Olin sitä, mitä ihmiset minusta sanoivat

Olin elänyt suorastaan tunnehelvetissä, jonka liekit vasta nyt alkoivat polttamaan.

Olkoon kohtalosi sinulle rakas, sillä se on Jumalan tie sinun sielusi parhaaksi. Toivo Lemmetyinen, Uskonlepo

Laulun sanat, jotka soivat terveyskeskuksen odotusaulassa, eivät voineet täydellisemmin kuvastaa sitä, miltä minusta viimeisen kolmen vuoden aikana, muutettuamme kauas tutusta kotikaupungistamme, oli tuntunut: "Sometimes I feel like a prisoner in my own head. Sometimes I feel like a criminal in my own town." - Paul Oxley, The Prisoner

Matkalla terveyskeskukseen olin ajatellut haluavani pois tästä kaupungista enkä halunnut sen toteutuvan ymmärtämättäni, mikä minua estää täällä voimasta hyvin. Jumala oli antanut minun ymmärtää, että aikamme tässä kaupungissa olisi loppumassa pian ja samalla sen, että muuttomme täytyisi tapahtua puhtain sydämein ja puhtaista motiiveista käsin: olinko antanut anteeksi kaikille, jotka minua väärin olivat kohdelleet ja olinko antanut Jumalan tehdä loppuun minussa se työ, mitä varten Hän oli sallinut elämääni kaikki tässä kaupungissa kohtaamani kärsimykset?

Jumala, joka rukouksiini vastaa, kehoitti Pyhän Hengen kautta erittäin selkeästi eräänä päivänä tarttumaan yhteen hyllyssäni olevista kirjoista. En tiennyt, mistä kohti minun pitäisi lukea, joten avasin kirjan tunteen mukaan vaan jostakin kohti loppupäästä. Ei mennyt kauan kun löysin sanat:

Henkisen kidutuksen tunnevankilassa vietetyt vuodet voivat johtua myös omaksutusta väärästä identiteetistä. Enoni istui itse asiassa syyttömänä vankilassa 20 vuotta. Hänet tuomittiin, koska häntä luultiin toiseksi henkilöksi. Kuvittele hukkaan mennyttä aikaa! Joyce Meyer, Älä ole kaikille mieliksi

Sain selkeämpää selkeämmän vastauksen siihen, mihin olinkin pyytänyt. Olin pelännyt ihmisiä ja sitä, mitä he minusta sanoivat. Vaikka ihmisten mielipiteet minusta useimmiten poikkesivat totuudesta, heidän sanansa hallitsivat minua ja koko elämääni - sekä tunteitani että fyysistä jaksamistani - koska en syvällä sisimmässäni tiennyt, kuka oikeasti olin. Monesti olin joutunut taistelemaan ajatuksiani vastaan, jotka nousivat vääryyttä kohtaan kapinaan: osaan kyllä olla sellainen, jos haluat!

Minun on pitänyt seisoa lujasti ja päättäväisesti Jumalan Sanan totuudessa halutessani päästä eroon ja sen jälkeen myös pysyä erossa vihollisen likaisista valheista minua kohtaan! Saatana tietää tasan tarkkaan mihin kohtaan kenenkään kohdalla ampua, jotta hänen nuolensa osuisivat tappavalla tavalla ja hän käyttää - surullista kyllä - aseinaan ihmisiä, jotka ympärillämme ovat ja hänelle sallivat sen.

Vihollisemme ei taistele umpimähkään eikä meidänkään pitäisi.

Ellet tiedä, kuka todella olet - - saatat edesauttaa maailmaa tuomitsemaan sinut eristykseen, pelkoon, kontrollin ja manipuloinnin alaiseksi - - Joyce Meyer, Älä ole kaikille mieliksi

Voin sanoa, että tiedän tasan tarkkaan, mitä Joyce Meyer jokaisen kirjoittamaansa sanan kohdalla tarkoittaa. Ihoni menee kananlihalle ja tuntuu kuin syvältä vatsanpohjalta nousisi oksennus valtavineen kouristuksineen lukiessani näitä sanoja Jumalan antamalla ymmärryksellä.

