Katkerat odotukset

Muuri sinun ja minun välissä.

Teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla. Mal. 4:2

Kello oli puoli kahdelta aamuyöstä kun lopen uupuneena päätimme lähteä nukkumaan. Menin sanomaan vielä "Hyvää yötä!" ystävälleni, jonka Jumala oli lähettänyt meille viikonlopuksi sanoen: "Hän tarvitsee tukeasi ja rakkauttasi." Olin iloinen hänen tulostaan ja kuluneesta päivästä, sillä juuri sinä päivänä olin kaivannut saada kokemuksen siitä, että olen tärkeä ja Jumala todellakin tiesi, miten sen minulle osoittaa!

Pävän aikana kokemani ylenpalttinen ilo loppui kuin seinään kun erittäin huonona ideana päätin ennen nukkumaanmenoa vilkaista päivän aikana saapuneet sähköpostiviestit. Sitten vasta todella ymmärsin, mitä Jumala oli tarkoittanut ystävälleni sanomillaan: "Hän tarvitsee tukeasi", sanoilla. Sillä sitä todellakin tulin tarvitsemaan pelkästään päästääkseni yöunille!

Kello oli puoli kolmelta aamuyöstä kun lopetimme rukouksen ja sain sisimpääni rauhan mennä levolle. Olimme molemmat sitä mieltä, että yllättävän välikohtauksen takia aamuksi suunniteltu jumalanpalvelukseen meno jää väliin ellei Jumala meitä itse sitä varten herätä. Päätimme, että nukkuisimme pitkään, mutta Jumala herätti molemmat tasan yhdeksältä aamulla. Oli mentävä seurakuntaan - se oli aivan selkeää. 

Seurakuntaan lähtemiseen valmistautuessani ajattelin, että autossa sitten matkalla rukoillaan. Kun olimme ajamassa ja juttelimme ihan muuten vaan, lopetin kesken lauseen puhumisen ja sanoin: "Minusta tuntuu, että nyt pitää rukoilla." Muuten vaan jutustelu vaihtui samantien pikaiseen rukoukseen, jossa sanoin muun muassa sanat: "Jumala, jos Sinä tahdot tänään jollekin puhua niin tapahtukoon näin."

Seurakunnassa istuessani mietin, että olimmeko sittenkin tulleet ihan turhaan paikalle, koska minua väsytti ja Jumala tuntui olevan ihan hiljaa kohdallani. Lisäksi en kyennyt keskittymään oikein mihinkään, koska ajatuksiini hiipivät vähän väliä epäilykset siitä, että yöllä lukemani törkeät syytökset minua kohtaan voisivat olla ihan hyvin totta. Lannistavien ajatusteni keskellä totesin, että ehkä ystäväni takia oli tärkeä, että tulimme.

Tilaisuuden loputtua luokseni astui eräs ihminen, joka alkoi minulle puhumaan. Seisoin hiljaa ja kuuntelin. Hän kertoi, miten vihollinen haluaa meitä kaikin tavoin syyttää ja miten Jumala haluaa meitä aina nostaa ja rohkaista. Sitten hän alkoi kertomaan, miten ihana ihminen hänen kokemuksensa mukaan olen ja perusteli sen aivan tyystin. Halleluja! En pysty sanoin kuvaamaan sitä Jumalan rakkautta, mitä sain sillä hetkellä kokea! Pari päivää myöhemmin sain tekstiviestin, jossa luki: "Taistelujen keskellä Jumalan armon suuruus korostuu!" Näin se totisesti on!

Illalla valmistautuessani nukkumaanmenoon mieleeni nousivat sanat: "Leijona ilman voimaa." Käänsin katseeni takaisin juuri ohittamani suuntaan ollessani täysin varma siitä, että olin nähnyt siinä kirjan, jonka kannessa oli leijonan kuva. Tartuin kirjaan ja istuin sohvalle. Aloin lukemaan kirjan takaosasta profetioita siirtymällä sivu kerrallaan kohti alkua. Nielin lukemaani kuin janoinen juodessaan. Henkeni täyttyi jokaisesta siemauksesta ja sai täydellisen tyydytyksen silloin kun vastaan tulivat sanat:

