Minuunkin sattuu

”Minuunkin sattuu”, sanoi mies. Uskotko tämän?

Facebookissa tuli vastaan artikkeli, joka perustui todelliseen kertomukseen lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneen naisen elämästä ja hänen surullisesta suhteesta elämänsä miehiin. Artikkelin julkaisuun oli liitetty lukijan kommentti jokseenkin näin: miksi kukaan ei koskaan kirjoita toisen osapuolen näkökantaa?

Minä ajattelin kirjoittaa. Ajattelin kirjoittaa, sillä Jumala on antanut elämääni miehen, joka puhuu; miehen, joka tuntee; miehen, joka jopa itkee; miehen, jota valitettavan usein satutan.

Naiset kirjoittavat kuinka miehet heitä pettävät, hyväksikäyttävät, satuttavat ja hylkäävät. Ovatko naiset koskaan pysähtyneet miettimään, kuinka paljon he itse miehiä pettävät, hyväksikäyttävät, satuttavat ja hylkäävät?

Minä en ollut. En ollut ajatellut ainakaan loppuun asti ennen kuin kuulin miehen minulle sanovan, että häneenkin sattuu. Oikeastiko?

Nainen, jota miehet ovat satuttaneet, kuvittelee voivansa kohdella miehiä kaltoin: Hänhän on mies ja minä olen nainen, johon sattuu, hän tähdäten mieheen tuumailee. Entäpä mitä tekeekään silloin nainen?

Mitä tekee nainen kun hän miestä sanoillansa solvaa, ilmeillänsä halveksuu, mykkäkoululla kiduttaa, tavaroilla heittää tai katoamalla jättää yksin tuntemaan? Kyllä, sanoin - tuntemaan.

Tuomitseminen on puolustusmekanismi. Jos suuttumus on puhtaimmillaan ohimenevää, tuomitseminen on pysyvää hylkäämistä. Lisa Bevere, Suuttumus on sallittua, vihoittelu vaarallista

Mies, joka minulle sanoi: minuunkin sattuu, on saanut elämänsä naisilta kuulla itsestään muun muassa seuravaa: yök; sä haiset; näytät hirveältä; näytät pelottavalta, aja partasi. Hän ei itse sano koskaan naiselle näin.

Naiset sanovat häntä pettäjäksi, valehtelijaksi, hyväksikäyttäjäksi ja halveksuvat mitä uskomattomin eri sanoin. Hänelle jopa sanotaan toisten edessä ääneen, mitä hän ei osaa, mihin hän ei kelpaa, mitä hänen ei pitäisi koskaan tehdä ja annetaan kaikin tavoin ymmärtää kuinka säälittävä hän koko ihmisenä on. Ja sitä jopa itse Jumalan silmissä!

Onko naisella ihan oikeuskin satuttaa?

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi - - Matt. 7:1

Pyysin miestä, joka sanoi: minuunkin sattuu, lukemaan artikkelin, josta tekstin alussa mainitsin - kertomuksen naisesta, joka pelkäämällä hylkäsi miehen, joka oli hänelle vain hyvä. Samalla pyysin häntä lukemaan myös oman tekstini: "Uskallanko päästää lähelle" - niin kuin olin itsekin tehnyt artikkelin toisesta naisesta luettua. Sanoin, että haluan nauhoittaa hänen ajatuksensa. Hän antoi minulle luvan tehdä niin.

Olen äärimmäisen kiitollinen saamastani mahdollisuudesta. Juuri silloin minusta itsestäni tuntui, että en osaa rakastaa vaan ainoastaan satuttaa. Siitä syystä päätin kysyä: Voisinko kirjoittaa tekstin siitä, kuinka paljon sinua satutan?

Siteeraan pari päivää myöhemmin nauhoitetut miehen ajatukset ihan omin sanoin.

Mies ajattelee, että ehkä tämä nainen on se, joka välittää musta, joka silittää mun päätä, jonka mielestä olen komea ja ihana ja että mulla on jotain arvoa, vaikka oltaisiin tunnettu vain se viisitoista minuuttia. Mies etsii ihmistä, jota joku haluaa ja jota joku kaipaa elämäänsä. Mies kaipaa, että tämä nainen, kenen kanssa hän on, pitäisi häntä sylissä ja olisi se nainen, jolle hän olisi turvallinen, hyvä ja erityinen. Ihan sitä samaa todellista tunnetta etsii mieskin niin kuin jokainen nainen.

Mitä tunnetta sen sijaan naiset, jotka eivät ole kipujansa kohdanneet, miehelle antavat?

Kun avasin Lisa Beveren kirjan "Suuttumus on sallittua, vihoittelu vaarallista", pysähdyin heti kirjan alussa lukemani kohdalla (kaikki korostukset lisätty):

Rakkaille pojilleni. Mieskin on jonkun rakas poika, varsinkin itse Jumalan.

Olette kaikki Jumalan ihmeellisiä lahjoja. Mieskin on Jumalan ihmeellinen lahja.

Toivon, että aina säilytätte intohimoiset tunteenne ja elämänasenteenne - ja malttinne. Miehelläkin on intohimoiset tunteet ja elämään asenne.

Rakastan teitä kaikkia enemmän kuin voin sanoilla ilmaista. Pystymmekö niin paljon miehiä rakastamaan?

Facebookissa käydessäni näen melkein poikkeuksetta jokaisena päivänä jonkun naisen haluavan jonkun miehen muuttuvan. Voisivatko vihdoinkin naiset alkaa haluamaan itse muuttua?

Rukoilen Jeesuksen - joka on kaiken rakkauden lähde - nimessä, että mahdollisimman moni nainen haluaisi itse muuttua ja lakkaisi muuttamasta enää yhtäkään elämänsä miehistä.

Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin. Jer. 1:5

Annetaan miehelle oikeus elämään.