Hyväksyntää vai halveksuntaa?

Jumala hyväksyy meidät, entäpä me?

Ja minä tiedän, Jumalani, että sinä tutkit sydämen ja mielistyt vilpittömyyteen - - (korostus lisätty linkkinä) Herra, meidän isäimme Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, säilytä tällaisina ainiaan kansasi sydämen ajatukset ja aivoitukset ja ohjaa heidän sydämensä puoleesi. 1. Aik. 29:17, 18

Minkälainen sinun sydämesi on?

Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. Matt. 18:10

Onko se armahtavainen ja anteeksiantava?

Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. - - " Matt. 18:21-22

Vai onko se kova, ankara ja vaativa?

" - - taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'. Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'. Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.  Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;  eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'  Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi." Matt. 18:23-35

Onko se laupias ja hyväksyvä?

"Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen". Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: "Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. - - " Matt. 20:12-14

Vai onko se ahne ja kateellinen?

" - - Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?" Matt. 20:15

Pyrkiikö se hallitsemaan ?

"Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne - - " Matt. 20:25-26

Vai suostuuko se palvelemaan?

"- - vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." Matt. 20:26-28

---

Olen kohdannut viime aikoina monenlaisia tilanteita, joita en aikaisemmin olisi pannut merkille. Näin ihmiset ja tilanteet aivan uusin silmin. Uskon syynä tähän olevan sen, että Pyhä Henki haluaa opettaa meitä näkemään niin kuin Jumala näkee. On valtava ero, katsommeko asioita Pyhän Hengen vaiko lihan silmin. Jokaisessa kohdalleni osuneessa tapauksessa totesin niille yhteisen - ihmiset eivät osaa ottaa huomioon toista ihmistä sydämen tasolla; ihmiset ovat ihan uskomattoman itsekkäitä. Tämän totesin paikoissa, joissa palkan edestä palvellaan toista ihmistä! Tämä on siis ihmisen syntinen perusluonne, itsekkyys: jos minä en jaksa odottaa, käsken toisen (vaikkapa uhkailemalla) toimimaan nopeasti ja tekemään niin kuin minä tahdon; jos minä en halua keskittyä asiakkaaseen voin vaikka keskustella kolleegan kanssa samaan aikaan muista asiakkaista välittämättä siitä, mitä hänestä kerron ja miten moni sen kuulee - työmoraalista viis. Jumala ei kuitenkaan sellaiseen mielisty ja Hän haluaa ainakin omien lastensa olevan täysin erilaisia, itseasiassa Jumala sanoo:

Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on. Matt. 5:48

Jumala sanoo kaikenlaista välinpitämättömyyttä lähimmäistä kohtaan ja itsekkäistä motiiveista toimimista synniksi:

Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii - - Sananl. 14:21

Miten helposti me alammekaan sydämessämme halveksumaan niitä, jotka eivät kohtele meitä niin kuin me haluaisimme tai jotka ovat erilaisia kuin mikä meistä olisi kivointa. Tämä ei ole hyväksyntää. Tämä on itsekästä. Tämä on vaatimusta. Tämä ei ole rakkautta. Tämä ei todellakaan ole armoa, jota olemme itse osaksemme saaneet Jumalan lapsina. Puhun tästä, koska olen saanut nähdä myös oman sydämeni - kuinka epäpuhdas se on kunnes Jumala sen saa puhdistaa.

Kun joku tulee kohdelluksi väärin jonkun taholta, hän uskoo, että henkilö on hänelle velkaa. Hän odottaa häneltä jonkunlaista korvausta, rahallista tai muunlaista. Oikeuslaitoksemme on olemassa vääryyttä kärsineiden tai väärin kohdelluiksi tulleiden puolesta kostamisen vuoksi. Lakikanteet johtuvat siitä, että ihmiset yrittävät saada velkojaan takaisin. Kun ihminen on tullut väärin kohdelluksi jonkun toisen taholta, inhimillinen oikeustaju sanoo: "He joutuvat vastaamaan oikeudessa siitä mitä ovat tehneet, ja maksamaan, jos heidät todetaan syyllisiksi." Palvelija, joka ei antanut anteeksi, halusi kanssapalvelijansa maksavan velkansa, joten hän haki korvausta oikeust. Se ei ole vanhurskaan tie. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra". - Roomalaiskirje 12:19 Kostaminen on meille Jumalan lapsille epävanhurskasta. Mutta juuri sitä me etsimme, kun me kieltäydymme antamasta anteeksi. Me kaipaamme ja pyrimme kostoon ja suunnittelemme ja toteutamme sen. Me emme anna anteeksi ennen kuin velka on kokonaan maksettu, ja vain me voimme määritellä, mikä on hyväksyttävä korvaus siitä. Kun me yritämme korjata meille tehtyä vääryyttä, me asetamme itsemme tuomarin asemaan. Mutta me tiedämme: Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?  Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella. - Jaakob 4:12; 5:9 Jumala on tuomari. Hän antaa vanhurskaan tuomion. Mutta hän maksaa vanhurskauden mukaan. Jos joku on tehnyt väärin ja katuu aidosti, Jeesuksen Golgatan työ pyyhkii velan pois... Et ole ehkä tehnyt mitään yllyttääksesi toista tekemään vääryyttä itsellesi. Mutta et edes voi verrata sitä, mikä sinulle on tehty, siihen, mikä sinulle on annettu anteeksi. Se ei tekisi edes pientä lovea sinun velkaasi! Jos tunnet itsesi petetyksi, olet kadottanut käsityksesi sinulle osoitetusta armosta. John Bevere, Saatanan syötti