Haluan asettaa käteni, jossa on puhdistavaa tulta, sinun sieluusi. Sydämesi on palava yhdessä koko olemuksesi kanssa. Kaiken tämän täytyy palaa, se tuottaa tuskaa ruumiillesi, mutta iloa sielullesi. Salli Minun tehdä työtä sinussa. Älä jätä Minua. Älä pakene, kun hetkesi tulee. Kaikki se, mitä näette, mikä vaikuttaa väärältä teidän silmissänne, on Minun suunnitelmani, jota te ette ymmärrä ennen kuin kaikki toteutuu. - Profetia kirjasta: Sinun Jumalasi hallitsee, Dr. R. Edward Miller

---

Seuraavana iltana kun ystäväni oli lähtenyt ja olin jäänyt jälleen yksin, kohtasin syvältä sisimmästäni nousevan kivun itkien ja kiitollisena rukoillen: "Jumala paranna minussa kaikki se, mikä sattuu seurauksena osakseni saamistani syyttelyistä, joita en ole ansainnut."

Mieleeni alkoi nousemaan monia tilanteita lapsuudestani, jossa kaivatessani aikuisen tukea ja rakkautta, olin saanut sen sijaan osakseni kohtuuttomia syytöksiä. Näissä tilanteissa minua oli sanottu joksikin, mitä en todellisuudessa ollut.

Halusin olla hyvä, mutta he sanoivat: "Olet paha"; halusin tehdä oikein, mutta he sanoivat: "Sinä teet väärin"; halusin osata, mutta he sanoivat: "Olet tyhmä"; halusin olla tunnollinen, mutta he väittivät: "Olet laiska"; halusin vain uuden talvitakin kun he sanoivat: "Olet ahne."

Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Matt. 15:13

Aloin ymmärtämään, miksi koko elämäni ajan on seurannut minua yhäti jatkunut ongelma: Minusta on tuntunut, että minua ei kuulla eikä ymmärretä eikä nähdä, minkälainen oikeasti olen.

Nyt Jumala näytti minulle, että katkera odotus - tuo sisäinen vala - on ollut kuin paksu tiiliseinä aina minun ja jokaisen ihmisen, jonka on kuulunut auttaa tai tukea minua, välissä. Tiilimuurissa on ollut vain pienen pieni reikä, josta ääni kyllä kuuluu, mutta todellisuus ei näy.

Rukoilin: Nyt tämä muuri murtuu Jeesuksen Kristuksen nimessä. Minä sanoudun irti katkerista odotuksista, mitä lapsena, auktoriteettien taholta osakseni tulleen väärin kohdelluksi tulemisen seurauksena, olen sisälleni antanut kasvaa - odotuksista, että kukaan ei usko eikä halua tietää, kuka oikeasti olen ja mitä ajattelen. Jeesuksen Kristuksen nimessä annan anteeksi jokaiselle näistä ihmisistä, jotka Pyhä Henki nyt on mieleeni nostanut ja jotka ovat minua syyttäneet kun en ole syytöksiä osakseni ansainnut. Kiitos Jeesus vapaudesta!

---

Miksi Jumala sallii tämän, vaikka se tekee meistä hermostuneita? Siksi, että Hän haluaa jalostaa meitä. Kun kulta- ja hopeasepät jalostavat kallisarvoisia metallejaan, he panevat ne tuleen. Hyvin pian epäpuhtaudet alkavat nousta pintaan ja he voivat poimia ne pois. Jumalalla on aikansa, jolloin Hän asettaa meidät tuleensa, jotta voimme nähdä, mitä epäpuhtauksia sisällemme on kätkeytynyt. Silloin meillä on tilaisuus reagoida oikein. Voimme tunnustaa kätketyt synnit, tehdä parannusta itsekkyydestä ja kätketyistä motiiveista, joita emme ole aikaisemmin nähneet, ja puhdistua niistä. Voimme avata itsemme Jumalan puhdistaville tulille. Ritva ja Kristian Sand, Löydä elämäntehtäväsi

