Suostutko antamaan kaikkesi?

Palvotko lahjaa vai lahjan antajaa?

Olin seurakunnan sunnuntain jumalanpalveluksessa mukanani Raamattu ja päiväkirja. Alkoi kolehdin kerääminen, jota en ollut etukäteen miettinyt sillä kerralla ollenkaan. Ajattelin, että kun minulla ei kerran rahaa ole, en ole osallistumassa kuitenkaan. Yhtäkkiä - aivan yllättäen - muistin Raamattuni välissä olevan kymmenen euron setelin. Olin saanut sen edellisenä päivänä seuraavan viikon tarpeita varten ja laittanut Raamatun väliin vain siitä syystä, etten keksinyt parempaa paikkaa sillä hetkellä. "Niin, se nyt vaan sattuu olemaan siellä kun eilen sain sen bensarahan ensi viikkoa varten eräältä ihmiseltä", ajattelin ja samalla muistutin siitä myöskin Jumalaa. Minusta alkoi tuntumaan siltä, että raha ei ollut sattumalta päätynyt ja unohtunut Raamattuni väliin ja koin, että minun pitäisi laittaa se kolehtiin. Huomasin tulevani levottomaksi, koska minun täytyi saada ajaa autolla seuraavalla viikolla, viedä lapsi treeneihin jne. "Mitä, jos annan nyt sen rahan pois enkä saakaan sitä kaksinkertaisesti tai edes saman verran huomiseen mennessä takaisin?" ajattelin huolestuneena. Koska pelko, joka sisimpäni täytti, oli sellainen, josta todellakin halusin päästä eroon, otin rahan ja laitoin sen käteeni ojennettuun kolehtikeräysastiaan. Jumalan rauha ja ilo täyttivät välittömästi sydämeni. Se oli tärkeintä eikä millään muulla ollut sillä hetkellä väliä.

Sitten alkoi puheen vuoro. Seurakunnassamme oli vierailemassa pariskunta, joka oli Pyhän Hengen ohjauksessa valmistanut toisiltaan tietämättään saarnansa aiheesta: Uskallatko antaa Jumalalle kaikkesi? Suostutko luottamaan Hänen huolenpitoonsa ihan kaikessa?

Voi miten iloitsinkaan päätöksestäni luovuttaa Jumalalle kymmenen euron setelin, joka sillä hetkellä oli minun kaikkeni! 

Ollakseni täysin rehellinen, myönnän, että olin samaan aikaan sydämessäni epäillyt saavani rahan takaisin sitä varten, mihin se oli ollut tarkoitettu. Päätin mielessäni, että lapseni ei ole menossa treeneihinsä kolmena seuraavana kertana. Saatoin jo nähdä itseni lepäämässä kotisohvallani seuraavat illat ja nauttivan Jumalan rauhasta. Suunnittelin pikkutarkasti, miten ilmoittaisin valmentajille ettei lapsella ole kyytiä tulla harjoituksiin. Pohdin sitäkin vaihtoehtoa, että Jumala ehkä järjestäisi lapselle kyydit harrastukseen ja takaisin mikäli Hän näkisi parhaaksi lapsen pääsemisen treeneihin. Kaiken suunnittelemani keskellä olin kuitenkin päättänyt odottaa maanantai aamua - jospa sitten kuitenkin Jumala pitäisi Sanansa ja tekisi ihmeen. Miten paljon kaduin ja häpesinkään ajatuksiani kun Jumala seuraavana päivänä antoi minulle kahdenkymmenen euron setelin, jotta voisin tankata autoon bensaa kaksi kertaa runsaamman määrän kuin olisin saanut kymmenen euron setelillä! Eikä Hän todellakaan ollut myöhässä hetkeäkään!!

