi, jolle ei kuulunut osakseen elämässä mitään hyvää. Äitini toki antoi kaikkensa pärjätäkseen ja menestyäkseen, mutta hengelliset kiroukset saavat aina voiton ajatuksistamme ja tahdostamme. Äitini sisko, joka sen sijaan oli omistanut uskossa tuplavoiman, teki totisesti kaikkensa saadakseen minutkin ymmärtämään, että osani on tyytyä olemaan muiden alapuolella. Sitä tietenkin tietämättään ja tidostamattaan, arvelen niin. "Minähän en ole koskaan suostunut lankeamaan tuohon valheeseen", sanoin ajatukseni ääneen. "Olenhan aina omistanut parhaimpia merkkivaatteita, kauniin näyttävän rotukissankin aikoinaan ja sisustanut kotini paremmin kuin äitini sisko osaisi kuvitellakaan!" Pyhä Henki antoi heti ymmärryksen: en ollut tehnyt sitä kaikkea vapaudesta käsin vaan kapinasta, sillä olin päättänyt vastustaa minulle tarjottua tietoa, jonka sismmässäni tiesin vääräksi. Nyt kun Pyhä Henki oli valaissut totuuden, saatoin kapina-asenteestani irtisanoutumalla päästä vapaaksi tästäkin kahleesta. Halleuja! "Jumala haluaa sinun nauttivan elämästäsi", sanoi ystäväni rukuouksen jälkeen. "Jumala tulee antamaan elämääsi värejä", sanoi hän vielä puhelun päätteeksi. Ja niin Hän tuli tekemään!

---

Kun olin vapaana ahdistuksesta kasannut lamput ja päässyt myös nauttimaan uusista koruistani juuri niille sopivassa tilaisuudessa, Jumala alkoi hurjaan tahtiin täyttämään kodimme alakertaa runsailla väreillä. Saatoin vain ihmetellä Hänen työtään, jonka eteen en itse ollut tehnyt muuta kuin antanut koko elämäni Hänen käsiinsä!

Suostuin kohtaamaan ahdistuksia, jotta Jumala voisi vapauttaa.

Suostuin elämään pienen hetken pimeydessä, jotta Jumala voisi tuoda iankaikkiseen valkeuteensa.

Jumala käytti ihmisiä tuomaan elämääni ja kotiini värejä ja valmisti sydämeni iloiten vastaanottamaan kaiken sen ihanuuden.

En voi sanoin kuvata kiitollisuuden määrää sydämessä, joka lepää Kaikkivaltiaan Jumalan huolenpidossa!

Jokaista Jumalan lasta odottaa täydellinen muutos. Lisa Bevere, Naisena olemisen voima

Ethän pakene Hänen rakkauttaan?