Tämän puhdistusprosessin alku sijoittuu päivään, jolloin terapeuttini antoi käteeni lomakkeen "psykologisista tutkimuksista" vain koska olin maininnut fyysisen kuntoni olevan todella epäkunnossa. Vastattuani silminnähden ärtyneenä kysymykseen: "Oletko syönyt kunnolla?" kädessäni oleva lomake kysymyksineen sai sisimmästäni kumpuamaan ulos katkeruutta yhä useampaa lääkäriä, terapeuttia ja monia minulle kasvoiltaan tutuksi tullutta viranomaista kohtaan. Kaikilla niistä oli ollut minut kohdatessaan valmiiksi luotu käsityksensä minusta eikä kukaan heistä ollut kuullut, mitä minulla oli sanottavaa. Jokaiselta tapaamiselta olin saanut mukaani pelonsekaisen kokemuksen: "Tuomittu, ei keskusteltavaa." Ja kaikki tuo sisälleni imetty vääryys alkoi vuotamaan terapeutin vastaanotolla minusta ulos kuin pitkä paha käärme, joka on pesiytynyt sisimmässäni ja kasvanut kasvuaan monien pitkien vuosien ajan. Terapeuttini, joka oli minua vilpittömästi halunnut auttaa ja ojentanut ystävällisesti käteeni vain paperin, istui vastapäätäni ja sai todellakin kuulla mitä rehellisimmän mielipiteeni siitä, mitä ajattelen ihmisistä, jotka pyytävät minua täyttämään lomaketta huoneessa, josta puuttuu minun oikeuksia kannattava puolueneuvosto. Pyydellen anteeksi purkaustani huomasin hänen kirjoittavan jotakin ja huuliltani kohdistui häneen kärkäs kysymys: "Mitä sinä kirjoitit?" ja pelkoni voimistui entisestään. En itsekään enää tunnistanut itseäni kun huoneessa lenteli pelonsekaisia sanoja kuin laukaistun tykin ammuksia. Terapeuttini tyyneesti ja selkeästi yllättyneenäkin vastasi: "Kirjoitin, että sinun on vaikea täyttää lomaketta." Hän oli todellakin ymmärtänyt aivan oikein ja olin iloinen siitä! Samalla huomasin silti epäileväni häntä salahankkeesta, jonka uhriksi pelkäsin joutuvani. Onnekseni vastaanottoaika loppui ja sain mahdollisuuden jatkaa aiheesta "lomakkeen täyttäminen" seuravalla tapaamiskerralla.

Kotiin palattuani huomasin katkerien ajatusten yhä tulevan ja tulevan ja vieläkin tulevan - aivan kuin laukaistun aseen liipaisin olisi jäänyt päälle enkä millään saanut kytkettyä sitä pois. Nyt nämä ammukset näyttivät tulevan minua kohti eivätkä enää lähteneet sisältäni ulospäin. Aivan kuin tuo aikaisemmin ulos ryöminyt käärme etsisi paluumatkaa takaisin sisimpääni. Rukoilin ja pyysin Jumalaa Jeesuksen Kristuksen nimessä vapauttamaan minut katkerista ajatuksista ja peloista tuota ihanaa ihmistä, Hänen siunaamaansa terapeuttiani, kohtaan.

Seuraavana päivänä luin kirjasta sanat:

- - koska jotkut - - ihmiset olivat kohdelleet meitä väärin, meillä oli epäluuloinen henki toisia kohtaan. Nyt Jumala vuodatti päällemme noiden johtajien kautta rakkauttaan, rohkaisuaan ja vahvistustaan ja osoitti meille, että Jumalalla on monia johtajia, jotka ovat täysin - - luotettavia. Vähitellen saimme takaisin uskomme ja luottamuksemme - - ihmisiin ja pystyimme sitten jatkamaan elämäämme - - ryhmätyön hengessä - - Olimme ehyitä ja pystyimme luottamaan johtajiin ja tiimin jäseniin niin kuin Jumala halusi - - Toiset johtajat - - tai muut, ovat ehkä aiheuttaneet sinulle kauheaa tuskaa tai kipua. Se on mahdollisesti saanut sinussa aikaan syviä pelkoja, epävarmuutta, epäluottamusta ja itsenäisyyttä. Mutta se ei ole hyvä paikka olla. Sinun on löydettävä joku Jumalan antama mies tai nainen, joka voi tuoda parantumisen sielullesi! - - Hän haluaa sinun avautuvan ja oppivan jälleen luottamaan toisiin - - Ritva ja Kristian Sand, Löydä elämäntehtäväsi

