Jumala yllättää

Voin luottaa Jumalaan ja turvata Häneen.

Viime päivinä mielessäni ovat toistuneet sanat: Kauneinta ihmisessä on hänen itsevarmuutensa.

Kun nämä sanat alkoivat pyörimään mielessäni, en tiennyt, että pian tulen näkymään koko kansan edessä suorassa lähetyksessä televisioruudulla. Enkä todellakaan tiennyt, miltä minusta silloin tuntuisi. En tiennyt, tulisinko jännittämään, pelkäämään vaiko peräti juoksemaan karkuun. Sen kyllä sisimmässäni tiesin, että jonakin päivänä tulisin tietämään sen.

En osannut odottaa sen tapahtuvan vielä; tai lähiaikoina. Enkä todellakaan edes aavistanut sen voivan tapahtua täysin yllättäen kesken tavallisen työpäivän. Mutta Jumalalla on tapana yllättää.

On se mielenkiintoista, miten Jumala aina etukäteen suunnitelmistaan ilmoittaa, mutta silti Hän osaa yllättää. Iloitsen siitä, että voin olla Hänen lapsensa; kuulla Hänen äänensä; tuntea Hänen rakkautensa. Olen enemmän kun kiitollinen siitä, että voin luottaa Jumalaan ja turvata Häneen. Ihan kaikessa. Ja etenkin silloin kun Hän yllättää.

Minulla ei ollut montaa minuuttia aikaa miettiä asiaa kun minulta kysyttiin: Lähdetkö sinä? Ja minullahan oli täysi vapaus vastata: En lähde. Mutta kun: Jumala on antanut minulle niin paljon, että en voi valita olla antamatta sitä eteenpäin. Vaikka pyyntö olikin minulle suuri, se ei ollut kohtuuton: Jumala pyysi minua antamaan lahjasta, mitä olen Häneltä saanut, koko kansalle ilman, että olisin voinut miettiä asiaa tai millään tavalla valmistautua siihen. En voinut sanoa Jumalalle etten lähtisi. Hän on antanut minulle kaikkensa ja niin haluan antaa minä Hänelle myös.

Ja minä lähdin. Tunsin pelontunteen lävistävän kehoni kun ensin ajattelin asiaa. Ja kuinka ihmeellinen olikaan ilo, varmuus ja rauha, mikä tilalle tuli kun päätökseni tein.

Tiedän, miten ihmisten ulkonäköön panostetaan kun heitä valmistetaan televisio ohjelmaan. Monelle onkin tärkeää, miltä koko kansan edessä näyttää. Minulle ei annettu aikaa sellaiseen enkä ehtinyt edes miettimään, olenko kaunis vaiko ei vai että olisinko sopiva ohjelmaan.

Halusin vaan totella Jumalaa. Hän sanoi sisimpääni, että lähtisin. Ja päätin tehdä niin. En saanut tilaisuutta kaunistaa itseäni ulkoisesti, sen sijaan Jumala puki minut Hänen taivaalliseen kirkkauteensa ja loistoonsa.

Ja kuinka suuri olikaan iloni, rauhani ja varmuuteni ohjelman alettuaan! Ja vielä suurempi oli ilo ja vapaus sisimmässäni ohjelman loputtuaan!