Liha sotii Henkeä vastaan

Uskonnollisus tappaa siellä, missä usko voisi rakentaa.

Kun me tulemme uskoon, meille tulee synnintunto. Ymmärrämme olevamme syntisiä, jotka ovat Jumalan armoa eli anteeksiantamista vailla. Vähintään ymmärrämme sen, että elämämme ei voi jatkua ilman Jumalaa. Olemme ehkä tavalla taikka toisella ajautuneet umpikujaan. Jo silloin on Jumalan tahto, että astuttaisiin parannuksen tielle: "Astukaa tielle ja katsokaa ja kysykää - - mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sielullenne." - Jer. 6:16 Eikö olekin mahtava lupaus - meille kaikille, jokaiselle Luojan luodulleen!

Mutta he vastasivat: ”Emme vaella.” - Jer. 6:16

Kotonamme oli välikohtaus, jonka kautta koin Jumalan puhuvan. Olin ilmoittanut lapsilleni jo edellisenä iltana, että tulevana päivänä siivoamme kaikki yhdessä. Seuraavana aamuna kun aamupalan jälkeen oli tarkoitus ryhtyä toimeen, löysin toisen lapsistani peiton alta nukkumasta. Hän käänsi sängyssään kylkeään ilmoittaen minulle: "Minua väsyttää.” Silloin kysyin Jumalalta: "Olenko minä mennyt sillä tavalla nukkumaan kun Sinä olet suunnitellut tekeväni kanssani jotakin?"

Yllätyin itsekin lukiessani seuraavana päivänä muistivihostani otsikon "Liha sotii Henkeä vastaan" alta kirjoittamani sanat: Jumalalle on mahdollista kääntää selkä ja kieltäytyä vastaanottamasta parantumista sielun alueelle kysymättä ja seuraamatta Hänen tahtoaan elämässämme.

Lapseni tiesi tasan tarkkaan, mikä oli tahtoni. Hän kapinoi minun auktoriteettia vastaan menemällä nukkumaan silloin kun olin pyytänyt häntä tekemään kanssani jotain. Hän joutui itse kärsimään valinnastaan myös seuraamuksen, mikä ei hänestä tuntunutkaan yhtä mukavalta kuin nukkuminen silloin kun toiset siivosivat.

Oletko sinä kääntänyt selkäsi Jumalalle silloin kun Hän on pyytänyt sinua tekemään Hänen kanssaan jotakin? Vai oletko kenties vaipunut jo niin syvään uneen, ettet enää kuule kun Jumala sinulle puhuu?

Jumala ei väsy puhumasta lapsilleen ja kutsumasta heitä takaisin Hänen yhteyteensä: "Ja minä olen asettanut teille vartijat: `Kuunnelkaa pasuunan ääntä.`" - Jer. 6:17 Kuitenkin oma ylpeytemme voi estää meitä kuulemasta Hänen ääntänsä: "Mutta he vastasivat: `Emme kuuntele.`" - Jer. 6:17 Jumala sanoo, että näin meistä, Hänen rakkaista lapsistaan, tulee "julmat ja armahtamattomat" - Jer. 6:23 ja lopuksi: " - - heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä - - " - Jer. 6:15

- - rikkinäisyys tuhoaa - - John Burke, Täydelliset älkööt vaivautuko

Jumalan tahto ei ole, että me uskoon tultuamme yritämme omin keinoin noudattaa sitä, mitä Raamattu sanoo vaan että me tunnustaisimme olevamme syntisiä ja Jumalan armoa vailla.

Jumala odottaa, että jokainen Hänen lapsistaan antaisi Hänelle luvan muuttaa itsensä Hänen kuvansa kaltaiseksi. Ennen Jumalan aikaansaamaa syväpuhdistusprosessia meidän sielussamme ei ole mitään, millä kirkastaisimme pyhää Jumalaa - ei meistä yhdessäkään. Tulemme muuttumaan Jumalan kuvan kaltaisiksi sitä mukaa kun annamme Hänen Pyhälle Hengelle meissä yhä enemmän sijaa.

Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. - 2.Kor. 3:18

Tulemme muuttumaan Jumalan kuvan kaltaiseksi vain ja ainoastaan silloin, kun otamme vastaan Jumalan armon ja Jeesuksen ristintyöllä lunastetun voiton synneistä. Jotta tämä voisi kohdallamme tapahtua, meidän on myönnettävä oma rikkinäisyytemme. Parantumattomien sielunhaavojen kautta meissä saa sijaa vihollinen eli saatana. "He ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole" - Juud. 1:19, sanoo meistä Jumala kun emme salli lihamme kuolla ja anna Hänen Hengelle meissä sijaa.

"Kristityt ovat vihaisia, tuomitsevia, hankalia ja ilkeitä. He kiduttavat ihmisiä, jotka eivät sovi heidän ihmiskuvaansa." John Burke, Täydelliset älkööt vaivautuko

Näin ei saisi olla eikä olisi, jos Jumalan Henki saisi johtaa seurakuntaansa. Jokaisen meistä on henkilökohtaisesti tehtävä valinta, suostummeko todella seuraamaan Kristusta ja Hänen tahtoa.

- - meidän oma epävarmuutemme saa meidät leimaamaan, vähättelemään ja tuomitsemaan koko ajan, jotta näyttäisimme itse paremmilta. John Burke, Täydelliset älkööt vaivautuko

Jumalan lapsella, joka on armosta pelastettu, ei ole mitään syytä pitää itseään yhtään ketään parempana eikä myöskään teeskennellä olevansa sitä. Ylimielinen asenne seurakunnassa tuhoaa koko Kristuksen ruumista, sillä se estää parantumisen myös niiltä, jotka sitä todella vilpittömin sydämin ovat etsimässä.

Meidän tulee osoittaa muille, miten rikkinäisyytemme tekee meidät joka päivä riippuvaisiksi armollisesta Pelastajasta, joka eheyttää sieluamme ja antaa tulevaisuuden toivoa. John Burke, Täydelliset älkööt vaivautuko

Tutustuessani jo vuosikymmeniä uskossa olleeseen ihmiseen, hän kertoi alkaneensa kokemaan viimeaikoina, että Jumala "ehkä haluaisi otta hänen sisimmästään taakan pois." Hän alkoi aidosti ja innokkaasti prosessoimaan pitkän uskonelämänsä aikana tukahdettuja kipujaan ja ottamaan vastaan Jumalan rauhaa sielulleen.

Päivänä, jona luin Raamatusta sanat: "He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: `Rauha, rauha!` vaikka ei rauhaa ole" - Jer. 6:14, olin kuullut tämän saman ihmisen kertoneen, miten hän oli vuosia kulkenut ympäriinsä sanoen hymyillen muille: "Rauhaa!" vaikka omassa sisimmässään hän ei sitä itse ollut koskaan kokenutkaan. Hän kokemuksensa oli ollut, että ulkoisesti piti olla kristitty, mutta kukaan ei ollut hänelle opettanut, miten sitä sisäisesti voisi olla myös.

Valitettavasti vain harvat aikuiset ovat niin tyytyväisiä itseensä, ettei heidän tarvitse teeskennellä. Torjutuksi tulemisen, hylkäämisen ja tuomitsemisen pelko saa usein aikuiset - - myös hengelliset johtajat - teeskentelemään; ulkoinen elämämme ei aina vastaa sitä, mitä sisältä olemme, koska haluamme aina näyttää vähän paremmilta tai eheämmiltä kuin mitä rehellinen tarkastelu osoittaisi. John Burke, Täydelliset älkööt vaivautuko

Eräs toinenkin ihminen kertoi omasta - varmasti todella raskaasta - uskonvaelluksestaan: "Pelkäsin, että Jumala vaatii minulta jotakin, mitä mä en osaa." Tämä ihminen kertoi, mitä oli oppinut sen jälkeen Jumalan lapsena olemisesta ja mainitsi Raamatusta esimerkkinä lihallisesta ja Hengellisestä kristitystä kuningas Saulin ja kuningas Daavidin. "Saulin elämästä näkyi, että hänellä ei ollut henkilökohtaista suhdetta Herraan, varsinkaan rakkaussuhdetta. Saulilla oli ylpeyttä ja pelkoa ja se johtui siitä, että hän katsoi itseensä eikä Jumalaan", hän sanoi ja osoitti olevansa todellakin oppinut tuntemaan Herran mielen! - Huutavan ääni kokous, lainaukset todistuspuheenvuorosta

- - te vainoatte vanhurskasta - - Aamos 5:12

Eikös tällainen ollut juurikin Saulin suhde Daavidiin - Jumalan mielen mukaiseen mieheen?

