Mistä nauru lähtee -mistä iloa raikuu?

Eihän tämä ilo ja nauru tule itsekkäästä sydämestä?

- - tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja - - heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä - - Jes. 29:13

Kristinuskossa ei ole kyse siitä, että me opetellaan tekemään asioita oikein vaan siitä, että Jumala saa sydämemme muuttaa niin, että me aletaan tekemään asioita oikein.

Hän on persoonallinen Jumala, joka rakastaa, parantaa, auttaa ja puuttuu asioihin. - - Hän etsii kunnioitusta, kuuliaisuutta ja Jumalaa janoavia sydämiä. Max Lucado, Oman elämäni jättiläiset

Kristinuskossa ei ole kyse siitä, että me opetetaan toisia tekemään asioita oikein vaan siitä, että me kohtaamme toisia oikein ja kosketamme heidän sydämiään niin, että he alkavat haluamaan tehdä asioita oikein.

- - tarvitsemme erityisen lempeää laulua kaikkien huolien, surujen, vaatimusten, epävarmuuden ja armottomuuden keskelle. Meidän on vihdoin aika huomata olevamme arvokkaita ja ihania ihan vain omalla tavallisella tavallamme. elinasalminen.net

Kristinusko on sitä, että me näytämme muille, minkälainen Jumala on.

Mutta miten me voimme sen tehdä ellei Hän ole saanut sydämissämme sijaa? Jumalaa ei voida kirkastaa vain puhumalla Hänestä vaan Hänen täytyy näkyä meidän ajatuksissamme, sanoissamme, asenteissamme, ilmeissämme, kehonkielessämme, motiiveissamme ja teoissamme. Niin moni Kristukseen uskova on iloinen; todella moni nauraa.

Tuleeko tuo ilo ja nauru sydämestä, joka on saanut Jeesuksen Kristuksen kalliin sovintoveren kautta muuttua ja puhdistua? Tuleeko tuo ilo ja nauru sydämestä, joka kokee myötätuntoa ja rakkautta kohdatessaan niitä, jotka eivät vielä ole muuttuneet? Tuleeko tuo ilo ja nauru sydämestä, joka haluaa antaa kaikkensa - vaikka koko elämänsä - voidakseen kirkastaa Jumalaa niille, jotka haluavat muuttua? Eihän tämä ilo ja nauru tule itsekkäästä sydämestä - sellaisesta, mikä murehduttaa Jumalaa?

Nöyryys on Jumalan mielenlaatu, ylpeys ja itsekkyys ihmisen. Tänään Jumala meitä muistuttaa: "Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa - - " - Jes. 29:19 

 Jumala täyttää nöyrän sydämen ilolla - sisäisellä, hiljaisella ilolla, joka aina ei kuulu suurena metelinä ulospäin, mutta silti se kuuluu. Se kuuluu sanoissa, se näkyy teoissa, se tuntuu asenteissa, se vaikuttaa motiiveissa, se koskettaa eleissä ja sitä huokuu ihmisen ilmeistä.

Nämä ajatukset nousevat kun ajattelen itseäni kohtaamassa lähimmäistäni. Ajattelen myös monia niitä, jotka ovat kohdanneet minua. Ajattelenko kohdatessani lähimmäistäni, miten voin tänään kirkastaa hänelle Jumalaa? Jumalaa, joka on rakkaus; Jumalaa, joka ei vaan sano olevansa rakkaus vaan Jumalaa joka ON tie, totuus ja elämä? - Joh. 14:6

Voiko lähimmäinen tulla rohkaistuksi kauttani tänään?

Voiko lähimmäinen kohdata surunsa kauttani tänään?

Voiko lähimmäinen saada toivoa kauttani tänään?

Voiko lähimmäinen kokea olevansa arvokas kauttani tänään?

Voiko lähimmäinen kokea olevansa hyväksytty kauttani tänään?

Voiko lähimmäinen kohdata jonkun totuuden, joka vapauttaa, kauttani tänään?

Voiko lähimmäinen tulla lohdutetuksi kauttani tänään?

Voiko lähimmäinen tulla kuulluksi kauttani tänään?

Voiko lähimmäinen kokea turvaa kauttani tänään?

Eihän lähimmäiseni sydäntä särje kun hän näkee nauruni; itsekkään nauruni; välinpitämättömän riemun, missä ei ole Jumalaa?

Ja toden totta: kunnioittava sydän ja tanssijalka voivat kuulua samalle henkilölle. Daavidilla oli molemmat. Olkoon meilläkin. Max Lucado, Oman elämäni jättiläiset