"Jumala, Isäni, jos Sinun antamasi siunaukset koskaan korvaavat minun rakkauteni Sinua kohtaan, ota ne silloin pois minun elämästäni!" Järkeni iski väliin ja väitti: "Odotas hetki. Hän antoi minulle ne siunaukset. Minun ei pitäisi rukoilla näin!" Mutta sydämeni vastasi nopeasti, että jopa Jumalan siunaukset voivat muuttua epäjumaliksi. Älä etsi siunauksia, vaan siunausten antajaa! Muista, kuinka israelilaiset tulivat luvattuun maahan ja unohtivat pian saaneensa sen Jumalan siunauksena, ja alkoivat pystyttää epäjumalanpalveluspaikkoja maahan! - John Bevere

Ollessani rukouksessa näin näyssä ämpärin, joka oli täytetty verellä. Mieleeni nousi, miten olen nähnyt lapsena sellaisen ämpärin. Siinä aikuiset sekoittivat sianverta, jota he käyttivät mustamakkaran valmistamiseen. Tämän näyn kautta tuli minulle ajatus, että me uskovat pyrimme usein myöskin varastoimaan Jeesuksen veren ämpäriin, käyttääksemme sitä omaksi hyödyksemme - nimenomaan lihamme himojen tyydyttämiseen. Olemme pidättäneet Hänen kalliin sovintoverensä itsellämme emmekä ole antaneet Karitsan veren vuotaa maahan vapauttamaan maailmaa kauttamme.

Jumala sanoi sanat: Uskonnollisuuden kaapuun puettuna monet väittävät tuntevansa Minut. Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. He ovat niitä, jotka myyskentelevät Jumalan Sanaa. Todellisuudessa he elävät niin kaukana Minusta. Minun käteni ei pysty heitä saavuttamaan. Voi, kuinka Minä tahtoisinkaan, että Minun lampaani palajaisivat Minun luokseni. Sillä Minä olen lammasten ovi.

Kirjoitettuani, mitä Herra oli puhunut, menin kuuntelemaan YouTubesta hengellistä laulua, jonka sanomana oli väkevä Pyhän Hengen kutsu parannukseen. Satuin samalla lukemaan videon alla olevat kommentit. Kun käännyin pois tietokoneeltani mennääkseni jatkamaan muita hommia, Jumala pysäytti minut juuri lukemieni sanojen eteen: " - - sinulla on uskomaton ääni! Jatka eteenpäin rohkeasti - - " Hän sanoi: Juuri tätä Minä tarkoitin. Minä kutsun palvelijoideni kautta heitä parannukseen, mutta He eivät kuule Minun ääntäni. He palvelevat luotua enemmän kuin luojaa.

Kirjoitettuani tämänkin ylös, olin menossa jatkamaan tekemisiäni kun ikkunasta huomatessani ulkona kävelevän naapurin ajattelin: "Hänellä on risti kaulassa." Ihmettelin ajatustani ja jäin silkasta mielenkiinnosta ikkunalle odottamaan nähdäkseni pitääkö se paikkaansa. Olin usein törmännyt tuohon naapuriin enkä ollut koskaan huomannut hänellä olevan mitään kaulassa. Sen sijaan olin aina kokenut tämän naapurin katseessa ja olemuksessa ylimielisyyttä. Jotenkin olin kokenut aina hänen katsovan minua ylhäältä alas, ikäänkuin pitävän itseään minua parempana. En oikeastaan ollut koskaan kiinnittänyt huomiota koko asiaan kunhan ihmetellyt vaan tuota tunnettani. Koin yhtäkkiä syvää surua hengessä kun ymmärsin Jumalan näyttävän, että voimme kokea näin uskovan kohdalla.

- - koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi - - ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Room. 1:21-23,25

Jeesus armahda meitä ja auta meitä päästämään Sinun kallis sovintoveresi vuotamaan meidän kauttamme maailmaan. Vapauta meidät itsekkyydestä, uskonnollisuudesta ja kaikista sydäntemme epäjumalista. Saakoon meidän elämämme tuoda kunniaa Sinulle - ei niin, että Sinä toisit kunniaa meille. Armahda meitä ja anna meille anteeksi! Vedä meidät parannuksen paikalle palvomaan Sinua elävä Jumala, Israelin Pyhä, Herra Sebaot.

Herra me nöyrrymme Sinun edessäsi ja tunnustamme syntimme. Luovutamme tässä hetkessä kaikki sydämemme ja elämämme epäjumalat alttarillesi ja teemme parannusta itsekkyydestä ja ylpeydestä. Sinun Sanasi sanoo, että se, joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää, saa armon - Sananl. 28:13 ja jos me valkeudessa vaellamme, Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. - 1. Joh. 1:7