Päältä sokeria, sisältä rautaa

Synti sulatetetaan ahjossa.

Kun häpeän, synnin ja haavojen kerrokset on kuorittu pois, jäljelle jää ydin, ja siellä on heikkoutemme. Tämä heikkous sisältää taipumuksen totunnaiseen syntiin. Andrew Comiskey, Voimaa heikkoudessa

"Äiti, oliko hänellä lupa laittaa hanskoja lattialle kun minusta on sellainen sääntö, että ei saa laittaa?" saan omituisen vastauksen kysymykseeni: "Miten teidän viikonloppunne meni?"

"Äiti, oliko sillä rätillä, mikä on keittiön kaapissa, lupa pyyhkiä lattiaa, koska minä näin kun hän pyyhkii?" "Mitä ihmeen lapsituomareita täällä on liikkeellä?" mietin kun vastaan: "Sinun tehtäväsi ei ole valvoa, tekevätkö muut asioita oikein vai väärin."

Siitä on jo aikaa kun puolestani rukoiltiin ja minulle sanottiin sanat: "Sinä olet päältä sokeria ja sisältä rautaa." En kyennyt ottamaan niitä sanoja silloin vastaan. Kun kuukausia myöhemmin luin kirjasta sanat: "Rauta - oli Raamatun aikaan arvostettu metalli, joka voi kuvata lujuutta, kestävyyttä ja voimaa (Jer. 1:18). Kuvaa myös kovuutta ( 5.Moos. 28:23) tai tuomiota (Ps. 2:9) - - itsepäisyys, vihollisen voima, murskaaminen - - " - Anne Miettinen, "Näitkö ihmeellisen unen?" muistin nuo aikaisemmin pelottavilta kuulostaneet sanat ja olin valmis Herran edessä kohtaamaan totuuden itsestäni.

Pian tulin pysähtymään rakkaan uskonsisaren vilpittömään tunnustukseen vastaamieni sanojen kohdalla: "Minusta ei tunnu kivalta kun minun syntejäni minulle sormella osoitellaan."

Tämän jälkeen aloin yhä useammassa tilanteessa kokemaan, että minun sanojani, tekojani ja ikään kuin koko minun olemustani tuomitaan. Minusta alkoi tuntumaan, että minä en enää kelpaa. Koin oloni yhtäkkiä melkein epätodelliseksi ihmisten seurassa, jotka aikaisemmin olivat olleet mukavia. Minusta tuntui kuin minulla ei olisi lupaa olla olemassa, puhumattakaan siitä, että minulla voisi olla jotakin järkevää sanottavaa tai että mielipiteitäni haluttaisiin kuulla.

Eräänä päivänä mieleeni nousivat selkeästi Jumalan antamana sanat - lakihenkisyyden kahleet. Ymmärtämättä, keneen tai mihin tämä tarkemmin liittyi, ystävien kanssa yhteisessä rukouksessa Jeesuksen nimessä oltiin murrettu niiden kahleiden voima.

Jäin miettimään, mitä tarkemmin tarkoittaa lakihenkisyys ja millainen sitä lakihenkinen ihminen oikein on? En mielestäni ole koskaan osoitellut kenenkään syntejä sormella enkä väittänyt, että kanssani täytyisi olla asioista samaa mieltä. Sen sijaan olen tullut itse kohdelluksi juuri sellaisella tuomitsevalla ja halveksuvalla tavalla, että aivan varmasti olen muistanut välttää olemasta tuon kaltainen ihminen. Mutta kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää. Jumala näkee syvälle ihmisen sisimpään, sillä "ei mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." - Hebr. 4:13

Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä, joka muuttaa kallion vesilammikoksi, kovan kiven vesilähteeksi. Ps. 114:7-8

Hylkäämiskokemuksen (josta tekstissä: Kuinka voisin päästä eroon häpeästäni?) kautta koin syvimpiä ytimiäni myöten, etten kelpaa sellaisena kui olen - Jumalalle.