Saatuani lisää viisautta ja ymmärrystä, saatoin nyt itse sanoutua irti Jeesuksen Kristuksen väkevässä nimessä epäluuloisen hengen vaikutuksesta, käskeä sen lähtemään ulos elämästäni - Luuk. 10:19 ja olla jälleen askeleen lähempänä vapautta tällä alueella! Halleluja! Mikä Ihmeellinen neuvonantaja ja Vapahtaja meillä onkaan!

Jumala vahvisti myös monien unien kautta, että Hän on vapauttamassa minua kaikenlaisen syyllistämisen tuomasta häpeästä.

Miten Jumala vapauttaa meitä? Hän sallii meille tilanteita, jotka paljastavat sisimpäämme piiloutuneen kivun ja synnin, jolla olemme tottuneet reagoimaan siihen. Näin meillä on mahdollisuus tehdä parannusta syntisistä tottumuksistamme, vääristyneistä uskomuksistamme ja saada täydellinen parantuminen sille alueelle. Juuri niin kuin Hän on Sanassaan meille luvannut: "Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra." - Jer. 30:17

---

Laitoin television päälle ja pysähdyin kuuntelemaan: " - - hyvin usein sorrun katsomaan toisia, joita elämä on kohdellut kaltoin, alaspäin. Ja tämä on se asia, jossa minun täytyy pyytää anteeksi jatkuvasti kanssaihmisiltä... anteeksi myös Jumalalta sitä, että minä, arvostellessani muita, arvostelen näitä Jumalan lapsia ja luulen sitä, että minä jostakin ihmeen syystä olisin parempi, suurempi tai enemmän rakastettu Jumalan lapsi kuin joku toinen." - Heikki Linnavirta

Hetken päästä aloin lukemaan kirjaa, josta vastaan tulivat sanat:

Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Raamattu 1992, Hepr. 4:14-16

Mikä on minun syntini? Se, että tuomitsen sen ihmisen, joka minua kohtaan vääryyttä tekee. Ellen näe kohtaamiani tilanteita Jumalan silmin, jatkan elämistä synnissä eikä minulle koitu parantumista. Raamatussa sanotaan: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan." - Matt. 7:1-2

Hän ei anna meille sitä, mitä ansaitsemme (mikä osoittaa hänen armollisuuttaan); sen sijaan hän antaa meille sen, mitä tarvitsemme (mikä osoittaa hänen laupeuttaan), vaikkemme sitä ansaitsekaan. Neil T. & Joanne Anderson, Sielun hiljainen kipu

Minun sisimpääni sen sijaan on ollut syvälle ja tiukasti juurtunut tapa antaa kaikille, jotka minua uhkaavat, takaisin sellaisella mitalla, että varmasti tietäisivät, miten paljon ovat minua satuttaneet. Koska minua on lapsena liian monella tapaa kaltoin kohdeltu, olen kasvanut turvattomana joutuen itse suojelemaan itseäni koko ympäröivää maailmaa vastaan. Sisälleni on kehittynyt itsesuojeluvaisto kuin petoeläimellä, joka saalistaa muita eläviä ylläpitääkseen voimaansa. Mutta tämä ei ole oikea naisen mitta. Jumala haluaa vapauttaa tuon pienen tytön, joka on käyttänyt koko energiansa itsensä suojelemiseen.

Seurakunta, joka ei ole antanut Jumalan itseään tulessa puhdistaa on kuin leijona ilman voimaa. Sillä on omasta mielestä voimaa, mutta se on ilman Jumalan voimaa.

Enää minun ei tarvitse taistella selviytyäkseni, sillä voin turvautua Jumalaan. Enää minun ei tarvitse olla turvaton ja elää pelossa, sillä voin turvautua Jumalaan. Enää minun ei tarvitse suojella itseäni, sillä voin turvautua Jumalaan. Enää minun ei tarvitse piiloutua niiltä, jotka eivät kohtele minua oikein, sillä voin turvautua Jumalaan. - Ps. 62:8

Jumala sanoi minulle:

Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.  Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.  Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi. Laul. l. 2:11-14

Jeesus seisoi edessäni, ojensi minulle kätensä ja sanoi: "Tule." Vastasin itkien: "Tahdon tulla, mutta en uskalla. Haluan tulla, mutten uskalla. " Jeesus sanoi hyväksyvin katsein: "Älä pelkää. Minä olen antanut sinulle uudet kengät."

