Hylkäämisen muurin takana

Huomaanko, miten hylkäämisen haava hallitsee elämääni?

Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa. Sananl. 28:14

Olin lopettanut puhelinkeskustelun ja koin taas turhautumista kun tunsin, että minulla ei ole mitään merkitystä. En edes ollut varma, mistä näin päättelin. Todennäköisesti kaverin äänensävystä hänen sanoessaan ihan tavallisesti: "Moikka!" Kieriskelin turhautumisen tunteessa oikeastaan yhtään ymmärtämättä, mitä minulle tapahtuu. Koin valtavaa sääliä itseäni kohtaan tuntiessani, että koskaan ei kukaan minusta välitä. Yhtäkkiä mieleeni välähti, että kaveri, jonka kanssa olin juuri jutellut, oli lähettänyt minulle ennen puhelinkeskustelua tekstiviestin: "Jos sinulla on aikaa, olisi kiva jutella" ja keskustelun päätteeksi sanonut: "Oli kiva jutella." Tajusin, että en ollut kuullut noita sanoja ollenkaan vaan sen sijaan olin pitkän ja mukavan keskustelun päätteeksi päätellyt, että minut on hylätty jälleen.

Rukoilin: Isä, pyydän Jeesuksen nimessä, että parannat minut ja autat minua. Anna minun iloita ihmisistä, joita olet elämääni siunannut. Paranna minut niin, että voisin itsekin antaa ja ottaa vastaan rakkautta. Paranna syvällä sisimmässäni viiltävät hylkäämisen haavat niin, että voisin luottaa ihmisiin, joita olet elämääni antanut sekä Sinuun Jumala!

Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni. Jer. 17:14

Jumala oli kahden eri ihmisen kautta minulle viestittänyt, että ihmiselle ei ole hyväksi kieltää tunteitaan. Sen jälkeen olin tilanteessa, jossa sisimmästäni nousi voimakkaita tunteita ja itkin hiljaa Jumalan edessä sisällä olevaa tukahdettujen tunteiden aiheuttamaa kipua. Hiljaa rukoillen pyysin Jumalaa auttamaan minua. Juuri sillä hetkellä vierelläni oleva kaveri kysyi minulta jotain, johon antamaani vastausta: "En ole koskaan saanut tuntea mitään", en voinut unohtaa.

"Älä tunne" on yksi tuhoisimmasta säännöistä, jossa ihminen voi elää. Henkilö on nyt omaksunut virtahevon (oma lisäys: pohjautuu Tommy Hellstenin kirjaan "Virtahepo olohuoneessa") kontrollin ja kieltää kivuliaat tunteensa ja hän on alkanut haavoittaa itseään hyvin syvästi. Hän kieltää itsensä ja tunteensa. Hän yrittää vakuuttaa itsensä siitä, etteivät tunteet ole tärkeitä. Hän alkaa kieltää tunne-elämän kipunsa. Hän tukahduttaa kipunsa. Nämä tunteet on niin helppo painaa syvälle ja kieltää, että niiden muuttaminen, prosessoiminen, kuunteleminen ja parantuminen voi olla lähes mahdotonta. Hän kärsii jäätyneistä tunteista. Kristian Sand, Isän sylissä

Mutta: " Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista" - Mark. 10:27

Eräänä päivänä kun meillä oli vieraita, lapseni esitti epävarmana toiveensa siitä, että hänestä olisi kivaa, jos vieraamme voisivat jäädä meille yöksi. Kieltävän vastauksen saatuaan 6-vuotias tyttäreni ei näyttänyt kykenevän käsittelemään hänelle aivan liian ylivoimaisen suurta pettymystään. Katsellessani kummallisesti käyttäytyvää omaa rakasta lastani, näin hänen kokevan jotain sellaista, mitä itse usein koen - hylkäämisen muurin takana, jossa ei ole lupaa tuntea tunteita.

Seuraavana päivänä jouduin itse kysymään ihmiseltä, jonka peloistani huolimatta olen uskaltanut elämääni päästää, tuleeko hän lapsineen meille käymään. Asiani sanottuani tunsin välittömästi puristavaa ahdistusta rintakehässäni ja koin sisimmässäni pelkoa hylätyksi tulemisen edessä. Hetken päästä sainkin puhelimeeni lyhyen viestin: "Ei olla tulossa. Lapsilla muita suunnitelmia".  Joka ikinen sana tuossa lyhyessä viestissä iski kuin terävä nuoli syvälle sisimpääni. Lauseen lopusta puuttuva piste vakuutti minut siitä, että minulla ei taaskaan ole mitään merkitystä. Totesin olevani täysin arvoton ja mietin, että parempi olisi olla kysymättä yhtään mitään niin ei tule hylätyksi aina vaan.

Toisena päivänä ystäväni rukoili puolestani kun aloin  kokemaan kamalaa kylmyyttä. Koin oiken jäätyvää tunnelmaa hengessäni. Kun sanoin tuon ääneen, ystävä vastasi, että hän näki juuri näyn, jossa olin ruumishuoneessa. Molemmille tuli samanaikaisesti heti mieleen, että rukoilla täytyy kuolleiden tunteideni puolesta. Näin tehtiin ja jäin odottamaan Jumalan tekevän ihmeitä.

Ja Jumalahan tekee. Samana iltana Hän Pyhän Henkensä kautta johdatti minut lukemaan sanat:

Minä sanon sinulle, että samoin kuin Lasaruksen kuoltua kaikki toivo näytti kadonneen ja Maria itki edessäni ja Minä liikutuin syvästi, samoin Minä tänä päivänä sanon sinulle, että sielusi ahdistus liikuttaa Minua. Lapseni, enkö Minä ole yhä sama mahdottomuuksien Jumala? Sama Jumala, joka jakoi kahtia Punaisenmeren, muutti veden viiniksi ja herätti Lasaruksen kuolleista? Eikö Minun Isäni voi ottaa pois kivisydäntä ja antaa tilalle lihasydämen, joka tuo sinulle elämän säätämässäni liitossa? Tuntemattoman profeetan päiväkirja

Ja vahvisti lupauksensa Sanallaan:

Ennusta hengestä, ennusta, ihmislapsi, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi. Hes. 37:9

Jeesuksen Kiristuksen nimessä tunteeni oli kutsuttu elämään! Miten kohtasin Jumalan kanssa sisimpääni kätketyt hylkäämisen kivut, olen kirjoittanut kirjoituksessa "Pidä Minusta kiinni".