Omanarvontunto - onko kateissa?

Ei hätää, Jumala haluaa auttaa!

Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja - - Hoos. 6:6

Itsekkyyttä näyttää kumpuavan sisimmästäni ulos jokaisessa kohtaamisessa. Vaikka miten sitä sanookaan, ettei halua olla itsekäs eikä halua olla sellainen kuin on, sitä vaan tulee ja oikein ärsyttää kun näkee itsensä sellaisena kuin oikeasti on! Aina se kuulostaa olevan jonkun toisen syytä kun minulla eivät mene asiat niin kuin haluaisin. En osaa rakastaa. Ja ihan kuin siitä ei olisi taakaksi kyllin, en myöskään osaa olla syyttämättä muita. Lukemattomia kertoja olen sanonut Jumalalle, että suostun hyväksymään kaiken, mitä elämässäni vastaan tulee Hänen sallimanaan, tietäen, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, mutta silti, jostakin ihmeen syystä, kuulostan olevani tyytymätön melkeinpä ihan kaikkeen, mitä vastaan tuleekaan.

Ja minä sanoin: "Jumalani, minä olen häpeissäni enkä kehtaa kohottaa kasvojani sinun puoleesi, minun Jumalani; sillä meidän rikkomuksemme ovat nousseet päämme ylitse ja meidän syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti - - " Esra 9:6

Istahdin terveyskeskuksen odotusaulan penkille ja tartuin lehteen, jonka kannessa pisti silmiini lause "Kriisi voi olla suuri siunaus." Avattuani lehden, siinä seisoivat sanat: "Kadun itsekkyyttäni", ja otsikon alta luin: " - - nykyisin saan - - olla - - saatavilla kun minua tarvitaan."

He kaikki tulivat tuntemaan elävän Herran ja hänen Pyhän Henkensä voiman; kaikki olivat todistus uskomattomasta muutoksesta. Ah Fung lainasi kiinalaista sananpartta: "On helpompi muuttaa maansa maisemia kuin omaa luonnettaan." Hän oli oppinut tuntemaan Jumalan, joka pystyy siirtämään vuoria. Jackie Pullinger, Lohikäärmeen ajo

Samaan aikaan kun olin toteuttamassa ajatustani avata Raamattu Jesajan kirjeen kohdalta, sisimpääni nousi suuri tuska ihmisissä näkemäni itsekkyyden ja siitä johtuvan synnin tähden. Rukoilin, jonka jälkeen luin Raamatusta sanat:

Kuulkaa minua, te kovasydämiset, jotka olette kaukana vanhurskaudesta. Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä, se ei ole kaukana; ei viivy pelastus, jonka minä tuon. Minä annan Siionissa pelastuksen, annan kirkkauteni Israelille. Jes. 46:12-13

---

Kaupassa kassajonoa lähestyessäni mieleeni nousivat sanat: oma arvo rakennetaan itsekkyydellä.

Ja näitä sanoja seurasivat ajatukset: jokainen itsekäs teko saa ihmisen tuntemaan, että hänen arvonsa kasvaa. Kun ihmiseltä puuttuu perusturvallisuus eikä hän tiedä, kuka on tai minne kuuluu, alkaa hän huonosta olostaan selviytyäkseen rakentamaan itsetuntoansa eli omaa arvoansa murskaamalla muita. Kunnes Pyhä Henki meidät herättää ollaan kierteessä, jossa alistetaan toinen toistaan, jotta voisi tuntea itsensä joksikin. Käydään sotaa, jossa taitavampi voittaa ja heikompi häviää (korostus lisätty linkkinä).

Synti on oleva kuin repeämä korkeassa muurissa, joka uhkaa sortua ja pullistuu; se särkyy äkkiä, yhtäkkiä. Se särkyy, niinkuin särkyy savenvalajan astia, joka lyödään rikki säälimättä, niin ettei sen sirpaleista löydy palasta, millä ottaa tulta liedestä tai ammentaa vettä altaasta - - (korostus lisätty linkkinä) Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Jes. 30:13-14, 18

"Miten saisin omanarvontuntoni takaisin ja miten oppisin olemaan syyttämättä itseäni?" luin erään artikkelin otsikon kun menin googlettamaan sanoja "oman arvon tunto", jotka olivat lenkillä nousseet mieleeni ennen kuin vielä tiesin, mistä tulen seuraavaksi kirjoittamaan.

Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Jes. 30:19

---

Kävelin reipasta tahtia aamuvarhain juoksuvaatteet ylläni terapeutin vastaanotolle ja - mitään erikoista siinä näkemättä - ajattelin lasteni koulua ohittamalla: opettajat varmaan nyt katsovat ikkunasta, että tuolla tuo huoleton äiti menee lenkille kun lapset eivät edes ole vielä kouluun lähteneet. Pitäen ajatusta täysin normaalina jatkoin matkaa ja ohi kiiteli polkupyörällä polkien ei kukaan muu kuin pienemmän lapseni opettaja, jota en edes huomannut tervehtiä kun vasta perään huutamalla: "Huomenta!" No niin, siinäpäs nyt on kamala äiti jäänyt kiinni kun uskalsi lähteä lenkille ennen kuin lapset olivat edes heränneet. Omapa on syyni kun laitoin lenkkivaatteet päälle, turhapa sitä enää on valittaa, ohitin tämänkin aivan normaalilta kuulostavan ajatuksen ja päätin nauttia loppumatkastani.