Olen ollut sitä, mitä muut ovat minusta sanoneet - sanat nousivat mieleeni astuessani ulos Kelasta täytettyäni psykiatrisen kuntoutuksen jatkohakemuksen ilman epäilyksen häivää siitä, mitä itsestäni ajattelen ja mitä varten kuntoutusta olen hakenut. Enää en ollut toisten ihmisten mielipiteiden hallittavissa vaan koin iloa sydämessäni ollessani vihdoin vapaa ajattelemaan niin kuin minä ajattelen!

Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia. 1. Kor. 7:23

Kun tämän jälkeen menin terapeuttiani tapaamaan ja hän kysyi, mitä minulle kuuluu, vastasin: ihan mieletön on se ilo ja rauha, joka sisimmässäni on kun olen vapautunut olemaan minä!

Samoihin aikoihin Pyhä Henki kiinnitti erityisesti huomioni jokapäiväisessä tunnustustuksessani oleviin sanoihin: kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajattelen - - niin rauhan Jumala on oleva minun kanssani. - Fil. 4:8-9 Olin päässyt lähemmäksi totuutta ja rauha sekä ilo sisimmässäni lisääntyivät välittömästi! Halleluja!

Jumala, miten Sinun Sanasi onkaan ainutkertaisen muuttumaton totuus ja järkkymätön on uskollisuutesi! Niinhän Sinä sanot: "Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta - - " - Jes. 48:18

Vaikka hengenmaailmassa olikin tapahtunut suuri läpimurto valheista totuuteen niin näkyvässä maailmassa kilvoitus oli vasta alkamaisillaan.

Minulle tulivat vastaan toistuvasti eri lähteistä Raamatun sanat:

Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä - - halveksittu, jota emme minäkään pitäneet - - Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut - - Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois - - Hänelle annettiin hauta jumlattomain joukossa, mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa - - Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. Jes. 53:2, 3, 4, 7, 8, 9, 12

Kuljettuaan kuuliaisena Jumalan suunnitelmissa Jeesus Kristus, Jumalan Poika, nousi lopulta Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle kirkkauteen. Ja Hän hallitsee tänä päivänä Jumalan kanssa. Olisiko minullakin syytä iloita kohtalostani? Kyllä uskon näin.

Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Matt. 5:11-12

Aikaisemmin en kyennyt lukemaan ilman, että ahdistuisin, terveyskeskuksesta saamiani potilaskirjauksiani, sosiaaliviranomaisten laatimia tulkintoja palavereistamme tai - mikä surullisinta - hengellisten johtajien arviointia minusta. Pelkkä katse kohti laatikkoa, jossa kaikkia noita papereita säilytän, sai sisimpäni vapisemaan. Siksi avasin sitä vain harvoin - silloin kun velvollisuuteni oli toimittaa joku papereista eteenpäin minusta riippumattomista syistä.

Eräänä iltana minun oli pitkästä aikaa syytä ottaa esiin viimeisin sairauspäivärahahakemukseen liitettävä terveyskeskuslääkärin kirjoittama B-lausunto. Yllätyin kun luin tuon kaksisivuisen tekstin aivan kokonaan. Lukiessani tajusin, että suurin osa lukemastani oli valhetta. Saatoin löytää koko tarinasta vain muutaman yksittäisen lauseen, jotka olivat lähellä sitä, minkälaiseksi oirekuvani itse koin. Minua vihastutti kovasti, mutta entistä enemmän yllätyin kun kykenin Jumalaa kiittäen sanomaan: En aio menettää yöuniani tämän takia. Aion nyt nukahtaa ja Jumala Sinä saat hoitaa minun asiani.

Jumala, pelasta minut nimesi voimalla, aja minun asiani väkevyydelläsi. Ps. 54:3

Ei kulunut montaakaan päivää kun eräänä aamuna heräsin päänsärkyyn ja pahaan oloon siitä, että terapeuttini, johon pitkän prosessin kautta olin saavuttanut luottamuksen, oli lähettänyt Kelalle minusta lausunnon, jonka koin vääristäneen totuuden minusta. Jälleen tunsin olevani petetty.

Sillä, mitä minusta ajatellaan, näytti olevan vieläkin merkitystä.