Katsoessamme taaksepäin me näemme, kuinka Jumala on vienyt meidät kaiken läpi rakkaudessaan, ja me voimme huutaa "halleluja!". Kun Henki vie meidät voimiemme äärirajoille, Jumala antaa meidän kohdata todellisuuden kasvoista kasvoihin. Minun täytyy tuntea hänen voimansa esilletulo - hänen siunattu Pyhä Henkensä, joka asuu minussa ja tekee hänen tekojaan - -  "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista" (Room. 8:2). Smith Wigglesworth, Pyhän Hengen voitelu

Kirjoitus, jonka satuin lukemaan hylkäämisen aiheuttaman tunteen keskellä, kuvasti täydellisesti sitä, mitä koin:

Pimeydessä on syvä kuilu, johon tipahdan. Tipahdan tuon kuilun pohjalle ja olen siellä täysin yksin - -  Kun putoan tuon kuilun pohjalle aistin ja koen sen paikan ahdistavuuden. Kuilu on syvä, pimeä ja synkkä. Pelko saa minut huutamaan apua. Huudan hädissäni: "Apua! Missä minä olen?" En tiedä kenelle huutoni kohdistan. Ahdistus ja pelko sisimmässäni alan etsimään ulospääsyä tuosta kuilusta. Etsin ovea, josta voisin päästä pois, löytämättä sitä. Tunnustelen käsilläni seiniä ja tajuan kuilun olevan pyöreä. Juoksen ympyrää tuon kuilun pohjalla ja epätoivo vyöryy ylitseni. Ylöspäin katsoessani huomaan, että pimeä kuilu jatkuu useita metrejä ylöspäin. Tiedostan, ettei tuosta kuilusta ole minkäänlaista ulospääsyä. Samaan aikaan kun yritän epätoivoisesti löytää ulospääsyä, huudan pelkoani ja tuskaani ulos: "Apua! Misssä minä olen? Apua!". Hakkaan seiniä pakokauhun vallatessa minua. Etsin yhä ovea, jotta pääsisin pois. Tuo paikka on pelottava ja ahdistava ja sen kauheutta lisäävät äänet, jota kuulen yläpuoleltani. Ymmärrän, että kuilun reunalla on kaksi demonia, jotka puhuvat keskenään. Niiden ääni on kammottava ja niiden äänestä kuuluu vahingonilo. Ne nauttivat minun tilanteestani ja minun kasvava pelkoni ja kauhistuneisuuteni lisää niiden nautintoa. Niiden äänessä on jotain todella piinaavaa ja ne tuntuvat todella nauttivan minun tuskastani. Ne ilkkuvat: "Se ei tiedä, missä se on.". Ne nauravat minulle ja niiden naurukin on kammottavan kuuloista. Ne tuntuvat nauttivan minun epätietoisuudestani, siitä etten tiedä missä olen. Ne eivät vastaa minun huutoihini ja minusta tuntuu, että ne oikein odottavat sitä hetkeä jolloin ymmärtäisin missä olen. Ne puhuvat toisilleen: "Kohta sille selviää, missä se on.". Niistä on nautinnollista katsella minun epätietoisuuttani ja ne haluavat sillä minua kiduttaa - -  Alan huutamaan Jumalan puoleen: "Jumala, tule ja päästä minut pois täältä.". Tuossa hetkessä demonit alkavat puhumaan minulle eivätkä toisilleen: "Etkö ymmärrä, että kun tänne joutuu, ei täältä pääse pois!" Yhä huudan Jumalalle: "Auta! Minulla ei ole täällä mitään. Päästä minut pois täältä!" - - Tunnista toiseen käyn tätä samaa läpi. Aika tuntuu ikuisuudelta. Kiertäessäni kuilun pohjaa ympäri, ajatukseni kiertävät samaa kehää - en ikinä pääse täältä pois. Epätoivo lisääntyy jatkuvasti ajan kuluessa. Minna Tapio, Kuoleman kammiossa

Kaiken tuskan keskellä Jumala antoi toivoa ja rohkaisi:

