Jumala, Sinä todellakin pidät lupauksesi!

Epäilenkö Jumalaa?

Pysähdyin katsomaan televisiosta ohjelman "Jumala puhuu" loppuosaa, jossa Joy Cedercreutz oli parhaillaan kertomassa todistustaan siitä, miten hänen keuhkonsa olivat parantuneet. Melkoinen sattuma, ajattelin kuunnellessani häntä, sillä itse olin ollut juuri turhautunut astmaa muistuttavien oireiden tähden, joita lääkärit eivät oikein olleet ymmärtäneet. Koin Jumalan puhuvan Joyn kautta sydämeeni: älä luovuta.

Eläneenä kolmen vuoden ajan tuskaa tuottavien ja elämää rajoittavien oireiden kanssa, ainoana lohduttajana näkymätön Jumalan Henki, olen käynyt monia mielen alueen taisteluita pitääkseni yllä uskoa onnelliseen tulevaisuuteen. Toivottomuudentunne on sellaisessa elämässä sitkeä nostamaan päätään eikä Jumalan lupauksiin uskominen jokaisena hetkenä olekaan enää mikään itsestäänselvyys.

Iloitsen suuresti niistä muutamista ystävistäni, joiden sydämessä ei ole ollut sijaa arvostelulle vaikeimpinakaan hetkinäni. Kiitän Jumalaa teistä! Olette tulleet minulle erityisen rakkaiksi!

Ohjelman loputtua, kun olin aikonut nukahtaa, Henkeeni alkoivat nousemaan syvälle sisimpäni sopukoihin unohtuneet Jumalan antamat lupaukset. Seuraamalla sitä, miltä minusta tuntui, olisin ollut vain hiljaa ja nukahtanut samantien, mutta koin, että minun täytyi sanoa ne asiat ääneen. Aivan ensimmäisenä Jumala muistutti minua Hänen sanansaattajastaan, joka oli aivan yllättäen kuiskannut pari vuotta aikaisemmin korviini sanat: "Sinun paikkasi on olla kärkipäässä - - Siksi olet joutunut kärsimään enemmän kuin muut - - " Avasin suuni ja itkien vakuutin itseni muistakin Jumalan lupauksista: Jumala, Sinä olet luvannut, että minä tulen olemaan parantunut kaikista ruumiillisista sairauksista; Jumala, Sinä olet luvannut, että minä tulen tanssimaan kuin höyhen; Jumala, Sinä olet luvannut, että täydellinen rakkautesi tulee karkoittamaan pois kaiken pelon; Jumala, Sinä olet luvannut, että tulen loistamaan niin kuin taivaanvahvuus loistaa; Jumala, Sinä olet luvannut, että tulen menemään naimisiin ja Jumala, Sinä olet luvannut, että annat minulle satoja lapsia. Yhä halusin vaan nukahtaa, koska kuulemani ei näyttänyt olevan läheskään toteutunut.

Tuon tunnustuksen jälkeen koin suurta rauhaa ja iloa enkä saanut millään unta. Mielessäni pyörii yhä uudestaan kirja, jonka lukemisen olin keskeyttänyt painovirheestä johtuvan sivujen puuttumisen tähden. Aivan kuin Pyhä Henki olisi sanonut: Tämä ei ole sattumaa eikä huonoa tuuria. Minä haluan sinun lukevan juuri tuon seuraavana olevan sivun tänään. Vastoin omaa tahtoani laitoin siihen hetkeen aivan liian kirkkaalta tuntuvan lukuvalon päälle ja otin kirjan käteeni varmana siitä, että Jumala minulle puhuu. Kirjassa luki:

On aika sanoa: `Kyllä Herra, minä uskon!` Ota vastaan Hänen lupauksensa ja usko se. Se on sinua varten. - - Ristillä Jumala mitätöi - - kirouksen vaikutukset, tämän maailman ruhtinas tuomittiin, saatana tehtiin voimattomaksi - - meidän - - tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi - -Meidän tehtävämme on ykisnkertaisesti ja hellittämättömästi uskoa, mitä Jumala on sanonut. Francis Frangipane, Liiton voima

Yhtä suuri ilo täyttää joka kerta sisimpäni kun Jumala jotakin puhuu. On ihmeellistä olla kaikkivaltiaan Jumalan rakastama!