Minun täytyy oppia sanomaan: "Isä, anna heille anteeksi,  sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät", että olisin Isäni lapsi, joka on taivaassa. - Matt. 5:45

Pelko sisälläni on toisinaan ollut niin voimakas, että minusta on tuntunut, että tukehdun, ellen saa puolustaa itseäni! Petoeläimelle ei ole luonollista olla paikoillaan tekemättä mitään kun se näkee silmiensä edessä istuvan saaliin, josta on tottunut saamaan voimansa elää!

Raamatussa kuitenkin selkeästi sanotaan: "Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte." - 1. Piet. 3:9

Viimeiset vuodet elämästäni olen selviytnyt olemalla täysin riippuvainen Jumalan armosta. Sisimpääni on syvälle juurtunut jumalanpelko ja sinnikkyys, joka yrittää, kunnes se onnistuu. Nykyään kun kuulen Jumalan sanovan: "Ole hiljaa", minä tottelen, vaikka tuntisin, että siihen kuolen. Aikaisemmin olisin ennemmin kuollut kuin ollut hiljaa!

Hengellisessä tilaisuudessa, minulle täysin tuntematon ihminen rukoili puolestani ja sanoi: "Sinä olet kävellyt yhteen suuntaan, törmännyt seinään ja kaatunut, olet noussut, kävellyt toiseen suuntaan, törmännyt seinään ja kaatunut, olet jälleen noussut, törmännyt seinään ja kaatunut. Nyt tämä kaatuminen loppuu Jeesuksen Kristuksen nimessä! Sinä tulet kulkemaan Jumalan voimassa ja pysymään pystyssä!" Tämän sanan täyttymistä olen saanut aivan kirjaimellisesti kokea Hengessäni jo näiden muutamien viikkojen aikana. On ihanaa olla hiljaa ja seisoa pystyssä! Olen saanut maistaa jotain Jumalan lupauksesta: "Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan." - Ps. 112:7

---

Monet matkustavat elämänsä halki huolettoman asenteen vallassa, tietämättömänä siitä, millainen vaikutus ympäröivällä maailmalla on heihin. Neil T. & Joanne Anderson, Sielun hiljainen kipu

Aamulla hampaita pestessäni kiinnitin katseeni kylpyhuoneen lattiakaivon kanteen ja muistelin sitä ällöttävän lian määrää, jonka olin edellisenä iltana sen alta ulos kaivannut vapauttaakseni likavedelle kulkureitin ulos kylpyhuoneestamme. Samalla katsoin lavuaariin kertyneen veden määrää ja mietin: "Onpa täällä kaikki paikat tukossa." Myöhemmin istuin kahvipöydässä ja katselin puhdasta, läpikuultavaa vettä sisällään pitävää lasia edessäni.

"Meidän on oltava tarkkana sen suhteen, mitä päästämme mieleemme" (Neil T. & Joanne Anderson, Sielun hiljainen kipu), sillä jos lattiakaivoon kerääntyy montaa pientä hiuskarvaa vaikkakin vain yksi kerrallaan, jossakin vaiheessa tukoksesta tulee niin suuri, että se estää veden kulkua kokonaan ja lopulta koko kaivo haisee pahalle!

"Meidän on vangittava jokainen ajatus Kristukselle kuuliaiseksi" (Neil T. & Joanne Anderson, Sielun hiljainen kipu), sillä vaikka emme kiinnittäisikään huomiota sellaiseen tukokseen, jonka läpi vesi jotenkuten vielä kulkee, jälki tukoksesta näkyy joka tapauksessa eikä puhdas vesi oikein tahdo mennä kulkemaan!

