Sanooko Jumala, että elämäsi tulee olemaan ihanaa?

Kuinka paljon rakastat Jumalaa?

Eivät pysty mitään huomaamaan, ovat kaikki kääntyneet omille teilleen, etsivät kukin omaa voittoansa - -  olkoon huomispäivä niinkuin tämäkin ylenpalttisen ihana. Jes. 56:11-12

”Sanooko Jumala, että elämäsi tulee olemaan ihanaa?” sanat nousevat mieleeni hampaita pestessäni kun olen aikeissa mennä nukkumaan. Olen niin väsynyt, että tuskin jaksan enää pitää silmiäni auki. Mietin, miten voisin nähdä Jumalan Sanan valossa sitä ”ihanaa elämää”, jota huomaan yhä useamman Jeesukseen uskovan tavoittelevan. Mietin omia kipujani ja kokemuksiani, jotka - ikäänkuin Raamatunkin mukaan - ovat vieneet lihani kuolemaan ja antaneet Pyhälle Hengelle minussa yhä enemmän sijaa. Olen saanut muuttua pienin askelin Kristuksen kaltaiseksi. Siitä lie kristinuskossa yhä on kuitenkin kyse? Oliko Jeesuksen elämä vain ihanuuden tavoittelua? En usko, että vainot, pilkkaamiset, halveksunta ja lopulta ristiinnaulitseminen olivat tuntuneet Jumalan Pojasta mitenkään ihanilta. Oikeastaan Raamattu sanoo minulle sen: Hän hikoili veripisaroita kärsiesssään, lunastaakseen meidät synnin vallasta.

Jeesus on antanut itsensä ristiinnaulittavaksi, jotta minä ja sinä voisimme kantaa Hengen hedelmää; jotta me voisimme kirkastaa Isää. Olemmeko me valmiita kärsimään, jotta lihamme kuolisi ja tilalle voisi kasvaa Hengen hedelmää?

Kysyn myös sinulta, paimen: kuinka paljon lampaitasi rakastat? En tarkoita sitä,kuinka paljon sanot rakastavasi vaan kuinka paljon teoillasi rakkauttasi todeksi osoitat? Mihin johdatat seurakuntaasi? Voitko rehellisesti vastata, että tuntemaan Kristusta, joka Sinussa asuu?

Huomaan väsymykseni häviävän kokonaan lukiessani kirjasta Ari Puontin pohdintaa sanoista: "Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot." - 1. Moos. 3:7  Kuten olin juuri lukenut Andrew Comiskeyn kirjasta ”Voimaa heikkoudessa” synnin tuomasta häpeästä ihmiseen (josta jonkun verran kirjoituksessa: Kuinka voisin päästä eroon häpeästäni? ), näen myös Ari Puontin kirjassa ”Lepo Sinussa” viittaavaan samaan asiaan. Lisäksi hän kirjoittaa:

Ihminen yrittää peittää rikkomuksiaan ja syyllisyyttään itseltään, jotta hänen minäkokemuksensa säilyisi ehjänä. Tämä on psyyken puolustusmekanismien lähtökohta; psyyke ei kestä synnin rikkoman sisäisen ja ulkoisen todellisuuden kohtaamista. Ari Puonti, Lepo Sinussa

Minulle tulee yhä enemmän ajatuksiin miehen ja naisen välillä rikkoutunut suhde – kun häpeä on vallannut ihmisen synnin seurauksena. Aivan niin kuin Eedenin puutarhassa, silloin kun käärme petti kavaluudellaan Eevan. Pyhä, puhdas ja vilpitön suhde miehen, naisen sekä Jumalan välissä rikkoutui hetkessä kun synti astui kuvioon. Synnin seurauksena häpeä sai miehen ja naisen piiloutumaan toisiltaan sekä Jumalalta. Jumala ei kuitenkaan kätkeytynyt mihinkään vaan kysyi mieheltä (vaikka varmasti sen jo tiesikin): "Missä olet?"- 1. Moos. 3:9

Mietin Raamatun Sanoja: ”nainen kunnioittakoon miestä; mies rakastakoon naista; mies vallitsee naista; naiset olkaa alamaisia miehille.” - Kol. 3:18-19, Ef. 5:24, Ef. 5:33, 1.Moos. 3:16

Synnillä turmeltunut ihminen ei voi täyttää Jumalan antamaa rakkauden lakia. Häpeänsä taakse kätkeytyvä ihminen on itsekäs ja sellaisena pysyy kunnes Jumala hänet vapauttaa. Jumala kysyy tänäänkin: "Missä olet?"

