Jumala puhuu

Hän on hiljainen ja nöyrä sydämeltä.

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Joh. 10:27

Jumalan äänen kuuleminen kuuluu jokaiselle Jumalan lapselle. Valitettavasti kuitenkin usein kuulee Hänen omiensa sanovan, että ”Jumala ei minulle puhu.” Jumala sen sijaan sanoo, että Hän puhuu tavalla ja puhuu toisella, mutta sitä ei vain huomata. - Job. 33:14 Jumala sanoo, että Hänen lampaansa eli Jumalan lapset todellakin kuulevat Hänen ääntänsä ja että "vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä. - Joh. 10:5 On siis olemassa Jumalan, hyvän paimenen, ääni ja vieras, saatanan, ääni. Näiden lisäksi ovat vielä olemassa ihmisen omat, eli lihan, halut ja niiden ääni onkin melko valtavaa! Ei siis ole mikään ihme, että Jumalaa on vaikea kuulla. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta se ei ole – silloin kun todella haluamme seurata hyvää Paimenta eli Jeesusta.

Mistä me sitten tiedämme, milloin puhuu Jumala, milloin saatana ja milloin on lihamme äänessä?

Liha eli meidän itsekäs luontomme, sanoo: MINÄ tahdon, MINÄ olen, MINÄ tiedän, MINÄ hallitsen jne. Pyhä Henki ei tule sinne, missä on itsekkyyttä vaan kun Hän tulee, Hän tulee nöyrään sydämeen. Sellainen sydän haluaa kuulla, mitä Jumala sanoo, vaikka omat ajatukset olisivat sitä vastaan.

Saatana taas on tunnetusti syyttäjä. Raamattu sanoo sitä veljien syyttäjäksi. - Ilm. 12:10 Saatana sanoo: Tuo teki tätä ja tuo teki tota jne. Saatana etsii aina jonkun, jota syyttää, panetella, vähätellä, epäillä, murskata, alistaa jne. Lisäksi saatana ystävystyy mielellään lihamme kanssa. Saatana tuntee voitonriemua nähdessään Jumalan lapsia, jotka seuraavat lihansa ääntä - heidän elämässään ei tule Jumalan hyvä tahto tapahtumaan; heidän elämänsä kautta ei tule myöskään muiden elämässä Jumalan hyvä tahto tapahtumaan.

Jumala on rakkaus ja Jumala on totuus. Hän on kokonansa rakkaus ja totuus: Hän ei rakasta syntiä eikä koskaan hyväksy todeksi valhetta. Jumalakin vihaa, mutta vääryyttä; tuomitsee, mutta syntiä; hallitsee, mutta viisaudella ja jumalallisella voimalla. Hän rakastaa ihmistä.

Paina mieleen: Jumala ei johdata sinua tekemään vastoin omaa Sanaansa. Hän ei kiellä opetustaan. Ole tarkkana - - Älä naamioi syntiäsi Jumalan johdatukseksi. Hän ei johdata sinua valehtelemaan, pettämään tai loukkaamaan. Hän johdattaa sinua uskollisesti Raamatun sanojen ja uskollisten seuraajiensa neuvojen avulla. Max Lucado, Oman elämäni jättiläiset

Jumala puhuu Sanansa kautta erittäin selkeästi, aivan kuin jokainen rakastava isä lapsilleen.

Kun luotamme siihen, mitä Jumalan Sana sanoo ja toimimme sen mukaan, Jumala alkaa puhumaan meille yhä enemmän. Pyhä Henki iloitsee kuuliaisista lapsista! Vähemmänkin kuuliaisia Jumala koko sydämestään rakastaa, mutta aivan kuin kuka tahansa isä, Hän tuntee valtavaa surua nähdessään lapsen kääntävän hänen hyville neuvoille selkänsä ja altistavansa itsensä tuhoon. Jumalahan on antanut Sanansa meitä suojelemaan, varjelemaan ja johdattamaan yltäkylläiseen elämään. Ihminen ei sitä aina vaan tajua. Liian usein syytetään Jumalaa kun asiat menevät huonosti ymmärtämättään omaa osuuttaan.

