Jumala lupasi palauttaa neitsyyden

Elämäni on Jumala Sinun kädessäsi

Sielunhoitajani on toistuvasti puolestani rukoillessaan sanonut: "Tämä on hyvä keho. Tämä ei ole paha keho. Julistan tälle keholle: tämä on hyvä keho; julistan tälle keholle oikeutta olla olemassa."

17.4.2015 : Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala. - Jes. 45:3

18.4.2015 : Kiitos Isä, että Sinä totisesti tuot esiin sisimmästäni ne aarteet, jotka Sinä olet minuun istuttanut. Jeesus Sinä olet valo, joka on tullut maailmaan paljastamaan pimeyden teot. Kiitos, että Sinun valosi paljastaa kaiken pimeyden ja se joutuu väistymään Sinun kirkkautesi edessä. Kiitos, että Sinä tuot aarteet sisimmästäni valoon eikä mikään pimeys kestä Sinun edessäsi. Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen.

18.4.2015 : Ole lapseni turvallisella mielellä. Minä se olen. Älä pelästy. Minä, joka loin taivaan ja maan ja kaiken, mitä niissä on. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, paitsi Minua ei ole muuta Jumalaa. 

18.4.2015: Eräs läheinen ihminen alkoi humalapäissään puhelimen välityksellä ahdistelemaan minua. Koin fyysistä hengenahdistusta. Koin, että minua piinataan. Pyysin kohteliaasti häntä lopettamaan ahdisteluni. Hän ei tehnyt niin vaan ahdistelu pahentui. Fyysisenä voimistuvana oireena oli paineentunne rintakehässä ja hengityksen vaikeutuminen. Tunne, ettei minun tuskastani ja kivustani välitetä.

18.4.2015: Huomasin ikkunasta humalassa olevan vanhemman pariskunnan. Jäin tarkkailemaan, miten he kaatuivat lasten leikkikentälle eivätkä kyenneet omin avuin nousemaan pystyyn. Heitä katsellessani sydämeni alkoi hakkaamaan ja tunsin voimakasta pelkoa, etenkin miestä katsellessani. Naista katsellesani koin surua ja sääliä. Pelkäsin miehen vahingoittavan pelkällä olemisellaan lähellä olevia lapsia. Katselin pariskunnan toivottomalta näyttäviä yrityksiä päästä jaloilleen ja ohikulkevia ihmisiä, jotka heidät nähdessään vain nauroivat. Lopulta tein ilmoituksen poliisille ja aioin jatkaa kesken jääneitä tekemisiäni. Siinä vaiheessa huomasin, että koko kehossani lihakset olivat alkaneet nykimään ja käteni tärisivät niin, etten kyennyt kirjoittamaan. Pelko oli kohtuuttoman voimakasta tilanteeseen nähden. Olin nähnyt ihmiset vain ikkunan läpi, eikä minkäänlaista todellista vaaraa tilanteessa ollut.

Muistin joskus kirjasta lukemani sanat: tunteet ovat kätketty koettuihin tilanteisiin. Kerrottuani tämän ystävälleni, hän sanoi pitävänsä kädessään Seppo Jokisen kirjaa "Rikotusta eheä" ja olevansa törmännyt juuri näihin sanoihin.

Isä, tahdon kohdata kanssasi nämä kokemani tilanteet, jotka aiheuttavat minussa näitä voimakkaita reaktioita. Isä, auta minut vapaaksi juuri nyt. Jeesuksen nimessä. Kiitos Isä rakkaudestasi ja viisaudestasi ja suojeluksestasi. Kiitos, että voin turvata Sinuun. 

Seuraavaksi sain viestin: "Minä tiedän, missä sinä asut. Minua sinä et pakene." Vein viestin ja sen tuoman kivun koko syvyydeltään Jumalani eteen ja pyysin Hänen puuttumistaan näiden sanojen aiheuttamaan tuskaan sisimmässäni.

Aloin muistamaan, miten koko lapsuuden ajan olen tietyissä tilanteissa ja paikoissa kokenut jatuvasti pakokauhua. Minua on päivittäin seurannut pelko siitä, että minut saadaan kiinni ja minua satutetaan. Lapsena pelkäsin kaikkia tuntemattomia miehiä.