Aamulla herätessäni luin Raamatusta:

Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Sananl. 3:5

Neljä päivää myöhemmin oli alkamassa Pirkko Vesavaaran kokous, josta olin saanut tietoa monesta eri lähteestä. Kipuni vasemman olkapään ja rintakehän alueella oli saavuttanut huippunsa ja olin turhautuneena, jokseenkin jopa masentuneena, Jumalan edessä sanonut: Jumala!!! Miksi ihmeessä Sinä annat minulle tansseja tanssittavaksi kun minä kärsin näin valtavista kivuista sitä tehdessä!? Olen aina halunnut totella Jumalaa, vaikka se tekisi miten kipeää. Minua itketti. Raahauduin kipuni, väsymykseni ja alaspainetun olemukseni kanssa kokoukseen, jota ei omatuntoni vaan sallinut jättää väliin.

Tilaisuus aloitettiin sanoilla:

Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,  joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. Ps. 103:1-5

Paikallisen seurakunnan pastori piti lyhyen puheen, jonka lopetti - ainakin minut - herättävällä ajatuksella: me katsomme omaan napaamme sen sijaan, että katsoisimme Kristukseen. Nöyrryin koko sydämestäni Jumalan edessä pyytäen anteeksi, että olin kääntänyt jälleen katseeni pois Hänestä omiin kipuihini. Asenteeni katuminen sillä hetkellä oli suurempaa kuin sanoiksi voisin pukea. En missään tapauksessa halunnut estää Jumalaa toimimasta elämässäni ja elämäni kautta vain sentähden, että minua särki vähän jostakin. Edes se, että maailman silmissä olisin vaikka miten toivoton, ei voisi olla esteenä Jumalan antamalle elämälle minussa ja minun kauttani. En mistään hinnasta halua epäuskoni tähden jäädä tielle kaikkivaltiaan Jumalan voimalle, joka voisi kauttani tulla näkyväksi monille. En halua olla  napiseva israelilainen, joka kuolee erämaahan.

Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi" ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. 1. Piet. 2:7-8

Kun Pirkko Vesavaara astui puhujan paikalle, sanoi hän heti suoraan ja selkeästi: "Jotkut teistä ovat tulleet tänne läpi tuskan ja vaivojen - - " No joo, minua hymyilytti kuullessani nuo sanat, mutta en uskonut, että hän minua voisi tarkoittaa, sillä oloni oli jo parantunut siihen hetkeen mennessä. Seuraavat sanat sen sijaan iskivät suoraan sydämeen ja Pyhän Hengen voima virtasi koko ruumiini läpi viemällä hetkessä kaiken fyysisenkin kipuni pois. Kun Pirkko sanoi: "Sinä olet rikkonut solisluusi ja olet kärsinyt sen takia pitkään ja nyt Jumala haluaa parantaa sinut", silmieni eteen nousivat kaikki ne kerrat, jolloin olin vuosien mittaan tuloksetta lääkäreille toistanut asiaani: kipu on kovimmillaan pitkin solisluuta. Murruin kyyneliin Jumalan voiman koskettaessa ja toistin mielessäni sanoja: Jumala, Sinä todellakin pidät lupauksesi!

- - mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,  ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää. Room. 4:20-21

Pirkko Vesavaaran kokouksen jälkeisenä iltana jätin pois myös astmalääkkeen, jota olin - kylläkin diagnoosia saamatta - käyttänyt oloani helpottamaan, koska Jumalahan oli parantanut minut. Aloin tanssimaan sinäkin iltana eikä minulle tullut enää kipuja eikä myöskään hengitysoireita! Halleluja!