Tämä kokemus oli siitä ainutkertainen ja monia muita kokemuksia haavoittavampi, että minut oli pettänyt ihminen, joka oli itse vakuuttanut, ettei koskaan näin tekisi. Tuon tilanteen aiheuttama päänsärky jatkui viikon ja oloni oli kamala. Päivittäin pitkällä metsätiellä kävellessäni käännyin kipuni kanssa Jumalan puoleen ja olin valmis käymään Hänen kanssaan läpi tuon syvän kivun sisimmässäni. Tiesin, että tämäkin kokemus oli jollakin tavalla viemässä minua eteenpäin. Minulla oli niin paha olla etten saanut edes selvää, olenko vihainen vai surullinen. Välillä tuli kiusaus unohtaa kokonaan, mitä mieltä itsestäni juuri olin alkanut olemaan ja helpointa olisi ollut vaan sanoa: ihan sama! Tiesin kuitenkin, että totuus oli tullut jäädäkseen. Kysymys kuului: miten pitää kiinni totuudesta loukkaamatta muita?

Aamurukouksessa, viimeisimmistä muista aamuista poiketen, kiitin Jeesusta Hänen ristintyöstään ja parantumisesta, jonka Hän on minulle ja minun lapsilleni lunastanut. Kiitin Hänen verensä voittovoimasta ja Hänen minulle antamastaan lupauksesta: silloin me tanssimme ja iloitsemme yhdessä voittoriemusta, juhlariemusta. Kamalan päänsärkyni keskellä en ymmärtänyt, mistä rukoukseni kumpusi, mutta hetken päästä Jumala antoi vahvistuksensa Hänen läsnäolostaan myöskin Sanansa kautta: "Häpeänne hyvitetään teille kaksin kerroin, ja pilkatut saavat riemuita osastansa. Niin he saavat kaksinkertaisen perinnön maassansa; heillä on oleva iankaikkinen ilo. Sillä minä, Herra, rakastan oikeutta, vihaan vääryyttä ja ryöstöä; ja minä annan heille palkan uskollisesti - - " Jes. 61:7-11

Sinä aamuna kun edessäni oli terapeuttini tapaaminen hänen kirjoittamaansa lausunnon lukemisen, ymmärtämisen ja prosessoimisen jälkeen, rukouksessa nousivat mieleeni sanat: minulla on Kristuksen mieli. Huomasin, että samat sanat olivat nousseet mieleeni muillakin kerroilla kun olin asian puolesta rukoillut. Käännyin Jumalan puoleen rukouksella: Kiitos Isä, että annat minulle syvempää ymmärrystä siitä, mitä haluat näiden sanojen kautta sanoa.

Yllättävä pelko valtasi minut ja sydämeni alkoi hakkaamaan tuhatta ja sataa kun terapeutin vastapäätä istuessani ajattelin sanovani: Minusta tuntuu pahalta, että sinä petit minun luottamukseni.

Minulle pelko on ollut aina merkkinä siitä, että astuessani sitä vastaan, olen astunut vapauteen.

Kun avasin suuni, minut valtasi ihmeellinen rauha. Pelko väistyi ja koin olevani turvassa. Siitä alkoi parantuminen ja anteeksiantamisen syvä prosessi kun vastassani oleva terapeutti oli ihminen, joka oikeasti halusi tietää, mitä minä ajattelen, tunnen ja koen. Sain luvan sanottaa vihani, jota vuosia tunnevankilassa olin kokenut ja oivaltaa päivä päivältä yhä selkeämmin, kuka minä Kristuksessa olen.

Joyce Meyer kirjassaan suoraan tilanteeseeni antoikin neuvoksi: " - - vastaa itsellesi, tai sopivuuden rajoissa suoraan heille: `En tunnista itseäni tuosta.`" ja terapeuttini kykeni kuulemaan sen.