Kuten ylläolevassa lainauksessa Ari Puonti sanoo, ihminen ei halua kohdata syntisyyttään, jotta hänen minäkokemuksensa säilyisi ehjänä. Jeesus Kristus kuitenkin on ristillä kuollut (lue: tapettu) lunastaakseen meille jotakin - se on ehyen identiteetin. Minäkokemuksemme, johon tähän asti olemme turvautuneet on murskauduttava, jotta voisimme ottaa Jeesuksen lunastaman identiteettimme Kristuksessa vastaan. Meidän on kohdattava syntimme - aivan jokainen syntimme.

Raamattu sanoo: ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." - Room. 6:23 Jumala antoi ihmiselle kunnian – synti korvasi sen häpeällä. Oletko tuonut häpeäsi valoon ja vastannut Jumalan kutsuun: ”Missä olet?” Vai oletko piilossa häpeäsi kanssa työn, maineen, menestyksen tai ulkoisen kauneutesi takana?

Kysyn myös sinulta, paimen: Ethän ole asettanut seurakuntasi kasvamista oman hengellisen kasvamisen edelle? Muistathan Ramatun sanat:" Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään." - Matt. 6:33-34

Häpeällä ei ole enää valtaa, sillä Jeesus Kristus on kuolemallaan murskannut sen. Mutta otammeko me vastaan sen kunnian, joka meille häpeän sijaan kuuluu?

Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka. Ps. 19:7-11 

Raamattu sanoo, että Jumalan ohjeiden noudattamisesta on suuri palkka: ylenpalttista iloa ja ihanuutta – Ps. 16:11; ja yltäkylläinen elämä. – Joh. 10:10

Kunnia, jonka Jumala on antanut naiselle hänen naiseudessaan ja miehelle hänen miehuudessaan, tulee tottelemattomuuden seurauksena rikottua ja siitä seuraa häpeää. Synti siis vie parisuhteesta pohjan: häpeänsä kautta vaimo ei pysty kunnioittamaan miestään; kuva miehestä hänessä vääristyy, koska synti on turmeltanut hänen mielensä – hän näkee miehen häpeänsä kautta.

Selailen tietokoneellani valokuvia etsien parhaiten sopivaa kuvastamaan Kristuksen seurakuntaa. En itsekään oikein tiedä, miksi. Jotenkin koen, että tulen kirjoittamaan aiheesta. Kun vastaan tulee kuva, jossa on valkoista satiinikangasta ja kaksi vihkisormusta, tiedän, että sehän se on - seurakunta on Kristuksen morsian ja aivan pian Jeesus tulee hakemaan hänet häihin: ”- - minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.” - 2. Kor. 11:2; "- - Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.” - Ilm. 19:7-8

Ihmisen suhde Jumalaan ei siis ole sitä, että ihminen uskoo kristillisten opinkappaleiden totuudet, vaan sen tulisi olla rakkaussuhde. Hän rakasti meitä ensin Pojassaan. Tämän kokeminen synnyttää meissä vastarakkauden Jumalaa kohtaan ja halun noudattaa hänen käskyjään (1. Joh. 4:10, 19; 5:1-3). Oikeaa oppia korostava kristillisyys jättää usein sydämen tyhjäksi ja paisuttaa pään. Tunteita ja kokemuksia korostava kristillisyys jättää vuorostaan pään tyhjäksi, koska se ei ankkuroidu siihen, millaiseksi Jumala ilmoittaa itsensä Raamatussa. Kristillinen usko ei myöskään ole ideologia, jonka voisi oppia kasvatuksen, rippikoulun tai koulun uskontotuntien kautta. Vaikka uskossa on mukana tiedollisia aineksia, kyseessä on kuitenkin suhde. Voisi ajatella, että siinä on samankaltaisuutta ihmisten välisen rakkaussuhteen kanssa. Ensin aloitetaan tutustumisella, jonka jälkeen tehdään päätös seurustelusta. Kihlaus ilmoittaa ulkopuolisille, että pariskunta on vakavissaan ja suuntaa kohti häitä. Kristillinen seurakunta elää nyt kihlausaikaa ja odottaa taivaallisia häitä (2. Kor. 11:2; Ilm. 19:7-8). Ari Puonti, Lepo Sinussa