Tuskan ahjossa - - Rakkaat ystävät, jos luette Raamattua, ette löydä sieltä kuvauksia helpoista ajoista, ja jos todella tahdotte muuttua uudeksi, se tapahtuu vaikeuksien kautta. Se ei tapahdu laulu- ja soittotilaisuuksissa, vaan aikoina, jolloin - - (oma lisäys: ei) toivoa näytä olevan jäljellä. Silloin Jumala valmistaa miehen tai naisen. Kun meitä koetellaan tulella, Jumala puhdistaa meitä poistaen kuonan ja tuoden esille puhtaan kullan - -  Meidän täytyy saada siunatun Herramme merkki, jota runneltiin enemmän kuin ketään muuta ihmistä - - Smith Wigglesworth, Pyhän Hengen voitelu

Jumala antoi minulle ymmärrystä ja vielä kerran rohkaisua myös Sanastaan:

Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva. Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni. Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa. Miika 7:7-9

Ollen täysin tietoinen siitä, että mitään ei tapahdu minulle Jumalan sitä sallimatta, mutta yhä tunteissani epätoivon valtaamana, luin Raamatusta Sanat:

Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"?  Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes. 40:27-31

Joitakin päiviä myöhemmin kun olin jälleen alkanut muistelemaan kokemaani  ja sitä, miten tuo tilanne olikaan saanut minut vapisemaan, tulin lukemaan:

Rakkaat ystävät, jos aiotte edistyä jumalallisessa elämässä, teillä on oltava todellinen perustus, eikä sellaista saada ilman uskoa. Jos seisotte kalliolla, mitkään voimat eivät voi horjuttaa teitä, ettekä te voi löytää Jumalan Sanan ulkopuolelta sellaista perustusta. Kaikki muu on hiekkaa. Jos rakennatte jonkun muun kuin Jumalan Sanan varaan - kuvitelmien, mielialojen, tunteiden tai iloa tuottavien asioiden  varaan - se ei merkitse mitään. Teillä on oltava perustus, ja perustuksen on oltava Jumalan Sana. Smith Wigglesworth, Pyhän Hengen voitelu

Samana iltana avasin television ja satuin kuulemaan Juha Ketolan sanovan sanat: "Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." - Jes. 40:28-31 - -  Me tarvitsemme voimaa, mutta se voima ei voi olla peräisin meistä itsestämme - - me tarvitsemme Luojan voimaa, saadaksemme vaellukseemme pysyvän kestokyvyn - -  On olemassa Jumalan pelastava voima, joka pelastaa, joka tulee nääntyvälle avuksi. Rukouksen kautta tuo Jumalan voima alkaa sitten virrata - -  Kun rukoilemme Jumalaa, silloin me lähestymme Luojaa ja odotamme jotakin, joka ei ole enää luodun päätettävissä. Ei ole enää omassa päätäntävallassani. Voin pyytää ja anoa uskoen ja se minulle annetaan. Jotka tällä tavalla Herraa odottavat, Häntä rukoilevat, Häneen uskovat, Häneen luottavat, he vaihtavat yhä uudelleen ja uudelleen uuteen voimaan - Luojansa voimaan - -  Älä suinkaan ole toivoton. Älä edes sinä, joka koet, että olet sisäisesti tai ulkoisesti nääntynyt... Hän antaa väsyneelle ja nääntyneelle voimaa ja väkeä. Hän antaa Luojan omaa voimaa ja tällä voimalla ihminen voi kohottaa, kuvakielellä sanottuna, siipensä ja alkaa vaeltamaan väsymättä, jopa juoksemaan nääntymättä - -  nopeasti elämässä tapahtuu asioita ja ne nopeutuvat ihmisen elämässä, kuitenkaan ihmisen itsensä väsymättä ja nääntymättä, kulumatta. Se on Luojan omaa voimaa ajalliseen elämään - - "

Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. Ps. 107:28-31

Televisioruudulta Juha Ketola alkoi osoittelemaan sormella minuun ja sanoi: "Älä menetä nyt rohkeuttasi äläkä vaivu epätoivoon äläkä näänny - -  Kuuntele nyt! - -  Älä hyväksy sitä nyt! - -  Nyt se pysähtyy tähän - se luisuminen ja nääntyminen ja nääntymisestä nääntymiseen luisuminen lakkaa nyt! Jeesuksen nimessä - -  Alkaa vuotaa voimaa - -  Kohta rukoillaan yhdessä ja ota nyt kiinni näistä Jeesuksen sanoista: `Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä - -  Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian - - Luuk. 18:1, 7-8 Älä näänny, Hän toimittaa oikeuden pian."

