Mitä pukisin päälleni?

Pukeudutaan keskinäiseen nöyryyteen.

"En halua koskaan enää nähdä yhtään ihmistä", ajattelin minulla olevan vaihtoehtona valita kun ei tuntunut löytyvän mistään paikkaa sisälläni olevalle valtavalle kivulle. Mutta Jumala sanoi toisin:

Jos emme asetu alttiiksi loukkauksille, emme voi osoittaa ehdotonta rakkautta. Ehdoton rakkaus antaa toiselle oikeuden loukata meitä. John Bevere, Saatanan syötti

Tuli päivä, jolloin minun oli tehtävä valintani - kuuntelisinko sisimmässäni olevaa pelkoa vai astuisinko, luottaen Jumalaan, eteenpäin. Olin saanut kutsun liittyä ryhmäkeskusteluun sähköpostitse, jossa minun kuuluisi tehdä yhteistyötä ihmisten kanssa. Ja juuri nämä sanat - pelkästään jo kaukaa ajateltuna - saivat minut kauhun valtaan. Pelosta kankeana laitoin korjausviestin ensimmäiseen virheelliseen reaktiooni: "Olen saanut rauhan asian kanssa."

Pian olin tilanteessa, jossa minun piti tuoda ryhmässä esiin ajatus, jonka olin kokenut Jumalalta saaneeni ja jäin pelon valtaamana odottamaan, miten muut siihen reagoisivat. Koitin toki kaikin voimin luottaa Jumalaan ja ottaa vastaan Hänen rauhansa, mutta se ei yhtäkkiä enää tuntunutkaan itsestäänselvyydeltä - hikoilin kuin mikäkin maratoonari. Kun aloin saamaan vastauksia, jotka saivat minut tuntemaan, että ajatukseni tyrmätään, latelin äkkiä jakoon juuri saamani vahvistukset siitä, että Jumala todellakin oli esittämäni ajatusten takana.

Myöhemmin iIllalla ajaessani tapaamiselle, jossa en voinut antaa minua seuranneen pelon enää hallita ajatuksiani, päätin rukoilla ääneen ja selkeästi: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä luovutan tämän minua ahdistavan pelon Isä sinulle ja otan vastaan Sinun rauhasi. - Joh. 14:27 Kiitos, että minun ei enää tarvitse murehtia tätä asiaa - Fil. 4:6 ja voin luottaa siihen, että Sinä opetat minua ja johdatat minua, - Jer. 31:9 jos olen tehnyt jotakin väärin. En aio pelätä enää." - Jes. 41:13 Samantien aloin näkemään hengen silmin, mitä oli aikaisemmin päivällä tapahtunut: Ihmisten viestit tulivat minua kohti, olin peloissani ja puolustauduin sillä, että aloin heittämään vastaan omia viestejäni, niin nopeasti kuin pystyin, jotta minua kohti tulevat viestit eivät voisi minua tavoittaa ja satuttaa. Jokainen heittämäni viesti pysäytti minua kohtaan tulevan viestin. Minun täytyi siis olla nopea, jotta saavuttaisin minua kohti tulevat viestit. Jumalan sanat olivat yhtä selkeät kuin rukous, jonka olin sanonut ääneen Hänen puoleensa. Hän sanoi: "Sinun täytyy nöyrtyä näiden ihmisten edessä ja sanoa, että tarvitset heistä jokaista näkysi toteuttamiseen." Hän tarkensi, että tapani tuoda asioita esiin, on ollut ylhäältä alaspäin - osoittaen sormella Hänen suuruuteensa, mutta nyt on muutoksen aika ja on opittava tuomaan asioita esiin alhaaltapäin, Hänen nöyryydestään käsin.