Identiteettimme muodostuu sen kautta, mihin tai keneen samastumme. Sana tunnistaa (vrt. engl. identify) viittaa siihen, että määrittelemällä jonkun henkilöllisyys ja ominaisuudet, hänet voidaan erottaa muista. Samaistuessamme ihmisiin ja heidän sanomisiinsa päädymme vaikeuksiin. Jos sen sijaan samastumme Jeesukseen ja Hänen käsityksiinsä meistä pääsemme irti identitettikriisiseistä. Joyce Meyer, Älä ole kaikille mieliksi

Kaiken tämän keskellä Jumala toimii ihmeellisellä tavalla minun parhaakseni: Kelalle postitettu lausunto katosi matkan varrella ja terapeuttini oli valmis kirjoittamaan kanssani uuden. Jumala onkin Raamatussa luvannut, että kuuliaisuudestamme seuraa siunaus. - 5. Moos. 11:26-28

Ellen olisi antanut terapeutilleni anteeksi hänen virheellisiä ajatuksia minua kohtaan, en koskaan olisi päässyt perimään siunaustani.

Huomaatko olevasi uupunut pelkästään tunne-elämän tuskasta ja surusta? Anne Graham Lotz, Olen nähnyt Kuninkaan

Jumala avasi silmäni näkemään vielä monen muun viranomaisen laatiman lausunnon virheellisyyden. Käsittelin kaikki sisimmästäni nousseet pettymykset ja sanotin anteeksiantamisen jokaisen minusta vääryyden sanoja kylvänneen lääkärin, sosiaalityöntekijän ym. viimeisen kolmen vuoden aikana elämääni vaikuttaneen ihmisen kohdalla.

Niin valtavista valheiden verkoista, joihin olin kietoutunut, näytti sillä hetkellä olevan aivan mahdotonta päästä pois.

Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista. Luuk.18:27

Olin elänyt suorastaan tunnehelvetissä, jonka liekit vasta nyt alkoivat polttamaan.

Pintaan nousseesta vihasta käsin olisin inhimillisesti halunnut palauttaa kaikki minua ahdistaneet lausunnot niiden kirjoittajille ja sanoa ääneen, mitä heistä ajattelen. Jumala kuitenkin yleensä sanoo: "odota", joten opittuani tuntemaan Jumalan luonteen, tein sen jo automaattisesti. Koin Jumalan sanoneen, että minulla on oikeus ja myöskin velvollisuus hävittää kotonani olevat virheelliset, minua loukkaavat ja minua hallinneet kirjoitukset, mutta ei minun vaan Hänen tavallaan.

Kesken kylmän ja lumisen talven tuli ajatus, että kunhan lumet sulavat, minä tulen polttamaan ne.

Annettuani päivittäin anteeksi yksi kerrallaan kolmen vuoden aikana kohtaamilleni ihmisille, eräänä aurinkoisena aamuna luin Raamatusta sanat: " - - viskaa ne tuleen ja polta ne tulessa." - Hes. 5:4 Samaan aikaan muistin, että olin herätessäni, vielä osittain unessa ollessani, nähnyt tulitikulla polttavani eteisen mattomme rispaantunutta reunaa.

Sinä aamuna herättyäni tiesin sisimmässäni, että on aika siivota paperilaatikko ja kerätä poltettavat roskat talteen. Yhä voimistuvalta fyysiseltä väsymykseltä jätin kuitenkin asian sikseen.

Eräänä päivänä käytin lastani lääkärissä, jonka yhteydessä nousi sisimmästäni melkoisen rumaa anteeksiantamattomuutta minua hoitaneita terveysalan ammattilaisia kohtaan. Sinä päivänä tulin huomaamaan pelkääväni sitä, mitä lapseni hoitamisesta seuraisi. Omat kokemukseni tuntuivat haittaavaan melko lailla sekä sairaanhoitajan, että lääkärin kanssa kanssakäymistä. Pelosta käsin reagoiminen on syntiä eikä miellytä Jumalaa, joten osasin tunteistani huolimatta kuitenkin lapseni hoitoon liittyvät päätökset valita viisaasti; sen sijaan kaikkia sanojani valitettavasti en. Puheeni perusteella lastani ystävällisesti kohdannut hoitaja varmastikin koki olevansa töissä enemmänkin "ihmismurha-" kuin hoitoalalla ellei hän ajatellut minun olevan sekopää, joka ei tiedä, mitä suustansa ulos päästää. Lähtiessäni olin todella pahoillani jumalattomista sanoistani ja jopa toivoin hänen ajattelevan minusta jälkimmäistä!

Kotiin tultuamme nukuin kolmen tunnin päiväunet minut henkisesti totaalisesti uuvuttaneen lääkärireissun jälkeen. Minulla oli siis vieläkin - ja vieläpä paljon - anteeksiannettavaa.

