Lähellä maalia

Maa saa nähdä Kuninkaan

Kun aloitin kaksi vuotta kestävän sielunhoitoterapeuttikoulutuksen, sen ensimmäisen lounastauon aikana Jumala sanoi minulle sanat: kahden vuoden kuluttua sinä tulet olemaan vapaa kaikesta pelosta.

Kotitehtäväksi koulutuksen ensimmäisen jakson jälkeen saimme asettaa:

a) persoonallisen kasvun tavoitteet, johon Jumala antoi minulle sanat:

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoitta pelon - - 1. Joh. 4:18

b) ammatillisen kasvun tavoitteet sielunhoitajana, johon Jumala antoi minulle sanat:

- - te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumalaa ruumiissanne. 1. Kor. 6:20

c) konkreettinen tapa soveltaa koulutuksen oppeja sielunhoitotyöhön, johon Jumala minulle sanoi:

Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti. Dan. 12:3

Lisäksi saimme tehtäväksi valita yhden lattialle levitetyistä lehtileikkeistä ja minä valitsin kuvan, jossa iloinen tyttö saapuu riemuiten voittajana maaliin, sillä sisimmässäni tiesin, että tuo tyttö tulen olemaan minä.

Tänään, vuosi myöhemmin, istuin nojatuoliin, jonka juuri sinä päivänä koin täydellisenä pelastuspaikkanani. Olin kuin suuren raivoisan myrskyn keskellä pelastusveneessä. Yritin kuvailla tuntemuksiani vastapäätäni istuvalle sielunhoitajalleni: "Sisimmästäni on tullut ulos niin paljon ja niin syvää tuskaa ja kipua ja pelkoa ja jälleen tuskaa ja kipua ja pelkoa, että olen herännyt tähän päivään kuin olisin aivan tyhjäksi pumpattu. Koen oloni epätodelliseksi ja tarvitsen jotakin tuon tuskan ja kivun ja pelon tilalle täyttämään sisimpääni." Hän sanoi: "Minulle tulee mieleen maratoni." "Se on juuri sitä, miltä minusta tuntuu!" ajattelin hymyillen ja toivoni alkoi heräämään tähänkin uuteen päivään. "Olet juossut pitkän ja raskaan matkan. Nyt tarvitset tankkausta, sillä jokainen maratoonari tarvitsee sitä jaksaakseen eteenpäin", jatkoi sielunhoitaja ihanan lohduttavaa ja rohkaisevaa ajatustaan.

Kun annamme Pyhän Hengen hoitaa vaurioituneet juuremme, alamme tuottaa hedelmää itsemme, lähimmäistemme, seurakuntamme ja Herramme iloksi. Salme Blomster, Kelpaanko minä?

Sen jälkeen kerroin hieman enemmän viime viikkojen matkastani hänelle. Siitä, miten erilaiset olosuhteet olivat mahdollistaneet kipeiden muistojen tulla esiin ja miten Jeesus oli ollut nyt kanssani kohtaamassa sisälleni kätkeytynyttä kovaa tuskaani. Olin saanut kohdata silmästä silmään tunteen - ei ole lupaa elää, ei olla olemassa, ei sellaisena, minkälainen olet. Oli paljastunut, miksi olin piiloutunut kallionkoloon, enkä uskaltanut tulla ulos (enemmän tekstissä "Katkerat odotukset - muuri sinun ja minun välissä"). Käsi kädessä Jeesuksen kanssa olin saanut käydä läpi lapsuuden muistojani ja jättää ne taakseni, sillä Jeesus seisoi jokaisessa tilanteessa vierelläni sanoen: "Voit luopua tästä pelosta, sillä minä olen nyt kanssasi, sinulla ei ole pelkäämistä, enää et ole yksin."

Sielunhoitajani rukoillessaan puolestani kertoi, mitä kokee: "Aivan kuin kuoro laulaisi ylistyslaulua morsiamelle - - morsiamen päätä koristellaan kaikenlaisilla kultaisilla koruilla - - kultakäädyillä - - ja puetaan juhlavaatteisiin - - näen kruunun - - Minusta tuntuu, että minun täytyy vain laulaa morsiamelle - - " Ja hän lauloi. Ja tuo laulu oli pyhyyden laulu, joka kaikui suoraan taivaasta. Olin laskeutunut polvilleni kasvot vasten maata Jumalani edessä ja itkin tuon pyhyyden, rakkauden ja armon kosketuksen alla. Tuo rakkaus oli todellinen, tuo pyhyys oli todellinen, tuo armo oli todellinen ja tiesin, että vapaus, johon Kristus minut on vapauttanut, tulee olemaan todellinen!

---

Illalla kotona pisti silmiini eräs vanhoista päiväkirjoistani. Aloin selailemaan sitä mielenkiinnolla ja vastaan tulivat sanat, jotka olin vuosi aikaisemmin siihen kirjannut:

Katso, minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, jolla on nimenä "hyljätty" - -  Jer.30:17

Vielä olin päiväkirjaani kirjoittanut:

Rukouksessa näin keltaisen kukan - voikukkaa se muistutti. "Isä, mitä tämä tarkoittaa?", kysyin. "Näistä punotaan kruunu. Yksi kukka kerrallaan, kunnes se on juuri kantajalleen sopiva."