Hengellisyys ei ole sitä, että me näytämme hengellisiltä vaan se on sydämen asenne - sellainen, joka kunnioittaa Jumalaa.

Seurauksena siitä, kuinka me näemme sanan uskoa, monet ajattelevat, että kaikki, mitä heiltä vaaditaan, on sen uskominen, että Jeesus on olemassa ja kuoli Golgatalla, ja he ovat oikeassa suhteessa Jumalan kanssa. Jos se olisi ainoa vaatimus, demonit olisivat oikeassa suhteessa häneen. Raamattu sanoo myös: Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat" (Jaak. 2:19, kursivointi lisätty). Mutta niille ei ole pelastusta. John Bevere, Saatanan syötti

Koen sisimmässäni syvää surua kun kuulen ja näen, miten ihmiset sanoillaan, asenteillaan ja teoillaan auttavat saatanaa varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan sitä hyvää, mitä Jumala on meihin laittanut, sillä Jumala haluaa meitä aina nostaa ja vahvistaa.

Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'. Matt. 25:33-45

Jeesuksen Kristuksen nimessä, Isä, auta meitä ymmärtämään tämä! Auta meitä näkemään, mitä sydämiimme on kätkeytynyt. Puhdista sydämemme armossasi ja anna meille anteeksi meidän väärät asenteemme lähimmäistämme kohtaan sinun edessäsi! Auta meitä päästämään irti ja antamaan anteeksi!

Jeesus vertasi usein sydämemme tilaa maaperään. Meitä kehotetaan juurtumaan ja perustumaan Jumalan rakkauteen. Silloin Jumalan sanan siemen juurtuu ja kasvaa sydämissämme ja tuottaa lopulta vanhurskauden hedelmän. Sen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, itsehillintä. (Ks. Gal. 5:22-23) Mutta maa tuottaa vain sen, mikä siihen on kylvetty. Jos me kylväämme velan, anteeksiantamattomuuden ja loukkauksen siemeniä, Jumalan rakkauden tilalle kasvaa toisenlainen juuri. Sitä kutsutaan katkeruuden juureksi. John Bevere, Saatanan syötti

Katkeruus leviää kuin myrkky omassa sisimmässämme ja siitä ulospäin kaikkialle, missä liikumme. Jos puolisomme on kohdellut meitä väärin, me osoitamme sisimmässämme olevaa anteeksiantamattomuutta jokaista vastassukupuolen edustajaa kohtaan; jos äitimme on kohdellut meitä huonosti, me kylvämme katkeruutta jokaisen omaa äitiämme muistuttavan henkilön sisimpään; jos halveksumme itseämme, halveksumme aivan varmasti myös muita.

Jeesus poistaa kaikki harmaat kaunavyöhykkeet. Itse asiassa hän sanoo, että meidän asenteemme tulisi olla niin kaukana kostonhalusta, että olemme valmiita asettumaan alttiiksi uudelle hyväksikäytölle. John Bevere, Saatanan syötti

Tämä ei ole helppo tie. Tämä on kuitenkin ainoa tie, joka meidät vanhurskauttaa. (Raamatun Sanakirjan mukaan Vanhurskautus on hepreankielisten VT: n sanojen sedaqa ja seeq perusmerkitykseltään `liittouskollisuuden mukainen teko, elämä`). Jeesus ei valinnut omia teitään, Hän teki juuri niin kuin Isä Häntä pyysi, riippumatta siitä, miten ihmiset Hänen ympärillään päättivät toimia. Hän luotti sataprosenttisesti Isään. Lopulta Hän vapautti monet ja palkka Hänen kuuliaisuudesta on suuri. Jumala odottaa meiltäkin samanlaista kuuliaisuutta.