Illan edetessä alkoivat mieltäni valtaamaan ajatukset: "Mitenkäs minä nyt näin menin nöyryyttämään itseäni?" Epäilys alkoi saamaan minussa yhä enemmän sijaa, kunnes en enää ollutkaan yhtä varma kuin aikaisemmin siitä, että Jumala pyysi minua tekemään niin. Minulle kävi aivan kuten Eevalle Eedenin puutarhassa, jossa käärme sanoi: "Onko Jumala todellakin sanonut: `Älkää syökö kaikista paratiisin puista?`" - 1. Moos. 3:1

Sekavin ajatuksin ennen nukkumaanmenoa koin tarvetta tarttua vessassamme olevaan pieneen Raamattuun. Sen avatessani tulivat ensimmäisenä vastaan sanat:

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Fil. 2:5-8

Samalla korvani avautuivat kuulemaan lisää Jumalan ääntä ja aloin muistamaan menneitä tapahtumia: Olin rukoillut aamulla ja myöskin edellisenä päivänä sanoen: "Haluan olla hiljainen ja nöyrä sydämeltäni, niin kuin Sinä Jeesus." - Matt. 11:29 Jumala vastaa aina rukouksiimme! Ja joskus yllättävänkin nopeasti! Toiseksi muistin, miten olin keskustellut äskettäin ystäväni kanssa siitä, että Jumala on antanut meille jokaiselle yksilölliset lahjat ja persoonallisuuden, mutta Hänen on myös muovattava meitä niin, että osaisimme käyttää sitä kaikkea hyvin ja oikealla tavalla - Hänen tavallaan ja Hänen kunniakseen.

Päivän päätteeksi saatoin nukahtaa aivan levollisin mielin kun ymmärsin Jumalan tekevän sisimmässäni jotain hyvää, mitä tulisin pian näkemään!

Seuraavana aamuna luin itselleni vahvistuksena kirjasta:

(Oma lisäys: Pietari) oli voimakas, mutta hänen voimansa oli peräisin hänen omasta persoonallisuudestaan, ei Jumalan nöyryydestä - - John Bevere, Saatanan syötti

Pian sain sähköpostiviestin, joka nosti jälleen pelon pintaan. Olin oppinut jo jotain nöyryydestä, joten en enää epäillyt, mikä oikea vastaus olisi. Määrätietoisesti ja yhä hikoillen olin juuri ottanut suunnan kohti yhteistä autokyytiä ihmisten kanssa, joiden edessä minun kuuluisi olla nöyrä pitkän matkan ja vieläpä koko viikonlopun ajan. "No, tuntuipa, miltä tuntui", ajattelin. Itseasiassa huomasin, että mitä päättäväisempi nöyryyden suuntaan olin, sitä helpommaksi oloni alkoi muuttumaan. Vaikkakin yhä hikoilin.

Olin saanut joitakin päiviä sitten eräältä ihmiseltä tekstiviestin, jossa luki: " - -  Herra antaa sinun elämääsi väkevän voiton! Ota se vastaan! Älä epäröi tai pelkää - - " Silloin ajattelin, että sanonpa ihan ääneen, että otan vastaan, mikä se sitten olisikaan. Siinä rukouksessa näin, miten saavutin iloisena maalinauhan! Samana iltana luin kirjasta:

Kun vastustat kiusausta loukkaantua, Jumala antaa sinulle suuren voiton. John Bevere, Saatanan syötti

Tiesin, että eräänä päivänä tulen voittajana maaliin!

Aloin miettimään, mitä pukisin päälleni kun menen sinne kyytiin. Olin ollut jo pitkään vahvassa pelon otteessa ja fyysisesti voimaton. Siitä syystä pohdiskelin, lähtisinkö täysin laittautumatta, juuri sellaisena kuin mikä oloni on, vai olisiko oikeampi ottaa vaari Raamatun sanoista: " - - älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan." - Matt. 6:16 Yllättäen olin lukemassa samaan aikaan kädessäni olevasta kirjasta:

- - pukeutukaa (kursivointi lisätty) kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." 1. Piet. 5:5