Jumala, MIKSI minä pelkäsin? Mikä on saanut minut pelkäämään niin paljon?

Minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista. - Jer. 30:17

Näen todella ison verisen haavan. Haava on erittäin iso, sen umpeen kasvaminen näyttää mahdottomalta. Haava on myös erittäin syvä.

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. - Luuk. 1:37

Näen, että haavan päällä on paksu kuivunut rupikerros. Rukoilen, että Jumala poistaisi sen kerroksen ja parantaisi haavan täydellisesti. Näen, miten haava kasvaa kauniisti umpeen. Koen, että haavan sisältä löytyy pieni tyttö, joka päästetään vapaaksi.

Sinä olet vapaa. Ota vastaan vapautesi.

Minä otan vastaan vapauden Jeesuksen nimessä. Kiitän Jeesus Sinua vapaudestani. Kiitän Jeesus Sinua verestäsi ja että voin olla vapaa. Kiitos, että olet lunastanut minulle vapauden. Jeesuksen Kristuksen nimessä minä olen vapaa tämän haavan aiheuttamasta pelosta ja kaikista tunnereaktioista, jotka ovat olleet lähtöisin tästä haavasta. Minä uskon olevani vapaa. Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen.

Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. - Mark. 5:34

Ja...

Unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. - Fil. 3:13-14

19.4.2015: Koin, että minun kuuluu lähteä helluntaiseurakunnan jumalanpalvelukseen. Siellä pastori kertoi tarinan Katariinasta, jota 7-vuotiaana naapurisetä oli pahoinpidellyt ja käyttänyt seksuaalisesti hyväksi. Hän kertoi, että hänestä oli kasvanut tyttö, joka oli täynnä vihaa.

Itkien kiitin Jumalaa seurakunnan penkissä vahvistuksestaan niitä ajatuksia kohtaan, joita olin Pyhän Hengen hiljaisen äänen kokenut jo pitkään sisimpääni puhuneen. Sinä aamuna olin kysynyt Jumalalta hiljaa: Minkä ikäinen olen ollut kun minulle on näin tapahtunut?

Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti! - Ilm. 5:13

Tämän jälkeen sain ystävältäni sanat:"Jumala tietää kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon. Mikään luotu ei ole häneltä salassa. Jumala tietää kaikki pimeyden kätköt ja ihmisten perimmäiset salaisuudet." - Kirjasta "Rikotusta eheä", Seppo Jokinen

---

Terapeutin vastaanotolla aikamme oli päättymässä ja hän sanoi minulle: "Jos nyt palaat tähän hetkeen ja mietit, niin mikä on sinulle jäänyt tästä keskustelusta päällimmäisenä mieleen tänään?" En minä pysty palaamaan hetkeen, yritin sanoittaa tuon kysymyksen aiheuttamaa sekavuuden tunnetta, jota koin. Hän ei minua painostanut millään tavalla, mutta silti huomasin hänen sanojensa jääneen kaikumaan korviini ja saavaan minussa aikaan jotain, mille en ihan heti nimeä löytänyt.

Huomaan sanojen "hetkessä oleminen" saavan minussa aikaan pelkoa, sanotin viimein. Nuo sanat alkoivat vähitellen muuttumaan kuviksi mielessäni ja arjessa tutuksi tullut ahdistus sitä vastoin sai sanojen muodon. Tajusin, että hetkessä oleminen saa minut ahdistumaan. Olin juuri kertonut alkaneeni oivaltamaan etten osaa olla tilanteissa läsnä enkä tälläkään kertaa odottanut vastauksen pohdiskeluuni tulevan näin pian.

Minulle alkoi aukenemaan, että elän elämäni olemalla pois tilanteista ja vain kestämällä ne. On sitten kyseessä oleminen ihan missä vaan. Uskoakseni näytän monessa tilanteessa ulkoisesti kuitenkin erittäin itsevarmalta, osaavalta ja pärjäävältä - tiedän monen olevan siitä jopa kateellinen minulle. Sisälläni olen sen sijaan kokenut aina vaan pelkkää pakokauhua. Silloin kun on ollut, mitä esittää, on mennyt kuitenkin kaikki ihan hyvin. Olen saanut sisäisen pienen tytön hyvin kovuudellani hiljentymään. Tuska kuitenkin vaatii ulospääsyä, olipa valittu pakokeino sitten mikä tahansa. Jokainen näyttelijä väsyy ja vanhenee jossakin vaiheessa eikä yksikään esitys voi kestää loputtomiin. Kulissien on kaaduttava, jotta totuus voi tulla näkyviin.