Rakkaus on peruslähtökohta suhteessasi Herran kanssa - ei rakkaus periaatteisiin tai opetuksiin, vaan rakkaus Jeesuksen Kristuksen persoonaa kohtaan. Jos tuo rakkaus ei ole lujasti paikoillaan, me loukkaannumme ja kompastumme helposti. John Bevere, Saatanan syötti

Miten usein olenkaan saanut viime aikoina kohdata asennetta: "Jos et ole kanssani samaa mieltä, sinä et kelpaa! Jos lapsesi ei ole sellainen kuin minun mielestäni pitäisi, minä en voi sitä sietää!" Olen saanut kuulla lapsestani sanottavan, että "Minä en ikinä tällaista jaksaisi" ja toisesta, että "Hänen pitäisi - - (olla tietynlainen)." Täten on kyse ollut uskovista, jotka, kirjaimellisesti - ylpeänä tunnustavat Jeesuksen Kristuksen Herrakseen. Jos Jeesus pitäisi oikeutenaan sanoa tekojemme perusteella meistä, että Hän ei tällaista jaksasi, Hän ei todellakaan jaksaisi meistä ketään yhtä pientä hetkeäkään! Ja jos Jeesus pitäisi oikeutenaan vaatia meiltä, minkälaisia meidän pitäisi olla, jotta Hän voisi meidät hyväksyä rakkautensa kohteeksi, Hän ei olisi ikinä kuollut puolestamme ristillä!

Voin aivan rehellisesti tunnustaa, että näiden tapausten kautta olen saanut nähdä myös oman sydämeni saastaiset sopukat. En ole ollut yhtään parempi kuin muut. Olen valtavan kiitollinen Jumalan armosta ja rakkaudesta, jolla Hän kohtaa syntisen, joka on valmis tekemään parannusta. Toivon, ettet sinäkään katkeroituisi, jos itsesi tunnistat tästä, vaan kääntyisit nöyrällä sydämellä Jumalan puoleen, tunnustaisit väärät asenteesi, tekisit parannuksen Jumalaa ja lähimmäistä vastaan tekemistäsi synneistä ja ottaisit vastaan Hänen ylenpalttisen armonsa.

Muistetaan se aina: israelilaiset kuolivat erämaassa katkeroituessaan. - Hepr.3, 1.Kor.10

---

Ajoin terveyskeskuksen parkkipaikalle ja jäin odottamaan seuraavaksi vapautuvaa paikkaa. Samalla mietin, että olisiko pitänyt etsiä sitä kadun varrelta hieman kauempaa. Lapsi takapenkillä oli kuitenkin liian huonovointinen kävelläkseen pidempää matkaa, joten en lähtenyt ajatusta toteuttamaan. Yllättäen huomasin, että aivan automme vieressä oli kuin olikin vapaa paikka autolleni. En ollut sitä tullessani huomannut, koska en ollut odottanut, että saapuessani olisi yhtään paikkaa vapaana. Olin asennoitunut odottamaan. Miksi? En ollut pannut vapaana olevaa parkkipaikkaa merkille enkä edes älynnyt etsiä sellaista siitäkään huolimatta, että olin joitakin minuutteja aikaisemmin kiittäen rukoillut: "Jumala, anna meille parkkipaikka"! Olin sitten heti rukoiltuani hajamielisyyttäni kääntynyt väärästä risteyksestä ja alkanut panikoimaan, että tekemäni virheen takia, ajettuamme kiertoreitin, olisimme myöhässä. Samalla olin sulkenut Jumalan pois matkastamme kokonaan. Kun näin, että meitä oli valmiina odottamassa vapaa parkkipaikka emmekä varsinkaan olleet myöhässä, tajusin, miten helposti me työnnämme itse Jumalan pois elämästämme keskittymällä tekemiimme virheisiin tai ylipäätänsä itseemme. Peruuttaen autoa parkkiin, mieleeni nousivat Raamatun sanat:

Teillä ei ole, sentähden ettette ano. Jaak. 4:2

Miten tehdään parannus ja otetaan vastaan Jumalan armo?

Pikkusisko isosiskolle: "Voinko minäkin tulla sinun ja kaverisi kanssa ulos?" Isosisko: "En tiedä." Minä, aavistaen, mikä salaperäinen syy on vastauksen takana: "Hänellä on oikeus kieltäytyä olemasta sinun kanssasi, jos sinä kohtelet häntä huonosti ja kiusaat jatkuvasti." Isosisko lisäen nopeasti perään: "Minä en taida haluta olla kanssasi." Pikkusisko, joka on erittäin viisas kun kyseessä on jotakin, mitä kovasti haluaa: "Anteeksi, että minä kiusasin sinua." Isosisko, joka aina armahtaa: "Saat anteeksi." Minä, varmistaen, että sanottu ei ollut vain sanahelinää: "Tiedäthän, että anteeksi pyytäminen tarkoittaa sitä, että sillä kadutaan tekoa ja sen jälkeen toimitaan eri tavalla."