Vointini huononi entisestään kun henkisen tuskan päälle iski vielä flunssakin. Minun olisi ollut tarkoitus lähteä seuraavana päivänä töihin. Rajani myöntää kykenemättömyyttäni täyttää luvattuja velvollisuuksiani menee normaalisti siinä, kun en enää koe pystyväni seisomaan jaloillani. Koska vointini ei sitä mittaa ihan täyttänyt, epäilin, olisiko edes oikein pyytää joku muu tekemään työni puolestani. Kun lapseni tuli luokseni ilmoittamaan, että hänen treeninsä ovat peruttu, koska valmentaja sairastelee, ajattelin, että ehkä minullakin olisi oikeus levätä yhden päivän. Päätin ilmoittaa voinnistani työparilleni monimutkaisineen selityksineen ja kesken lauseeni päivä järjestyi vapaaksi ihan kuin itsestään.

Aamulla väsyneenä, jostain syystä, ennen kuin Raamatun avasin, jäin katselemaan ristiä Raamatun kannessa.  Kuvittelin siinä Jumalan Poikaa ristiinnaulittuna ja verta vuotavana - täysin antautuneena, heikkona ja nöyryytettynä. En oikeastaan ajatellut paljon muuta. Mietin terapeuttini sanomia sanoja: "Onko elämässäsi ollut yhtään turvallista miestä?" ja siihen vastaamaani: "Ei... Isäni ehkä... sillä en häntä muista."

Kokeilin kaikin keinoin käyttää kotonani olemisen aikaa itselleni hyödyksi, mutta tulin huomaamaan, etten pysty liikkumaan enkä edes istuen tekemään mitään. Vointini oli yhtäkkiä erittäin huono. Minua heikotti niin, etten jaksannut nostaa käsiäni. Otin viltin ylleni, avasin television, nappasin kirjakasasta päällimmäiset kaksi kirjaa, menin sohvalle makuuasentoon ja aloin katselemaan lastenohjelmaa. Ihmettelin huonoa vointiani enkä oikein tiennyt mitenpäin olisin. Lastenohjelma veti puoleensa - sitä katsellessani sain muuta ajateltavaa - ja pian sain myös selkeän vastauksen ajatuksiini: "Mitä tehdä kun olet sairaana? Voisit lukea vaikka kirjaa."

Päätin avata kahdesta vieressäni olevasta kirjasta sen, jonka nimi tuntui hetkeen sopivammalta: Voimaa heikkoudessa, Andrew Comiskey. Avasin kirjan ja luin otsikon: Heikkoutemme ystäviksi.

- - apostoli (oma lisäys: Paavali) pyytää hartaasti, että ystävystyisimme heikkouksiemme kanssa, sillä sitten voimme toimia Jumalan voimassa. Risti ohjasi Paavalin tajuamaan tämän. Kristus, joka oli kuollessaan heikko, sai voiman noustessaan ylös. Mekin olemme heikkoja, mutta meistä tehdään vahvoja antautuessamme Kristukselle. Hän nostaa meidät ylös rakastamaan hyvin, ei heikkouksistamme huolimatta vaan niissä ja niiden kautta. Andrew Comiskey, Voimaa heikkoudessa

Jumala on kaikessa kunnioittanut omaa tahtoani ja niin Hän kysyi tälläkin kertaa: "Suostutko menemään heikkoudessa vai tahdotko tulla terveeksi?"

Sonjan Saksassa viettämä lapsuus meni pilalle monenlaisen väärän kohtelun takia - - Jumalan voima alkoi tulla sen häpeän tilalle, joka aikaisemmin oli peittänyt haavoittuvaiset kohdat hänessä - -  Sonjan lähtökohtana oli voima heikkoudessa - fyysisesti, koska hän oli tuolloin flunssassa - - Hän tuli "hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana", mutta hänen julistuksensa "ilmensi Jumalan Hengen voimaa" - -  Andrew Comiskey, Voimaa heikkoudessa

"Tahdon mennä heikkoudessa!" vastasin.