"Toimi sen sijaan apostoli Paavalin neuvon mukaan: `Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen`(Fil. 4:8)" (Neil T. & Joanne Anderson, Sielun hiljainen kipu), sillä näin sydämesi on puhdas ja elävän veden virrat kirkastuvat kauttasi! - Joh. 7:38

Annetaanhan Pyhälle Hengelle lupa paljastaa sydämistämme kaikki katkeruuden tukokset?

Kun astuin ulos terapeutin ovesta, jossa olin kohdannut sisimmästäni paljon menneisyyden katkeria muistoja, en ollut itsekään varma, oliko tuo kaikki kertomani totta vai tuntuiko minusta vaan niin. "Mikä sitten on totta ja mikä ei?" kysymys sai kirkkaassa auringonpaisteessa kävellessäni pääni aivan pyörälleen. Juuri silloin ohitin keskellä kaupungin keskustaa poikkeuksellisen tilanteen - isoja haulikkoja oli nojaamassa suurena määränä pitkin auton sivua ja yksi kerrallaan niitä nostettiin henkilöauton kyytiin! Kotiin saavuttuani luin kirjasta: "Hyvä uutinen on, että meillä on käytössämme Jumalan antamat taisteluaseet, joilla voimme tuhota järjen päätelmät (katso 2. Kor: 3-5)." - Neil T. & Joanne Anderson, Sielun hiljainen kipu  Hahaa! Kuinka ihmeellistä onkaan elää Jumalan lapsena! Näetkö, miten paljon Hän meitä rakastaa, auttaa ja opastaa?

Uskovina meidän ei tulisi kiinnittää huomiota houkutteleviin, syyttäviin eikä petkuttaviin ajatuksiin. Meidän tulee pukea yllemme Jumalan sota-asu, ottaa uskon kilpi ja vastustaa Saatanan palavia nuolia, jotka hän on tähdännyt mieleemme - - kielteiset ajatukset ovat lihan tekoja, jotka on opittu elämällä lengenneessa maailmassa, tai sitten Saatanan tulisia nuolia, joista Raamattu varoittaa meitä. Neil T. & Joanne Anderson, Sielun hiljainen kipu

Mielessäni soivat toistuen sanat: "Varoittakaa Minun kansaani! Varoittakaa!"

En omalla pienellä päälläni ymmärrä enkä pysty käsittämään, kuinka suuri onkaan tämän takana taivaallisen Isämme huuto omiensa puolesta, mutta pyydän Jeesuksen Kristuksen nimessä, että Pyhä Henki saisi koskettaa niitä sydämiä, jotka ovat sidottuja valheisiin ja jotka kaipaavat tulla vapaiksi!

Kielteisistä ajatuksistaan ei pääse eroon yrittämällä olla ajattelematta niitä, vaan ne kukistetaan valitsemalla totuus, kunnes totuus hukuttaa ne alleen ja korvaa ne täydellisesti. Mikäli haluat kokea vapautta, jonka Kristus osti sinulle, ja mielenrauhaa, joka ylittää kaiken ymmärryksen (Fil. 4:7), päätä ajatella ajatuksia, jotka ovat täydellisesti sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Neil T. & Joanne Anderson, Sielun hiljainen kipu

Rukoilisimmeko Raamatun sanoin: "Herra osoita meille tie, jota meidän tulee käydä, Sinun tykösi me ylennämme sielumme! - Ps. 143:8

---

Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani? Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä. Joka teurastaa härän, mutta myös tappaa miehen, joka uhraa lampaan, mutta myös taittaa koiralta niskan, joka uhraa ruokauhrin, mutta myös sian verta, joka polttaa suitsuketta, mutta myös ylistää epäjumalaa: nämä ovat valinneet omat tiensä. Jes. 66:1-3

Niin kauan kunnes pidämme Jumalan Sanan noudattamista vähemmän tärkeänä kuin oman itsemme hyvinvointia, emme kurkota kovin pitkälle uudessa elämässämme.

Mikä on tämän päivän epäjumalanpalvelusta? Kaikki, missä Jumalan Sana saa väistyä oman minämme tieltä.

