Katkeruuden kylvö

Katkeruus on syntiä, joka meidän tulee Jumalalle tunnustaa, jotta voimme kuulla jälleen Hänen äänensä.

Ajokorttia ei saada lukemalla pelkästään teoriaa.

Olin juuri tehnyt elämässäni tärkeän päätöksen ja uskoin sen olevan Pyhän Hengen vahvistama. Hetkeä myöhemmin satuin juttelemaan ystävän kanssa, joka ohimennen vaan mainitsi, mitä oli lukenut terveyskeskuksessa lehtiartikkelista. Kuunneltuani häntä sanoin, että aihe liittyy suoraan tekemääni päätökseen ja saa minut suoraan sanottuna hämmennyksen valtaan enkä oikein ymmärrä, miksi hän sellaista juuri nyt minulle kertoo. Hän sanoi kokeneensa, että täytyy kertoa. Rukoilimme yhdessä asiani puolesta ja sen jälkeen koin olevani vielä suuremmassa sekavuuden tilassa. Luonnollisesti rukoilin Jumalaa auttamaan ja antamaan viisautta ymmärtää, mitä minulle tarpeen on.

Saman päivän aikana valmistui ja meni julkaisuun kirjoitus: "Olenko oikeassa vai lempeä". Ystäväni, joka oli minulle aamulla soittanut, oli saanut myöhemmin tekstini kautta ymmärrystä omiin asenteisiinsa aamuisessa keskustelussamme. Koska hän tiesi saattaneensa minut sanoillansa hämmennyksen ja epäilyksen valtaan erittäin tärkeän asian suhteen, koki hän oikeaksi kertoa minulle, mitä oli itsestään juuri ymmärtänyt. Hän tunnusti olleensa katkera minulle kovuudestani ja oli lehtiartikkelista kertomalla yrittänyt saada minut tajuamaan sen!

Minähän en ollut oivaltanut hänen ajatustaan lähellekkään sitä, mitä se oli ollut, mutta sen kuultuani alkoikin vasta vatsanpohjassa oikein kummalliselta tuntumaan. Annettuani hänelle anteeksi jaoin ajatukseni, mitkä kykenin: "Koen jatkuvasti syvää surua, kun näen ympärilläni ihmisten ymmärtävän ja opettavan myös lapsille rohkaisemisen tärkeydestä enkä itsestäni niitä taitoja valitettavasti löydä."

Mietin pitkään, miten käsittelisin ystäväni tunnustuksen nostamia tunteita, kunnes vihdoin sain puettu ne sanoiksi: "Minusta tuntuu kuin olisin ovimatto, johon pyyhittiin juuri kengistä kura pois." Tunsin itseni ytäkkiä likaiseksi vaikka hetki sitten olin ollut puhdas.

Tuon päivän tapahtumien kautta sain nähdä, miten konkreettisesti katkeruutemme kautta vihollinen pääsee vaikuttamaan tuhoa myös muiden ihmisten elämään ja korvamme sulkeutumaan Jumalan ääneltä.

Olin tehnyt sinä päivänä erittäin tärkeän päätöksen, jolla oli suurta vaikutusta koko loppuelämääni ja ystäväni katkeruuden vaikuttamien sanojen kautta saatana olisi voinut täysin tuhota sen. Mutta koska Jumala paljasti vihollisen aikeet, saatoin olla entistä varmempi tekemäni päätöksen suhteen!

Lisäksi sain todellakin kokea, vaikkakin vain pintaraapaisuna, omissa nahoissani syyllistettynä olemisen ja ymmärtää entistä syvemmällä tasolla ihmisen hyväksytyksi tulemisen kaipuun.

Meissä ihmisissä on kaikenlaista sellaista, mikä milloinkin toisia loukkaa. Meistä kenenkään tehtävä ei kuitenkaan ole katkeruuden kautta osoittaa kenellekään paikkaansa. Katkeruus on syntiä, joka meidän tulee Jumalalle tunnustaa, jotta voimme kuulla jälleen Hänen äänensä. Vasta sen jälkeen voimme toisellekin kertoa, miltä meistä milloinkin tuntunut on. Näin me teemme sen Jumalan tavalla emmekä tuhoa kenenkään elämää.

Herra, sinun Jumalasi, muutti kirouksen sinulle siunaukseksi, sillä Herra, sinun Jumalasi, rakasti sinua. 5. Moos. 23:5