Päiväunilta herättyäni, mutta yhä väsyneenä, kuuntelin YouTubesta vastaan tulleen saarnan anteeksiantamisesta. Jumalan Sanan kuuleminen aiheesta auttoi minut askeleen lähemmäksi tahtoa antaa koko sydämestäni anteeksi. Heti perään kuuntelin myöskin toisen saarnan samasta aiheesta ja siinä sanottiin ajatus ihan suoraan: anteeksiantamattomuus saa meidät pelkäämään ihmisiä. Jumalan Sana sanoo, että rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa - 1. Kor. 13:5, joten minulla todellakin oli työtä tehtävänä ennen seuraavaa lääkärissäkäyntiä!

Jälkimmäisessä kuuntelemassani saarnassa mainittiin yllätyksekseni esimerkkinä Corrie ten Boom niminen henkilö, joka oli natsien keskitysleirillä joutunut antamaan anteeksi hänen siskonsa pahoinpiteilijälle ja tappajalle. Jumala oli johdattanut tämän henkilön elämäntarinasta kertovan kirjan ihmeellisellä tavalla hiljattain käteeni ja luin sitä aika-ajoin. Saarnaa kuunnellessani tajusin, että kirja oli noussut mieleeni viime päivien aikana usein enkä ollut siihen tarttunut. Tällä kertaa koin Pyhän Hengen kosketuksen ihan fyysisin aistein, joten nappasin kirjan samantien hyllyltäni ja avasin siitä, mihin olin viimeksi lukemisen lopettanut. Vastaan tulivat samantien sanat: "Poltin raskauttavat paperit - - " - Corrie Ten Boom, John & Elizabeth Sherrill, Kätköpaikka

Olin saanut armolliselta ja rakastavalta Jumalaltani toisen kehoituksen siivota paperilaatikko ja kerätä roskat talteen. Enää en aikonut odottaa vaan ryhtyä toimeen. Jumalan Sana sanoo, että "usko ilman tekoja on kuollut." - Jaak. 2:26

Halutessamme vapauteen Jeesuksessa Kristuksessa, meidän täytyy pysyä hereillä ja tehdä se, mitä Jumala pyytää.

Jumala on uskomattoman armollinen ihmiselle, jonka sydän on kääntynyt Hänen puoleen.

En tiedä, kuinka monta kertaa olin menneenkin päivän aikana valittanut ääneen sekä ajatuksissani, että perheellämme ei ole rahaa eikä bensaa kun Jumala oli samaan aikaan täyttänyt jo kaikki nämä tarpeemme! "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon" - Sananl. 28:13, on Sana, jonka varaan ainakin minä joudun päivittäin nojautumaan.

Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Ps. 51:9

Seuraavana aamuna jo ennen kuin silmäni olin avannut, tunsin ulkona paistavan auringon. Jumala oli antanut aurinkoisen päivän nuotioretkeäni varten!

Valheet paloivat tulessa hitaasti, mutta varmasti. Tunsin keveyden koko ruumiissani kuten myös sielussani kun olin kirjaimellisesti hävittänyt minua satuttaneet ja loukanneet sanat elämästäni!

Kaikki muut ovat pahoja ja minä yksin hyvä -menetelmä ei Jumalan Valtakunnassa toimi.

Kun olin ymmärtänyt, myöntänyt ja hävittänyt muiden minua vastaan tekemät synnit, samaa minun täytyi tehdä omilleni myös.

Kuinka monelle synneistäni olinkaan löytänyt oikeutuksen sillä, että minua oli väärin kodeltu... anteeksiantamattomuudelle...katkeruudelle... toisten huonosti kohtelulle... väsymykselleni... laiskuudelleni... itsesäälille... Jumalan tiedostamattomalle syyttämiselle olosuhteistani... armolahjojen laiminlyömiselle... rukoilemattomuudelleni... Jumalan ylistämättömyydelle... lähimmäisen siunaamattomuudelle... ilottomuudelle... epäuskolle... kiittämättömyydelle... lähimmäisen tarpeiden laiminlyömiselle... toimeettomuudelleni... pelolle... olosuhteistani valittamiselle = Jumalalle selkäni kääntämiselle.

- - avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua - - Ps. 50:15

Vastaako Jumala viemällä meidät pois maailmasta yksinäiselle paratiisisaarelle, jossa voisimme Hänen läsnäolossaan autuaasti levätä? Ei! Vaan Hän paljastaa meille syntimme, jotta voisimme ne tunnustaen hylätä ja saada siten levon Hänessä. Aivan, niiden ihmisten ja olosuhteiden keskellä, johon Hän on kädellänsä meidät johdattanut.

- - jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Matt. 5:46

" - - teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa - - " - Jes. 59:2 Hmm... eivätkös ne olekaan ne toisten synnit, jotka elämäämme pilaavat? Voi kun se olisikin niin helppoa - ollaanhan me vallan asiantuntijoita sen suhteen. Raamattu kuitenkin sanoo, että mitä tahansa toiset tekevät meille, me olemme vastuussa siitä, mitä me teemme niille toisille. Ja tämän Kirjan on sanellut Jumala, jonka tykönä ainakin minä haluan viettää ikuisuuden.

Pian minulla olikin edessä seuraava lääkärissä käynti, jota jo hyvissä ajoin aloin siunaamalla siunaamaan. Rukoilin pikkutarkasti, että Jumala lähettäisi sinä päivänä töihin ihmisiä, joiden hän haluaa minua kohtaavan ja jälleen kerran kuten aina ennenkin - pyysin Jumalaa vaikuttamaan minua hoitavassa henkilökunnassa tahtomista ja tekemistä niin, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. En ollut ymmärtänyt, miksi ei tähän asti ollut mitään hyvää tapahtunut, mutta yhä pysyin uskollisena rukoukselleni.

Istuessani odotusaulassa minua lähestyi työasu päällä uskova ihminen, johon olin muualla tutustunut. Hän tuli luokseni pahoitellen, ettei ollut huomannut nimeä lukiessa olevan kyseessä tuttu ihminen ja kysyi, haluaisinko vaihtaa jollekin toiselle. Minua hymyilytti, enkä tietenkään halunnut, sillä tiesin Jumalan hänet lähettäneen minua vastaanottamaan.

Vihdoin sain kolmen vuoden jälkeen vain levätä vastaanotolla ja kertoa samalla Jumalan ihmeellisyydestä!

Joitakin viikkoja myöhemmin oli tulossa seuraava tapaaminen terveydehuollon ammattilaisten kanssa. Aloin käsittelemään hyvissä ajoin tämän suunniteltun tapaamisen esiin nostamia pelkojani ja vieläkin pintaan nousevaa anteeksiantamattomuutta sisimmässäni saapuakseni vastaanotolle puhtaalla sydämellä. Jumalan sanat "rakkaus - - ei muistele kärsimäänsä pahaa - - kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo" - 1. Kor. 13:5,7, olivat helppoa pitää mielessä, mutta vaikeampaa toteuttaa.

Anteeksipyytämisen ja parannuksenteon kautta kuitenkin sydämeni päivä päivältä puhdistui ja sisimmästäni alkoi loistamaan yhä suurempaa valoa!

Tälläkin kertaa Jumala siunasi minut uskovalla hoitajalla, jolle sain kertoa Jumalan ihmeellisyydestä! Ja mikä vielä parempaa - minut lopultakin koko henkilökunnan puolelta kuultiin ja sain vihdoin oikeanlaiset diagnoosit oireilleni sekä alan ammattilaisten laatimaa hoitoa, jonka kolme vuotta aikaisemmin saaneena olisin tänään ollut jo täysin terveenä! Tosin parantunut olisi vain ruumiini, mutta sieluni olisi yhä rikki.

Jumalaa kannattaa odottaa!

Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta. Ps. 42:12

Sanani eivät riitä kuvaamaan sitä kiitollisuutta, mitä sisimmässäni koen tänään. Jokainen läpikäymäni kärsimyksen hetki on ollut sen arvoista.

Miten haluaisinkaan sinun, joka kokosydämisesti olet päättänyt seurata Herraamme Jeesusta Kristusta, tietävän, että Hän ei sinua koskaan jätä eikä petä, vaikka ihmiset tekevätkin niin.

Luota Jumalaan.

Älä pelkää.