Helpompi tie kulkee yleensä alamäkeen, kiipeäminen sen sijaan saattaa joskus ottaa lujille. Miten moni meistä onkaan laskemassa iloisella mielellä hurjaa vauhtia alamäkeä sen tähden, että se vaan on itselleen hauskempaa? - Matt. 16:21-27

Kun tarpeet on korotettu palvonnan kohteeksi, alttarilla saa palaa mikä tahansa, mikä seisoo tarpeiden tyydytyksen esteenä - - Ei kukaan eikä mikään ole tarvekeskeiselle ihmiselle yhtä kallis kuin hänen oma tarpeensa, eikä millään ole niin suurta arvoa kuin sen tyydyttämisellä. Lähimmäisen arvo mitataan hänen kyvyssään tyydyttää tarpeet - - Kristittyinä voimme pukea saman tarvekeskeisen elämän uskonnolliseen muotoon, eikä se silti pyhitä sitä. Jos Jumala on meille vain muita parempi tarpeiden täyttäjä, oikea supertyydyttäjä, joka aina tuo myönteisiä vastauksia hopeatarjottimella, emme vieläkään todella palvele Jumalaa vaan omia tarpeitamme. Daniel Nylund, Anna anteeksi

Jumala halajaa sitä, että hänen lapsensa eivät laskisi pettymysten, katkeruuden, loukkaantumisten, epäuskon, epäilyksen tai minkään muunkaan synnin, esimerkiksi itsemme tai muiden tuomitsemisen, alamäkeä vaan että me sen sijaan kaikkien syntiemme keskellä ja kanssa kääntyisimme Hänen puoleensa ja lähestyisimme Häntä Hänen armoistuimellaan.

Kompastuminen ja kaatuminen eivät merkitse epäonnistumista. Jos kompastumme ja kaadumme uudemman kerran, sekään ei tarkoita, että olisimme epäonnistuneet. Epäonnistuminen on sitä, että sanomme, että meitä tönäistiin. Jumalan valtakunnassa ei ole anteeksiantamattomia epäonnistumisia, mutta monet eivät vielä elää sillä tasolla, jolla voisivat elää, koska eivät ole koskaan omaksuneet totuutta siitä, keitä ovat Kristuksessa: "Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa" (Room. 8:1, kursivointi lisätty). Neil T. & Joanne Anderson, Sielun hiljainen kipu

Andrew Wommack evankeliumin äärellä tarjoaa opetussarjan Jumalan todellisesta luonteesta. Suosittelen tutustumaan, jos sinusta tuntuu, että Jumala, johon uskot, on sinusta kaukana eikä sinua lähellä.

Kognitiivinen terapia perustuu olettamukseen, että ihmiset toimivat siten kuin toimivat ja tuntevat siten kuin tuntevat sen vuoksi, että ovat päättäneet uskoa ja ajatella tietyllä tavalla. Jos siis haluamme muuttaa toimintatapojamme ja tunteitamme, meidän tulee muuttaa ajatteluamme ja uskomuksiamme. Kristinuskon näkökulmasta tässä on kyse parannuksenteosta. Mikäli meillä on vääristyneitä, valheellisia tai kielteisiä uskomuksia Jumalasta, itsestämme tai maailmasta, olemme eri mieltä Jumalan kanssa siitä, mitä hän sanoo itsestään, meistä ja maailmasta, jossa elämme. Tämä ylläpitämämme "mielipide-ero" vie hakotielle; kyseessä on synti. "Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä" (Room. 14:23). Kristitty tekee parannuksen, kun hän myöntää Jumalallle, että se, mihin hän uskoo, ei ole totta, ja se, kuinka hän toimii, ei ole oikein, ja kun hän kääntyy pois noista valheista ja vääristä uskomuksista. Syntien tunnustaminen on sitä, että on asioista samaa mieltä Jumalan kanssa. Parannuksenteko tapahtuu, kun vanhat, maailmalliset uskomukset vaihtuvat kristillisiin uskomuksiin, jotka perustuvat Jumalan sanaan. Sana "parannus" merkitsee alkukreikassa "mielen muutos". Sellainen meissä on tapahduttava, jos mielimme elää vapautunutta kristityn elämää. Neil T. & Joanne Anderson, Sielun hiljainen kipu

Otammehan vastaan Jumalan voiman?

Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan - - tottelemattomuuden esimerkkiä. Hebr. 4:9-11