Perille päästyäni tulivat jostakin syystä matkalla mielessäni olleet ajatukset mainittu myös terapeutille. Itseasiassa sanoin nuo ajatukset ääneen siitä syystä kun havaitsin niissä olevan mainio esimerkki hiljattain itsessäni huomaamastani kamalasta tavastani syyttää muita silloin kun itsestä tuntuu pahalta. Terapeuttini oli tälläkin kertaa yhtä viisas kuin aina ja kysyi: "Mitä muuta mahdollisesti tuo opettaja olisi voinut sinut nähdessään ajatella?" Ja kuten monesti ennenkin on käynyt hänen kysyessään jotakin, vastasin tälläkin kertaa: "Öö... en tiedä." Niin hän auttoi minua kysymällä: "Olisiko hän voinut ajatella, että onpa reipas äiti ja pitää itsestään hyvää huolta?" "Kaipa hän näinkin voisi ajatella", sain epävarmasti, mutta kuitenkin sanottua.

Jäin keskustelemaamme vakavasti pohdiskelemaan. "Saanko keskeyttää sinut kun tuli hyvä ajatus!" sanoin äkkiä, ettei se vaan katoaisi minnekkään. Jos minä itse syytän itseäni eli luulen, että kouluikäisten lasten aamulla kotiin yksin jättäminen tekee minusta huonon äidin (joka ei siis todellakaan pidä edes minun mielestäni paikkaansa) niin silloinhan minä siitä itseni syyttämisestä käsin syyttelen muita ikäänkuin he syyttelisivät minua siitä, mistä itse olen päättänyt tuntea syyllisyyttä (ja ilmiselvästi väärää sellaista). Ja kaiken huipuksi olen alun alkaen itse noiden syytösten vankina. Terapeuttini teki asian ymmärtämisen minulle vieläkin helpommaksi kysymyksellään: "Ja mitä ajattelet, kenen ääni tuo syyttävä ääni on?"

Ensimmäisen kerran elämässäni olen uskaltanut ajatella, miltä hakatusta uhrista mahtaa tuntua - - Omatunto alkoi herätä. Jackie Pullinger, Lohikäärmeen ajo

Jumala haluaa miedän luopuvan kaikesta itsekkyydestä. Hänen edessään se on tunnustettava syntinä. "Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ´Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan´? Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ´Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon´." - Jaak. 4:5-6 

Pyhä Henki, joka meissä asuu, ei ole itsekäs. Hän ei tunne itsekkyyttä. Pyhän Hengen kautta on Jumalan rakkaus vuodatettu meidän sydämeen. - Room. 5:5 

Se rakkaus on pitkämielinen, lempeä; se ei kadehdi; ei kerskaa; ei pöyhkeile; ei käyttäydy sopimattomasti; ei etsi omaansa; ei katkeroidu; ei muistele kärsimänsä pahaa; ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää; kaikki se uskoo; kaikki se toivoo; kaikki se kärsii. - 1. Kor. 13:4-7 Kaikki, mikä ei ole tätä rakkautta teoissamme, sanoissamme, ajatuksissamme ja asenteissamme sekä motiiveissamme, on syntiä. Myöskin voi sanoa - epäjumalanpalvelusta. Sillä ellemme palvele Jumalaa, palvelemme oman sydämemme jumalia. Omista haluistamme tulee täten meille epäjumalia. Raamattu sanoo, että emme voi palvella kahta herraa. - Matt. 6:24, Luuk. 16:13 

Katso, me olemme sinun edessäsi syyllisyydessämme; emmekä me tämän tähden voi sinun edessäsi kestää. Esra 9:15

---

Jostakin syystä, ilmeisesti täydellisen epätoivon vallatessa, aloin päättäväisesti joka ilta (niinäkin kun en millään olisi jaksannut) toistamaan ääneen, mitä Raamattu minulle, Jumalan lapselle, luvannut on: Jumalan rakkaus on vuodatettu Pyhän Hengen kautta minun sydämeen. Minulle on annettu Pyhän Hengen sinetti vakuudeksi siitä, että olen Jumalan lapsi. Ja jos minä olen lapsi, olen myös perillinen. Pyhän Hengen sinetti on minun perintöni vakuutena, Jumalan lapsen omaisuuden lunastamiseksi. Ja se rakkaus, joka on vuodatettu Pyhän Hengen kautta minun sydämeen on pitkämielinen. Se rakkaus, joka on vuodatettu minun sydämeen on lempeä. Se rakkaus, joka on vuodatettu minun sydämeen ei kadehdi. Se rakkaus, joka on vuodatettu minun sydämeen ei kerskaa. Se rakkaus, joka on vuodatettu minun sydämeen ei pöyhkeile. Se rakkaus, joka on vuodatettu minun sydämeen ei käyttäydy sopimattomasti. Se rakkaus, joka on vuodatettu minun sydämeen ei etsi omaansa. Se rakkaus, joka on vuodatettu minun sydämeen ei katkeroidu. Se rakkaus, joka on vuodatettu minun sydämeen ei muistele kärsimäänsä pahaa. Se rakkaus, joka on vuodatettu minun sydämeen ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Se rakkaus, joka on vuodatettu minun sydämeen - kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Se rakkaus ei koskaan häviä.

Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa. Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää. San. 18:20-21

Ja voin valehtelematta sanoa (sekä varmasti lapseni myös): jo ensimmäisen viikon jälkeen aloin näkemään niiden sanojen tuottamaa hedelmää!

Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin. Jes. 55:10-11

Polvistukaamme Jeesuksen Kristuksen nimessä Pyhän Jumalan Valtaistuimen eteen tunnustaen syntimme, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. - Hepr. 4:16

- - me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki. - 1. Joh. 3:19-20