Onko Kristuksen morsian vapaa häpeästään? Onko seurakunta ottanut lunastuksen synneistään vastaan? Vai onko morsian torjunut heti kättelyssä sulhasensa piiloutumalla häpeänsä taakse? Kristuksen eteen asetetaan puhdas neitsyt. - 2. Kor. 11:2 Onko seurakunta sellainen?

Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on. - -  Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa. Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.  Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa (korostus lisätty). Ef. 5:15-32

Kun avasin Raamatun, se aukesi Sef. 3 luvun kohdalta. Luin jakeesta 18: ”Jotka murehtivat, kaukana juhlakokouksista, ne minä kokoan: nehän ovat sinusta, niitä häväistys kuormana painaa” ja huomioni kiinnittyi sanaan häväistys. Kysyin: ”Isä, mitä tämä tarkoittaa?” Vastauksen sain nopeammin kuin osasin odottaa. Ymmärsin, että profeetta Sefanja on puhunut häväistyksestä, joka valtaa seurakunnan. Vain ne, jotka ovat läheisessä yhteydessä rakastamaansa Herraan, näkevät seurakunnan tilan ja kantavat sitä kuormana murehtien.

Samaan aikaan sain ystävältäni linkin internetin sivulle, jota lukiessa minä olin noussut hänelle mieleen. Selailin sivuja hieman enemmänkin ohi alkuperäisen tarkoituksen kunnes vastaan tulivat sanat: ”Sefanjan mukaan (oma lisäys: viitaten kohtaan Sef. 3:18) viimeisenä aikana Jumalan huonekunta on häväistyksen alla ja tässä käytetty heprealainen sana tarkoittaa häpeää ja kunniattomuutta. Jumalan huoneessa on oleva häpeä ja kunniattomuus.” - www.sarinblogi.com

Seurakunta, joka ei kunnioita Jumalan Sanaa eikä elä todeksi ristin sanomaa eli toisin sanoen – elää synnissä, paatuneessa tilassa – ajaa pois kunnian, joka Kristuksen morsiamelle kuuluu ja täyttyy häpeällä. Paavali sanookin:

Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. 2. Kor. 11:3

Kysyn sinulta, paimen: Odotatko laumaltasi sellaista, johon et heitä paimenna? "Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita." - Jes. 40:11 Kaitsetko - niin kuin hyvä paimen - jokaista, joka sinulle on uskottu?

"- -  Jerusalemin profeetoissa minä olen nähnyt kauhistuksia: aviorikosta ja valheessa vaeltamista; he vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa. He ovat minun edessäni kaikki kuin Sodoma, ja kaupungin asukkaat kuin Gomorra.” - Jer. 23:14 Sodoma ja Gomorra hävitettiin ja kaupungista löytyi ainoastaan yksi mies, jonka Jumala hänen kuuliaisuutensa tähden perheineen pelasti ja johdatti hävityksen alta pois. Hänen vaimonsa muuttui matkalla suolapatsaaksi, koska katsoi taakseen Jumalan lähettilään kiellosta huolimatta! Mikä seuraamus tottelemattomuudesta!

Kirjoitan, mitä ja miten Jumala on puhunut kuuliaisuudesta:

Aloin näkemään liian usein erialisia kuolleita eläimiä ajoteiden äärillä. Jotkut niistä näyttivät oikein kauniilta – oliko kyseessä koiria tai isomman kokoisia metsän eläimiä, sitä en tiedä. Lopulta asiaa ihmetellessäni kysyin: ”Mitä Herra Sinä haluat tämän kautta sanoa?”