Kiitos Jeesus siitä, että olet luvannut johdattaa meidät kaikkeen totuuteen ja että totuus on tekevä meidät vapaiksi. Sillä vapauteen Sinä olet meidät vapauttanut. Ja se, jonka Sinä teet vapaaksi, se on oleva täydellisesti vapaa.

Kiitos, että voin ottaa vastaan palvelijasi sanotut profetian sanat: "Katso, sinä tulet olemaan niin vapaa, että et ole koskaan osannut kuvitellakaan sellaista vapautta."

Kiitos Jeesus, että olet kanssani jokaisen askeleen kohti täydellistä vapautta.

Jatkoin eteenpäin tuon päiväkirjan selailemista ja seuraavaksi tulivat vastaan sanat, jotka olin Pyhältä Hengeltä saanut:

Katso, Minä otan kaiken pelon pois, kaiken pelon pois.

Eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. – Ilm. 21:4

Heillä on oleva iankaikkinen ilo. – Jes. 61:7

Sinä tulet olemaan vapaa. Täydellisesti vapaa. Sinä tulet iloitsemaan ja riemuitsemaan vapaudessa. Voitonriemu on juhlariemua, on iankaikkista iloa ja vapautta. Sinä tulet näkemään sen. Tulet näkemään sen. Ole tyttäreni turvallisella mielellä. Sinä tulet näkemään sen. Tulet riemuitsemaan kanssani. Tulet riemuitsemaan vapaudessasi. Sinä tulet näkemään sen. Aivan pian taivaanjoukot saavat riemuita kun pimeys kätkee kasvonsa. Se kätkee kasvonsa, eikä se enää palaja. Se on oleva iankaikkinen ilo ja iankaikkinen riemu. Voitonriemu. Voitonlaulu. Silloin me tanssimme yhdessä, sinä ja Minä. Tulet tyttäreni näkemään sen. Tulet näkemään.

---

Eräänä iltana kun laitoin silmät kiinni nukahtaakseni, näin kuin ilmielävänä seisovan vierelläni tytön, jota ihan säikähdin. Ajattelin olevan joko sekoamassa tai tuon tytön haluavan minulle jotakin pahaa. Avasin silmät ravistellaakseni ajatuksen pois ja koitin nukahtaa uudemman kerran. Jälleen näin saman tytön ja yhä tyttö näytti pelottavan minua. Jälleen avasin silmät ja rukoilin Jumalaa suojelemaan minua tuolta näkemältäni tytöltä! En oikein voinut muutakaan, koska olin totaalisen pelon valtaamana. Onneksi sitten nukahdinkin pian ja aamulla heräsin viisaampana - olin nähnyt tytön unessa. Se tyttö, jonka näin unessa, olin minä. Kuljin lapsuuden kotini kaduilla peloissani, jaloissa mustat sukat, ilman kenkiä. Etsin epätoivoisesti hoivaa luokkakavereiltani parhaan ystäväni kotipihalla, mutta en saanut sitä, mitä kaipasin. Kukaan ei ymmärtänyt, mitä tarvitsin.

Herättyäni menin tuon unen kanssa Jumalan eteen ja rukoilin: "Olen valmis kohtaamaan tunteet, joita tuo tyttö ei kyennyt kohtaamaan. Olen valmis tuntemaan tuon kivun ja pelon, jotka tuo tyttö on kätkenyt sisäänsä."

Joitakin päiviä myöhemmin kun olin ajamassa autolla töihin ja tapani mukaan matkalla rukoilin, koin yhtäkkiä tyhjällä kadulla kävelevän tytön ja tunsin ahdistuksen, jota tuo yksin kävelevä tyttö kantoi sisällään. Henkeni nousi tuskalliseen itkunsekaiseen rukoukseen ja syvältä, syvältä, sisimmästäni nousivat huulilleni sanat: "Kutsun tuota kipua esiin, kipu nousee esiin, sen on aika nousta esiin ja lähteä, sillä vapauteen Kristus on vapauttanut minut. Jeesuksen Kristuksen nimessä, jonka Poika tekee vapaaksi, hän on oleva täydellisen vapaa. Minä olen täysin parannettu Hänen haavojensa kautta."

Työpaikallani "sattuikin" olemaan sen ikäinen tyttö, jonka olin kokenut seisovan sängylläni, nähnyt unessani sekä kävelevän kadulla töihin ajaessani. Sinä päivänä työpaikallani kohtasin koko syvyydessään tuon kivun ja sielua viiltävän ahdistuksen, jonka olin tuon ikäisenä tyttönä kätkenyt sisimpääni. Ajaessani töistä kotiin käännyin itkien Jumalan puoleen: "Jeesus ota tämä kipu ja ahdistus pois, minä en jaksa tätä kantaa hetkeäkään." Sillä sisimpäni jokainen solu kaikui tuskissaan - mene äkkiä pois ihmisten keskeltä, sinä et kuulu joukkoon, mene yksinäisyyteen, siellä on paikkasi, siellä saat levon, siellä on sun paikkasi, siellä ainoastaan.