Seuraavaksi aamuksi olin jo unohtanut aloittaneeni edellisenä iltana kestävän rukoilemisen, joten illalla Herra muistutti minua siitä kun solujohtaja sanoi saaneensa sydämelleen Raamatun sanat:

Älä pelkää - -  sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut - - Dan. 10:12

Kun solussa rukoiltiin, näin näyn: Ihminen nousi pelokkaasta kyykkyasennosta pystyyn ja hänen yltään lähtivät lentoon mustat variksen näköiset linnut - ne olivat saaneet rauhassa istua tämän ihmisen päällä, koska hän itse päätti antaa niiden tehdä niin, vastustamatta, peljättämättä niitä. Rukous antoi tälle ihmiselle voiman nousta pystyyn ja linnut, jotka kuvastivat vihollisen voimaa, joutuivat lähtemään pakoon. Muistetaan tämä hyvin - jos varikset ovat vihollisen voima ja rukous kuin variksen peljätin - rukoillaan kestävinä!

Kaikkein ihaninta on, että me muutumme hänen kaltaisikseen. Millainen prosessi siihen johtaa? Armon prosessi! Mikä sen saa aikaan? Rakkaus! Rakkaus! Rakkaus! Sitä ei voi kuvata inhimillisin sanoin. Niin Jumala rakasti, että hän antoi Jeesuksen. On jotakin hyvin ihmeellistä siinä, että saa olla saastumaton: olla kuninkaan läsnäolossa saastumattomana ilman että koskaan tarvitsee tulla saastaiseksi jälleen, vaan päinvastoin saa tulla aina vain kauniimmaksi. Ellemme tietäisi jotakin armosta ja Jumalan rakkauden kaikkivaltiudesta, emme koskaan kykenisi käsittämään sitä. Rakkaus on pohjaton kuin meri, josta armo virtailee sinulle ja minulle. Hän on valmistanut meille paikan, paikan, joka on kaunis ja sopiva, eikä ole pelkoa siitä, että joku toinen ottaisi sen. Se on varattu sinulle... Meidän täytyy antaa kaikkemme, antautua kokonaan, kun suuri jalostajamme laittaa meidät kerta toisensa jälkeen sulatusastiaan. Meidän täytyy luovuttaa kuona, jotta hänen läsnäolonsa puhdas kulta voisi näkyä selvästi ja me voisimme heijastaa hänen kirkasta olemustaan... Henki valmistaa sinun sydämesi armon kautta, mutta hän ei murskaa, vaan jalostaa, ei tuhoa, vaan laajentaa sinut. Smith Wigglesworth, Pyhän Hengen voitelu

Olin aamukahvia valmistamassa kun mieleeni nousivat sanat: "On ihanaa kun osaat näin kauniisti puhua." Hetki sitten olin sanonut nuo sanat lapselleni, joka oli herännyt tavalla, mikä sai minut ihmettelemään, onko lapseni vaihtunut yön aikana uuteen. En muista, milloin hän viimeksi olisi aamuherätyksen jälkeen puhunut minulle kauniisti tai puhunut ylipäätänsäkään. Yleensä hän on ollut kiukkuinen tai vihainen ja minä olen aina saanut kuulla sen. Joitakin päiviä aikaisemmin olin ollut erittäin surullisella mielellä kun tuo sama lapsi nukahti viereeni. Ihaillen hänen suloisuuttaan silittelin hänen hiuksiaan ja Jumala sanoi sydämeeni: "Juuri näin Minä huolehdin sinusta."

Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. 1. Aik. 16:11