---

Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni. - Ps 106:14

Aloin nukahtamaan kun heräsin säikähtäen nukahtamispisteestä. Tunsin sydämeni aivan kirjaimellisesti hypähtävän rintakehässäni ja sen syke nousi tuhatta ja sataa. Tuo tunne oli tullut minulle tutuksi pari vuotta aikaisemmin kun henkeeni kohdistui vakavaa uhkaa. Tuon todellisen kriisitilanteen keskellä ja vielä pitkään sen jälkeen heräsin usein fyysiseen tilaan, jossa kehoni tuntui pettävän valtavan pelon paineen alla.

Tällä kertaa minulla ei kuitenkaan ollut mitään pelättävää ja tilanne yllätti minut täysin. Ollessani vieläkin unensekaisessa tokkurassa ajattelin, että ehkä päiväni ovat päättymässä tähän. Sisälläni oli kuitenkin rauha ja huokaisin vaan: Elämäni on Jumala Sinun kädessäsi. Minä en aio pelätä vaan luotan Sinuun. Aion siis jatkaa nukkumistani, koska Sinä olet Minun kanssani, tapahtuipa mitä vaan.

Siitä hetkestä alkoi matkani näkymättömiin, jossa koin jonkun pahan ja todella ilkeän minua vetävän jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Olin päättänyt etten pelkää enkä pakene. Vaikka jotkin vaistoistani sanoivatkin minun olevan parasta nousta äkkiä sängystäni ja ravisteltava tuon ilkeän otuksen ote itsestäni pois, en sitä tehnyt vaan jatkoin siinä näkymättömässä, mutta kuitenkin aivan todellisen tuntuisessa ilmapiirissä, taistelemista Jeesuksen Kristuksen nimessä tuota pahuuden voimaa vastaan. Pitkän, loppumattomalta tuntuvan ajan, koin, että jokin paha minua nostaa ja vie valtavalla voimallaan enkä pysty sitä voittamaan millään. En tiedä, sanoinko ääneen vai ajatuksissani, että "Jeesuksen nimessä sinä irroitat minusta otteesi", mutta tein sitä pitkään eikä mikään siltikään muuttunut. Olin täysin tuon pahan, ilkeän henkiolennon vietävänä, mutta en pelännyt vieläkään. Se tuntui mitä inhottavimmalta kokemukselta enkä missään vaiheessa nauttinut siitä, että leijailin demonisten voimien hallittavissa jossakin kaukana siitä kuin missä minun sillä hetkellä kaiken järkeni mukaan olisi pitänyt olla - tiesin olevani sängyssäni nukkumassa; tiedostin joka hetki sen. En kokenut missään vaiheessa olevani ruumiini ulkopuolella vaan sisälläni kävi tuo valtava taistelu, joka sai minut kykenemättömäksi tuntemaan omaa kehoani tyystin. Aivan yhtäkkiä tuo pahuus katosi kuin tuuleen ja aloin kokemaan sanoinkuvaamatonta pyhyyden läsnäoloa. Tunsin tuon pyhyyden vetävän ja kätkevänsä minut sisälleen. Siinä vaiheessa luulin meneväni taivaaseen! Välittömästi aloin kiittämään Jeesusta ja sanoin, että en halua koskaan täältä pois - niin taivaallista ja pyhää se oli, mitä koin! Tiesin vieläkin olevani ruumiissani, sillä tunsin sen joka hetki, mutta kehoni keveys sai minut tuntemaan olevani vähintään sänkyni yläpuolella. Niin valtavan pyhää ja puhdasta se oli, mitä koin! En halua koskaan täältä pois, ehdin vielä ajattelemaan kun tiesin, että on aika palata todellisuuteen. Olin sängyssäni yhä samassa asennossa kuin nukkumaan mennessä, mutta aivan hiestä märkänä. Välittömästi koin, että haluan koskettaa kehoani - käsiäni ja jalkojani - ja tuntea sen. Minusta tuntui kuin olisin kohdannut tuon kehon ensimmäistä kertaa; minusta tuntui, että minun on lupa iloita siitä. Tartuin käsilläni ihooni eri puolilta kehoani ja ajattelin: Tämä on minun kehoni ja minä tunnen sen! Muistelin hetki sitten taistelleessani sanoneen: Minun ruumiini on Pyhän Hengen temppeli eikä vihollisella ole mitään valtaa siinä. Vihdoin koin, että ruumiini on pyhä - siis ihan tunsin sen aivoissani saakka. Ollessani vieläkin heräämis-, tai sitten uudessa nukahtamispisteessä näin näyn: paratiisin, jossa Aadam ja Eeva olivat ilman pelkoa, ilman häpeää. Ennen kuin syntiinlakeemus tapahtui. Avasin silmät ja katsoin kelloa. Aikaa oli kulunut kolme tuntia.