Raamattu varoittaa kirouksista, joita ihmisen tottelemattomuus aikaan saa. Usein valitaan hetkellinen nautinto iankaikkisen sijaan eikä siinä tapauksessa voida kuulla Jumalan ääntäkään. Toisella kertaa uskotaan, koska ei tunneta Isää Jumalaa, vierasta ääntä. Eikä ole harvinaista, että saatanan ääntä seuraamalla luullaankin, että seurataan itse Jumalaa. Jos jumalankuva menneisyytemme vaikutuksesta on viallinen, voimme olla aikamoisessa sotkussa Hänen äänensä kuulemisen kanssa. Kaikki siis selkenee kun alamme ymmärtämään minkälainen Isä Jumala oikeasti on.

Ihminen on henki, sielu ja ruumis. Sielu on se osa ihmisestä, jossa on tunteet. Koska elämme syntiinlangenneessa maailmassa, sielumme on vahingoittunut enemmän tai vähemmän elämämme aikana. Siitä johtuen ihmisen perusongelmat ovat häpeä, syyllisyys, pelko ja patoutuneet vihantunteet, jotka usein aiheuttavat myös fyysisiä sairauksia, somaattista oireilua tai masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Myös ylpeys on ihmisen perusongelma. Ylpeä ihminen on itsekeskeinen eikä osaa ottaa huomioon muita.

Syntiinlangenneessa tilassa ihminen ei usein tiedä, kuka hän on. Hän on saattanut hukata identiteettinsä Jumalan luomana miehenä tai naisena jopa kokonaan. Kun Jumala saa eheyttää ihmisen identiteetin, hän alkaa näkemään ja kokemaan itsensä Jumalan luomana ainutlaatuisena persoonana, joka on luotu yhteyteen ja olemaan rakastettu.

Kunnes Jumalan rakkaus ei ole saanut ihmistä koskettaa ja hänen sieluansa parantaa, hän peilaa kaiken näkemäänsä ja kuulemaansa menneisyyden kokemustensa kautta. Jumala ei kuitenkaan ole ollenkaan sellainen kuin menneisyytemme kokemukset antavat ymmärtää. Jumala ei ole niin kuin ihminen on, Hän on "hiljainen ja nöyrä sydämeltä:" - Matt. 11:29

Kun Jumala kertoo totuuden, Hän ei halua rangaista. Oma isämme on saattanut tehdä niin.

Kun Jumala antaa säännöt, hän haluaa meitä varjella. Oma isämme on saattanut alistaa.

Kun Jumala jotakin lupaa, Hän sen myös täyttää. Ihmiset ovat saattaneet pettää lupauksensa.

Kun Jumala meitä katsoo, Hän rakastaa. Ihmiset ovat saattaneet osoittaa halveksuntaa.

Kun Jumala ottaa luoksensa, Hän ei koskaan hylkää. Ihmiset ovat liian monesti tehneet niin.

Kun Jumala näkee meissä virheitä, Hän hyväksyy meidät silti. Ihminen on saattanut tuomita.

Kun kadumme ja pyydämme anteeksi, Jumala armahtaa ja unohtaa. Ihmiset ovat saattaneet vaatia tilille.

Kun emme osaa, Jumala opettaa. Ihmiset ovat saattaneet pilkata ja nauraa. 

Kun meihin sattuu, Jumala lohduttaa. Ihmiset ovat saattaneet vaientaa.

Kun meillä on murhe, Jumala kuuntelee. Ihmiset ovat saattaneet kääntää selkänsä.

Kun me kärsitään, Jumalakin kärsii. Ihmiset ovat saattaneet satuttaa.

Ihminen, joka on oppinut tuntemaan Jumalan, on kuin peili, josta kuvastuvat Jumalan kasvot.

Rukoilisitko kanssani:

Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi, että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani. Ps. 43:3-4