”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” - Joh. 14:6 Jumala näytti, että tämä tie on niin kuin suojatie liikenteessä. Sen tarkoitus on mahdollistaa tien ylitys vilkkaassa ja vaarallisessakin liikenteessä turvallisesti. Ellemme pidä kiinni määrätyistä liikennesäännöistä, siihen liittyy aina vaara vahingoittua. Pahimmassa tapauksessa jopa kuolla. Ymmärrämmekö tämän valossa sen, että Jumalan antamista säännöistä eli Raamatun Sanasta tieten tahtoen poikkeaminen on meille jopa hengenvaarallista? Me saatamme siis kuolla – ei välttämättä fyysisesti, mutta aivan varmasti hengellisesti.

Samoin käy avioliitolle, jossa vaimo ei rakasta miestään. Sellainenkin liitto voidaan kuitenkin pelastaa, jos vaimo ymmärtää ja voi vastaanottaa miehensä rakkauden häntä kohtaan. Jumala kysyy yhä edelleen: "Missä olet?" Hänen rakkautensa sinua kohtaan ei koskaan muutu.

Eräänä päivänä silmiini osui nuori tyttö, joka pyöräili. Hän oli suojautunut vesisateelta ja kylmältä tuulelta oikein isoon ja lämpimään huppuun. Häntä katsoessani mietin, että hänellähän pitäisi olla kypärä päässä. Hänen lihalleen kuitenkin oli mukavampaa olla lämpimän hupun sisällä (joka minusta näytti melko vaaralliselta liikenteessä), vaikka asianmukainen kypärän käyttö olisi taannut hänen turvallisuutensa onnettomuuden tullessa.

Menemmekö mekin mieluummin piiloon tunteaksemme olomme mukavammaksi kun tulemme valoon ja kärsimme ehkä väliaikaisesti epämielyttävissä olosuhteissa?

Mitä varten ovat liikennesäännöt? Jotta pääsisimme perille turvallisesti! Tottelemattomuus on taikuuden syntiä. - 1. Sam. 15:23 Ymmärrämmekö asian vakavuuden? Liian moni ”uskova” elää niin kuin hänen lihalleen on mukavampaa ajattelematta ollenkaan, mitä Jumalan Sana sanoo – riittää kun muut tekevät samoin!

Tämän opetuksen päätteeksi oli ilo nähdä kaupan parkkipaikalla ostoskärryjä työntävä nainen, joka meinasi ylittää autotien ihan läheltä suojatietä. Aikeissaan hän kääntyi kuitenkin takaisin ja siirtyi suojatielle. Ulkoista syytä hänellä ei suojatielle siirtymiseen ollut, koska lähestymässä ei näkynyt yhtään autoa. Tämä nainen toimii erittäin viisaasti – juuri niin kuin Jumala haluaa meidän toimivan – kunnioittaen määrättyjä sääntöjä. Lähtisikö tätä esimerkkiä seuraten seurakunta kääntymään kunniattomuudesta kunniaan?

Samaan aikaan kun Jumala oli puhumassa minulle kuuliaisuudesta, kävin Pirkko Vesavaaran kokouksessa. Pirkko sanoi saaneensa Herralta sanat: ”Kehoita heitä pysymään Minun kuuliaisuudessani. Minä tulen pian. Kerro kaikille – valmistautukaa!”

Ihanaan elämään ei ole muuta tietä kuin ristin tie. Se ei tunnu ihanalta, koska se on tie, jossa meidän lihamme ristiinnaulitaan. Vain sitä tietä kulkiessa pääsemme ihanuuteen Herrassamme – Kristuksessa Jeesuksessa. Hän antaa meille lupauksensa mukaan palkan uskollisesti kun seuraamme Häntä emmekä sitä, mitä lihamme vaatii ja himoitsee.

Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa- mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi- silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää. Job. 11:13-15