Kun olin lukenut kirjasta "Rikotut rajat"(kirjoittaja: Aune-Inkeri Björkström, ei alle 18-vuotiaille) kertomuksen insestiuhrin parantumismatkasta, minua tuntui eniten siinä puhuttelevan yksi lause ja otin epäröimättä uskossa itselleni vastaan sen: Jumala lupasi palauttaa neitsyyden. Ja jos Jumala oli tehnyt sen ainakin yhdelle, voi Hän tehdä sen minullekin, uskoin niin.

---

Heissä syttyi himo. - Ps. 106:14

Koko tuon ajan olin tuntenut painetta rintakehälläni ja tiedostin minun olevan vaikea hengittää. Uskon niin, että olin kohtaamassa sen, mitä 7-vuotiaana tyttönä en voinut eikä minun kuulunutkaan kyetä kestää: minut oli raiskattu suuhun ja sen vahvistavat kaiken muun ohessa hammaslääkärin todistamana rikki menneet leukaluut.

Häväistys on särkenyt minun sydämeni. - Ps. 69:21

Seuraavana päivänä koko ruumiini oli kuin sodan jäljiltä. Olin kuin täynnä mustelmia, jotka eivät näkyneet päällepäin. Olin kuin runneltu jokaista soluani ja sisäelintäni myöten. Samalla oli kuin valtava painolasti otettu yltäni pois. Päivän mittaan yhä uudestaan kosketin, katsoin ja ihastelin kehoani, joka todellakin tuntui olevan ihan omani! Vaatii sopeutumista tottua elämään kehossa, jolla on lupa olla olemassa! Aivan ihmeellistä siis!

Koska olin lapsena joutunut seksuaalisten himojen tyydyttämisen kohteeksi, olin traumatisoitunut sen ja monen muunlaisen kaltoinkohtelun seurauksena melkoisesti. Yhtä varmaksi kuin vapautumiseni kymmenen vuoden pituisesta tupakanriippuvuudesta, voin tänä päivänä väittää Jeesuksen vapauttaneen minut seksiriippuvuudesta. En edes tiennyt sellaista olevan olemassa saatikas liittyvän minuun mitenkään, ennen kuin sain kuulla seksuaalisesti hyäksikäytettyjen perusoireista. Jumalan Pyhä Henki valaisi minulle armossaan menneisyyteni, nykyisyyteni ja myöskin tulevaisuuteni.

Olin rukoillut seksuaalisuuteni parantumisen puolesta ymmärtämättäni edes, mitä se mahtaisi tarkoittaa. Luulin, että sen jälkeen osaisin käyttää mekkoja! Sen suurempaa en osannut odottaa enkä aavistaa saatikas ymmärtää. Viime aikoina tuo rukous oli palautunut yhä useammin mieleeni, sillä olin alkanut näkemään epämiellyttäviä unia, joista ei tarvinnut pitkään miettiä, mihin pitää pyytää Jumalalta apua. Rukoilin siis aivan rohkeasti, että Jumala veisi työnsä loppuun tälläkin alueella parantumisessani. Ja Jumala tekee niin!

Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi. Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa; sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi". Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan. Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?" Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka minuun koski?'" Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt. Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi." Mark. 5:25-34