Uskoni parantumiseen alkoi horjahtamaan puolelta toiselle aina kun havaittavissa oli pientäkin tutuntuntuista kiristystä vasemman olkapään alueella. Silloin Pyhä Henki nosti voimakkaasti mieleeni aikaisemmin kirjasta lukemani sanat:

Kun Herra parantaa kansaansa ja tekee suuria armontekojaan, - - älä ole kyynikko ja sano: "Se on liian hyvä ollakseen totta." Kyynikko on "piintynyt epäilijä". Varo tulemasta kyynikoksi, sillä Jumalan lupaukset ovat hyviä ja ne ovat tosia. Uuden liiton tähden meidän on lakattava sanomasta "uskomatonta", kun puhumme Jumalan suurista ihmeistä ja ihanista lahjoista. Francis Frangipane, Liiton voima

Samaan aikaan minulle tuli ajatus selailla toistakin kirjaa ja sen sivuilta tulivat vastaan sanat:

Kristillisen elämäsi alusta loppuun saakka on aina synnillistä antautua epäilysten valtaan. - - Sinun täytyy antaa epäilyksesi hänelle samoin kuin olet oppinut antamaan hänelle muut kiusauksesi. Sinun täytyy tehdä samoin kuin äkkipikaisuutesi tai ylpeytesi suhteen. Sinun täytyy antaa se Herralle. - - Kuten kaikkien muiden syntien kohdalla, linnake on tahdossasi, ja tahto epäillä täytyy luovuttaa aivan samoin kuin tahto antautua mihin tahansa muuhun kiusaukseen. Jumala ottaa omistukseensa aina antautuneen tahdon. Ja jos tulemme pisteeseen, jossa sanomme, että emme tahdo epäillä, ja luovutamme tämän keskeisen olemuksemme linnakkeen hänelle, hänen siunattu Henkensä aloittaa meissä työnsä heti, jotta hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. - - Mikään antautuminen ei ole pätevä ennen kuin se saavuttaa pisteen, jossa se sanoo: "Minä en tahdo." Vapaus epäillä täytyy luovuttaa ikuisiksi ajoiksi. Ja sielun täytyy suostua jatkuvaan, väistämättömään luottamukseen. Hannah Whitall Smith, Kristityn onnellisen elämän salaisuus

Näitä sanoja kirjojen sivuilta lukiessani taustalla oli televisio avattuna TV-7 kanavalta ja satuin toisella korvalla kuulemaan todistuksen siitä, miten Jeesuksen Kristuksen nimessä oli aivan tavallisessa Suomen seurakunnassa palvelevan esirukoilijan käsien alla kasvain sulanut ihmisen kaulalta pois. Tämä esirukoilija oli sen nähdessään aivan ihmeissään sanonut: "Jumala todellakin parantaa!"

Seuraavaksi alkoi uusintana ohjelma "Jumala puhuu", jonka loppuosan olin katsonut joitakin päiviä aikaisemmin - se, jossa Joy oli kertonut parantumisestaan. Tällä kertaa kuulin Joyn kertovan omista kamppailuistaan sairautensa oireita vastaan samanaikaisesti kun oli pyrkinyt pitämään kiinni Jumalan Raamatussa ilmoitetuista lupauksista. Samoin kuin minä, myös hän oli uskossaan horjahtanut puolelta toiselle katsoen vuoron perään Kristukseen ja sairautensa oireisiin. Parantuminen oli tullut hänelle todelliseksi silloin kun hän oli päättänyt unohtaa kokonaan oireet ja katsoa vain Kristukseen. Hän päätti ottaa vastaan parantumisen uskossa ja oli samantien tullut terveeksi!

Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa. Minä ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän. Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa. - - Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa,  häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, joka pysyy uskollisena iankaikkisesti - - Ps. 146:1-3, 5-6

Myöhemmin satuin kokoukseen, jossa Matti Wendelinin kertoi omakohtaisen väkevän todistuksen siitä, miten Jumala todellakin parantaa ja kuinka voimme epäuskomme tähden menettää parantumisemme. "Me emme voi epäillä Jumalan lupauksia vaan meidän on luotettava Jumalan lupauksiin", hän sanoi.

Kun Jumala alkaa hallita sielua, se tulee täyteen elämää. Tuntuu, kuin hengitys kulkisi helpommin ja maailma näyttäisi värikylläisemmältä. Ennen kaikkea sielun valtaa vapautunut ilo. Tätä iloa, elämänmyönteisyyttä ja elämän kantavutta ei voi verrata mihinkään muun asian tuomaan iloon. P.T. Juntumaa, Elian päivät