Miellytänkö itseäni vai Jumalaa?

Raamattu sanoo, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Olenko minä Jumalan kuva?

Ymmärtämättäni, mitä minussa tapahtui, aloin tuntemaan aamuisin kovaa puristusta rintakehässäni. Lisäksi ilmeni sydämen hakkaamista ilman mitään syytä. Yhä useammin herätessäni pääni tuntui olevan täynnä ajatuksia: ”Kaikki on mennyt elämässäni väärin; kukaan ei minusta välitä; elämässäni ei ole mitään hyvää; olisivatpa lapsenikin toisenlaiset niin kaikki olisi paljon mukavampaa.” Lopulta minua alkoi yhä useammin huimaamaan ja tunnistin Jumalan avulla kuolemanpelon otteen itsessäni. Olin siis tosissani kun aloin huutamaan apuun Jumalaa!

Pala palalta alkoi silmieni eteen maalautumaan syntisyyteni ja välinpitämätön asenteeni Jumalan Sanaa kohtaan. En todellakaan ollut ottanut Jumalan varoituksista vaarin kuten Sana monessa kohtaa kehoittaa. Jumala kuitenkin antoi minulle armonsa, jotta voisin pysähtyä näkemään Raamatusta sanat:

– – henkensä saa pitää, joka pitää vaelluksestansa vaarin. Sananl. 16:17

Nähtyäni näin kirkkaana todellisen luonteeni kysyin aivan itkien: ”Jeesus, mikä on mennyt vikaan etten ole niin kuin Sinä? Olenhan luvannut ja koko sydämestäni halunnut seurata Jeesus Sinua siitä alkaen kun minut olet pelastanut. Olen ollut sydämeni pohjasta kiitollinen siitä, että olet tullut elämääni. Olet valaissut pimeyteni ja vapauttanut niin monesta riippuvuudesta. Miksi en kykene kirkastamaan Jeesus Sinua niin kuin Sinä kirkastit Isää?” Samantien kuulin sydämessäni sanat: ”Minä en koskaan palvellut itseäni vaan muita.” Sisimpäni oli paljastettu. Tiesin, että vastaus tuli Jumalalta, koska kuulemani oli täysin totta. Näin kuin filminauhalta kaikki ne vuodet, jolloin olin ollut uskovana seuraamassa omasta mielestäni vilpittömin sydämin Jeesusta, mutta todellisuudessa palvelevani vain omaa minääni.

Iloitsin tästä paljastetusta totuudesta, sillä tiesin, että olin löytänyt tien vapautumiseni ovelle! Samalla itkin omaa tyhmyyttäni. Tuntui kuin olisin vuosia takonut päätäni seinään ymmärtämättäni, miten vahingollista se minulle itselleni on.

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Sananl. 28:13

Tänään aamulla heräsin sanoihin: Miellytänkö itseäni vai Jumalaa? Tiesin, että tämä on ensimmäinen otsikko sivuilleni, joiden tarkoitus on Raamatun totuuden kautta vapauttaa itseäni sekä monia muita, jotka kuulevat. Samalla muistin Raamatusta lukeneeni sanat:

– – hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. 2. Kor. 5:15

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on tullut maailmaan pelastamaan ihmisen synnin ja sen tuomien kirousten vallasta. Uskomalla Häneen, meidän on tarkoitus elää tässä maailmassa vapaana synnin orjuudesta – Jumalan lapsen asemassa. Hän on kuningasten Kuningas ja herrojen Herra, Kaikkivaltias Pyhä Jumala. Ja Hänen lapsiaan me, jotka Häneen uskomme, olemme! Ajattele! Voitko kuvitella suuret aseistetut sotajoukot palvelemassa kuningasta ja varjelemassa kaikkea hänen omaisuuttaan? Voitko kuvitella sen turvallisuuden, joka kuninkaan palatsissa asuvalla on? Ja Jumala itse on antanut meille lupauksen: ”Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.” – Ps. 91:10-11 Siitä huolimatta me olemme sairaita ja pelokkaita, turvattomia, miltei orpojen kaltaisia kun pysähdymme katselemaan käyttäytymistämme, puhumattakaan ajatusmaailmastamme. Mikä siis on mennyt vikaan? Onko Jumala erehtynyt lupauksessaan? Eikö Jumala, johon me uskomme ja luotamme, olekaan Kaikkivaltias? Ei, Jumala ei erehdy lupauksissaan. Ja Hän totisesti ON Kaikkivaltias! Jumala itse pyysi Bileamia sanomaan Baalakille: ”Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?” – 4. Moos. 23:19

Samaan aikaan, kun edellämainitut oireet minussa alkoivat nostamaan päätään, olin saanut käsiini John Bevere´n kirjan ”Pelon murtaminen”.  Pyhä Henki antoi sisimpääni täyden varmuuden siitä, että nyt on aika kohdata sisimmässäni piiloutunut pelko. Ja miten paljon sitä mahtuukaan yhteen pieneen ihmiseen!

Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. 2. Tim.1:7

Nämä sanat ovat tulleet minulle tutusta tutuimmiksi. Samoin kuin pelko sisimmässäni. Olen kiitollinen John Bevere´n kirjan sanomasta, joka sai minut ymmärtämään mitä Herran pelko on.

Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi. Sananl. 14:27

Voiko asian enää selvemmin sanoa kuin John Bevere kirjassaan ”Pelon murtaminen” tehnyt on: " Ihmispelon juuri on rakkaus omaa itseä kohtaan. Kun rakastamme omaa elämäämme, yritämme pelastaa sen. Pelkäämme kaikkea, mikä uhkaa sitä." Miellytänkö siis itseäni vai Jumalaa, on ratkaisevan tärkeää kuoleman paulain välttämiseksi.