Miltä tuntuu olla minä

Mitä kaikkea Sinä, Jumala, voit!

Kun herään uuteen päivään, katson Jumalan ihmettä. Nostan pääni tyynyltä, hymyilen peilikuvalleni ja iloitsen. Iloitsen minusta.

Kuinka, Jumala, oletkaan luonut kauniin ihmisen! Ja kuinka, Jumala, voinkaan nähdä sen Sinun silmin!

Iloitsen uudesta päivästä, johon olen herännyt. Iloitsen jokaisesta ihmisestä, jonka tulen kohtaamaan; iloitsen Sinun töistäsi heissä ja minussa. Kuinka toivoisinkaan heidän näkevän minun sydämeen niin kuin itse näen ja niin kuin näet Sinä, Jumala. Kuinka haluaisinkaan heidän näkevän edes välähdyksen siitä kivusta, tuskasta ja epätoivosta, jonka Sinä, Jumala, olet pyyhkinyt pois. Kuinka haluaisinkaan heistä jokaisen tietävän, mitä kaikkea Sinä, Jumala, voit!

Nousen ylös sängystä ja katson Sinuun, Jumala. Hyvyytesi itkettää, rakkauttasi en pysty käsittää. Mitä kaikkea tuletkaaan vielä tekemään - se jopa pelottaa. Onkohan siinä pienelle ihmiselle liikaa, kestänköhän sen? Kaikki vanha, mikä on mennyt, oli kuitenkin niin tuttua; vaikkakaan ei hyvää. Uusi ja turvallinen pelottaa. Miten lähestyisin sitä?