Markku Veilo on kertonut joissakin saarnoissaan osuvan esimerkin tällaisen "Kristuksen seuraamisen" vaarasta: Kun ryyppäämästä löytyneeltä kristityltä kysyttiin syytä hänen ryyppäämiseensä, hän vastasi tarvitsevansa lomaa Kristuksen seuraamisesta, koska se on niin uuvuttavaa ja raskasta. Tämä on huono vitsi, mutta todella hyvä vertaus lihalliselle kristillisyydelle, jossa Jumalan Hengelle ei ole annettu sijaa.

Kun teeskentelemme olevamme täydellisiä - jäämme jumiin. John Burke, Täydelliset älkööt vaivautuko

Jotkut meistä taas luulevat, että kun osaamme ulkoa kaiken, mitä Raamattu sanoo, olemme automaattisesti pyhiä ja täten Raamatun sanoilla kirkastamme Kristusta. Ei riitä, että me sanomme niin kuin Raamattu sanoo vaan että me myös teemme, mitä Jumala tekee!

"Jos haluan olla kuin sinä, haluan harkita uskoasi. Jos en näe sinussa tai Kristusta seuraavissa ystävissäsi aitoutta tai miellyttäviä piirteitä, en piittaa siitä, miten "totta" se teidän mielestänne on, ei kiinnosta minua." John Burke, Täydelliset älkööt vaivautuko

Näetkö, kuinka tärkeää on, että olemme, mitä sanomme?

- - seurakunnan on valmistauduttava kohtaamaan ihmisten rikkinäisyys. John Burke, Täydelliset älkööt vaivautuko

Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Eivätkös he molemmat silloin kuoppaan lankeaa? - Luuk. 6:39

- - on luotava turvallinen ilmapiiri, jotta Jumalan parantava työ voi alkaa - - John Burke, Täydelliset älkööt vaivautuko

"Julma ja armahtamaton" - Jer. 6:23 ei minusta kuulosta eikä myöskään tunnu turvalliselta, vaikka miten julistaisi hymyillen ympäriinsä: "Rauhaa!" Ja minun täytyy - vaikken tahtoisikaan - myöntää, että lyhyen uskossa olemisen aikanani en ole kohdannut vielä turvallista seurakuntaa Suomessa. Yksittäisiä uskovia sen sijaan onnekseni kylläkin ja kiitän Jumalaa heistä! Valitettava kokemukseni on, että Kristuksen seurakunta ei siedä syntistä ihmistä!

Raamatun mukaan seurakunnan tulisi olla kuin perhe. Meidän tulisi olla - - tukiverkosto - - toinen toisellemme. John Burke, Täydelliset älkööt vaivautuko

Miten kauas seurakunta onkaan ajautunut siitä Totuudesta, jota Raamattu julistaa!Joka syntinsä seurakunnassa tunnustaa, sitä kirotaan ja sen jälkeen heitetään pihalle, mutta se, joka ne taitavasti piilottaa, saa armon. Ei! Ja vielä kerran EI! Jumala EI sano näin! Hän sanoo: "joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." - Sananl. 28:13 "Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi." - Jaak. 5:15

Missä ovat seurakunnat, jossa syntinen voi tunnustaa syntinsä ja sairaan puolesta rukoillaan uskossa?

Voiko meidän seurakuntamme olla tällainen? Paikka, jossa ihmisten ei tarvitse teeskennellä? Paikka, jossa voimme olla oma itsemme ja lakata teeskentelemästä olevamme jotakin enemmän tai vähemmän kuin juuri nyt olemme? Vain sitten voimme auttaa toinen toistamme kasvamaan siksi, miksi Jumala meidät tarkoitti. Ellemme tähän pysty, me vain leikimme seurakuntaa! John Burke, Täydelliset älkööt vaivautuko

Eräässä seurakunnassa kun rukouspalvelussa pyysin nuorisopastorilta rukousta fyysisten oireideni vuoksi, minulta kysyttiin: "Oletko käynyt lääkärissä?" Apua!