Illalla lapseni kääntyi puoleeni sanoilla: "Äiti, miksi minä olen allerginen mehiläisille?" "En tiedä", vastasin. Jatkoin tiskaamistani ja lisäsin: "Ihmisillä vaan on erilaisia allergioita, en osaa sanoa, miksi." Lapsi jatkoi pohdiskeluaan: "Mieti, jos joku olisi allerginen ihmisille." "Ei ihmisille voi olla allerginen", ehdin vastaamaan ennen kuin ajattelemaan!! Keskeytin tiskaamisen, painoin hanan kiinni, käänsin katseeni tuon pienen ihmeellisen ihmisen puoleen ja jäin kuuntelemaan, mitä hän sanoisi seuraavaksi. "Jos sitten menisi kouluun ja olisi ihmisille allerginen - - ", hän sanoi.

"Ihmisille allerginen" oli täydellisen korrektisti sanoiksi puettuna tunteeni, jonka olin töissä sinä päivänä kohdannut. Tämän allergian oireina olivat ajatukset - sinun täytyy olla just niin kuin me halutaan tai et sinä kuulu joukkoon ja me taatusti tuomitaan, jos teet sen omalla tavallasi; sinulla ei ole lupaa hymyillä, koska silloin et näytä täydelliseltä - ryppysi näkyvät eivätkä hampaasi ole läheskään puhtaan valkoiset, olet halveksittu joka tapauksessa, parempi siis pysyä aloillaan; älä liiku, älä puhu, äläkä saatikas kysy mitään.

Työpaikallani katsoin vieressäni olevaa 14-vuotiasta tyttöä, joka oli just niin kuin oli - ilman pelkoa, häpeää. Hänellä oli lupa tuntea ja olla olemassa ja hän tiesi sen. Välillä hän oli iloinen, välillä surullinen. Samalla katsoin itseeni. Vihdoin olin aivan kasvokkain minua hallitsevan ahdistuksen kanssa. Ahdistuksen, joka painoi raskaana päälläni yrittäen murskata minut olemattomaksi sanoillansa - sinun paikkasi ei ole ihmisten keskellä. 

Kaikki tulee ilmi, kun valkeus sen paljastaa, sillä kaikki, mikä tulee ilmi, on valkeutta. Ef. 5:13

Pimeys, jonka Jumalan Valo paljastaa, joutuu väistymään tuon ihmeellisen nimen,

Jeesuksen Kristuksen, väkevässä voimassa. Sanouduin irti tuosta paljastuneesta ihmisallergiasta. "Jeesuksen Kristuksen nimessä, en halua pitää sitä enää", sanoin luottavaisena Hänen nimensä vapauttavaan voimaan. Sanouduin irti kaikesta pelosta tulla tuomituksi ja olla halveksittu sekä valheesta, etten kuuluisi joukkoon. Tunnustin Jumalan edessä syntinä sen, että olen pelkoni kautta tuominnut ihmisiä ympärilläni ikäänkuin he tuomitsisivat minut. Olin ymmärtänyt jotakin suurta - pelkoni ei oikeuta minua tuomitsemaan muita. Pelkoni, kun Jumala sen on paljastanut, on omalla vastuullani. Voin joko tunnustaa sen syntinä ja luopua siitä tai pitää kiinni ja olla pelkoni kautta tuomitseva muita kohtaan. Silloin valitsen olla tuomittu itse Jumalan edessä.

Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.  Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. 1. Joh. 1:6-10

---

Otin koulusta mukaan toisenkin kuvan, joka muistutti minua siitä, että Jumala on luvannut Hänen rakkaudellaan kasvattaa minusta puun, joka kasvaa paljon kaunista hedelmää:

Sillä niinkuin maa tuottaa kasvunsa ja niinkuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden. Jes. 61:11

Jumala on näyttänyt, että olen kirurgin pöydällä ja Hän, itse Jumala, operoi sielustani pois kaiken, mikä estää minua kirkastamasta Hänen nimeään.

Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan - - morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu. Jes. 61.10

Hän on näyttänyt hedelmäpuun, joka kantaa runsaasti hedelmää kirkkaassa auringonpaisteessa.

Ja lopuksi, kun Hänen työnsä on tullut päätökseen, "Maa saa nähdä Kuninkaan", Hän sanoi.

Ja kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat sinun kunniasi; ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää. Sinä tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä ja kuninkaalliseksi päähineeksi Jumalasi kädessä. Ei sinua enää sanota "hyljätyksi", eikä sinun maatasi enää sanota "autioksi"; vaan sinua kutsutaan "minun rakkaakseni" ja sinun maatasi "aviovaimoksi", sillä Herra rakastaa sinua, ja sinun maasi otetaan avioksi. Jes. 62:2-4