Toisessa paikassa, sielunhoitoterapeutteja kouluttavat johtajat rukouspiirissä kauhistuivat skitsofreenisesti käyttäytyvää ihmistä ja silloin mietin itsekseni: eikös meidän pitäisi julistaa uskossa hänelle vapautta? Sen sijaan nämä johtajat rukoilivat hänenlaiselle sopivaa hoitopaikkaa! Mitä ihmettä?

Mihin olemme kadottaneet uskomme elävään Jumalaan?

Jos luodaan kulttuuri, jossa ihmiset avautuvat ja paljastavat toisille elämän saastan ja pinttyneen lian mutta jossa ei olekaan hyväksyvää, armon täyttämää ilmapiiriä, ihmisiä odottaa suuri pettymys. John Burke, Täydelliset älkööt vaivautuko

Uskonnollisus tappaa siellä, missä usko voisi rakentaa.

Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. - - ihminen tulee vanhurskaaksi teoistaan eikä ainoastaan uskosta. Jaak. 1:19, 24

Uskonnollisuus on teeskentelyä - itsensä ja toistenkin pettämistä - ilman todellista ja aitoa yhteyttä elävään Jumalaan. Uskonnolliset hengelliset johtajat, joiden ajatus toisten auttamisesta voi olla ihan todellinenkin, eivät loppupeleissä palvele hyvää vaan pahaa.

Etsikää hyvää, älkääkä pahaa - - Silloin Herra, Jumala Sebaot, on oleva teidän kanssanne, niinkuin te sanotte. Aamos 5:14

Lihamme ei kykene etsimään toisista hyvää, sillä se haluaa korottaa itseään ja kokea itsensä toisia paremmaksi. Hengellinen kristitty sen sijaan ymmärtää olevansa itse armosta pelastettu ja tekee kaikkensa mahdollistakseen saman armon kokemisen kaikille muillekin.

Olisikin hyvä kysyä itseltä: kauhistunko siellä, missä näen epäpuhtautta vai iloitsenko Pyhän Hengen työstä itsessäni ja toisissa? Antaudunko joka tilanteessa vilpittömin sydämin rukoilemaan pitämättä itseäni viisaampana kuin Jumala? Enhän yritä hallita Jumalaa?

Joka lihaansa kylvää, se lihastaan turmeluksen niittää, mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Gal.6:8

"Liha sanoo, että synnit ovat olemassa. Liha sotii henkeä vastaan. Jumalan Sana on aina tosi ja ihminen valhettelija." - lainaus saarnasta, Huutavan ääni kokous

Jumala sanoo, että Hän heittää kaikki tunnustetut synnit merten syvyyteen eikä muistele niitä enää. - Miika 7:18-19 Entäs mitä sanot sinä?

Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa; - - Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jänittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä. Ps. 37:12, 14

"Joka kerta, kun emme antaudu Jumalan tahdon alle, annamme viholliselle luvan tulla elämäämme." - lainaus saarnasta, Veijo Piipponen

Nöyrtyisitkö kääntymään Jumalan puoleen kysyäksesi, oletko ottanut vastaan Hänen armonsa? Toimitko Hänen armonsa välikappaleena tänään? Elätkö armon täyttämää elämää?

He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät. Tiit. 1:16

Olisitko myös rehellinen itsellesi kysyessäsi: ovatko sanasi, jotka suustasi lähtevät, sellaisia, joita Jeesuskin sanoisi? Onko sydämesi, josta ajatuksesi lähtevät, täynnä myötätuntoa ja armoa vaiko jotakin muuta? Etsitkö kaikessa ja kaikista hyvää vai ovatko epäkohdat huomiosi keskipisteessä?

Moni aloittaa Hengessä, mutta lopettaa lihassa. Gal. 3:3

Oletko valmis vaihtamaan syntisi Jumalan armoon?

Tunnusta syntisi ja pyydä anteeksi Jumalalta ja lähimmäiseltä, jota vastaan olet rikkonut. Salaisten syntisten ajatustesi esiintuominen lähimmäisellesi ei kuitenkaan ole tarpeen, sillä se helpottaa vain omaa synnintuntoasi. Sen sijaan käsittele syntisi Jumalan edessä joko yksin tai luotettavan henkilön kanssa ja tee parannus Jumalan tahdon vastaisista ajatuksista ja asenteistasi. Mikäli sinusta riippuu ja mahdollista on, korvaa myös aiheuttamasi vahinko niille, joille olet aiheuttanut sellaista. Aloita siunaamalla.