Demonit käyttävät ihmistä

Läpi pimeyden valoon.

Ennen kun vielä tiesin mitään edessäni olevan eheytymisprosessini todellisesta syvyydestä, sain kuulla sanat: "Isä, vie hänet tämän pimeän tunnelin läpi."

Joitakin kuukausia myöhemmin keskustelu ystävän kanssa vei minut tilantei"pimeää tunnelia." ollut kun en vielä tuntenut Jumalaa ja huomasin niiden olevan poispyyhkiytynyt muististani miltein kokonaan. Ystäväni kertoessaan, mitä kotonamme oli tapahtunut hieman ennen uskoontuloani, en tunnistanut tapahtunutta omakseni kuin vain yhden pienen yksityiskohdan myötä. Samalla tunsin huimaavan tunteen vyöryvän ylitseni - tuon saman, minkä olin kokenut sanotessani sanat, joille etsin ymmärrystä ja jotka sanottuani puolestan: "Isä, vie hänet tämän pimeän tunnelin läpi."

Ystäväni kanssa kohdistimme rukouksemme niihin traumaattisiin kokemuksiin, joita en menneisyydestäni muistanut ja joista puhumisen huomasin aiheuttavan minussa huimauksen tunnetta - sitä samaa, mitä olen kantanut mukananani koko elämäni ajan ymmärtämättäni, miksi en voi kokea itseäni normaaliksi; tehdä tavallisia asioita niin, etten olisi aina ahdistunut ja peloissani. Silloin sanoin Jumalle: "Minä luovutan kaiken suojakuoren sydämeni ympäriltä Jumala pois ja annan Sinulle luvan parantaa sen, mikä on rikkoutunut sillä hetkellä kun kuoreen olen joutunut turvautumaan."

---

Seuraaavana päivänä, kun olin ystäväni luota matkustanut monensadan kilometrin matkan takaisin kotiini, minua alkoi ahdistamaan yhtä kovaa kuin aikana, jolloin en vielä tuntenut Jumalaa enkä ollut kokenut huolenpitoa Hänen läsnäolossaan. En tiennyt, mitä ahdistukselleni tekisin, joten pakenin yksinäisyyteen. Siirryin kohti tuttua lenkkipolkua keskellä metsää. Ahdistus sisimmässäni vain paheni ja sekavin ajatuksin aloin suunnittelemaan elämäni jatkamista niin, etten koskaan enää näkisi yhtään ihmistä. Suunnittelin vaihtavani puhelinnumeroni ollen samalla täysin varma siitä, ettei kukaan sitä ikinä tulisi edes huomaamaan. Suunnittelemani kummasti helpotti ahdistustani. Yhtäkkiä mieleeni nousivat aikaisemman kokemuksen (josta tekstissä: "Pidä minusta kiinni") yhteydessä ystäväni lähettämät sanat: "Rukoilin sinun ja tilanteesi puolesta ja mieleeni nousivat sanat - älä juokse karkuun." Läpi tuskallisen ahdistuksen tunteen käännyin Jumalan puoleen kysymällä: "Juoksenko minä jotakin karkuun?" Ja aivan pienen hetken kuluttua muistin edellisenä päivänä lausumani rukouksen: "Luovutan suojakuoren sydämeni ympäriltä pois - - " Saatoin melkein katua sanojani kun tajusin olevani yhtäkkiä aivan paljaana sisälläni vieläkin olemassaolevan tuskani kanssa eikä kukaan näyttänyt ottavan hetkessä kipuani pois! Kuitenkin minua lohdutti kuulla Jumalan ääni ja tiesin Hänen olevan yhä kanssani.

Jatkaessani matkaa lenkkipolulla, huomasin lähestyväni askel askeleelta "pimeää tunnelia."

Katsoessani eteeni maahan näin valon vaihtuvan yhtäkkiä pimeydeksi ja nostaessani katseen suoraan eteenpäin, saatoin nähdä vain pimeyttä, jossa olisin, jos jatkaisin tiellä, jolla kävelin: ei yhtään valoa - alkua näkyi, mutta loppua ei. Aivan tuon pimeyden vierestä kulki toinenkin reitti, joka oli valaistu ja tiesin tuon tien vievän lyhyintä reittiä kotiini. Tiesin myös sen, että se ei ollut tie, jota Jumala minut oli kutsunut kulkemaan. Tiesin aivan varmaksi sen, etten voisi vaihtaa reittiä vain sen takia, että pimeydessä kulkeminen ei minua miellyttäisi. Tiesin, etten pääsisi Jumalan tarkoittamaan määränpäähän, jos lähtisin itse valitsemaan teitäni.

Profetia 22.12.2014: Älä koskaan anna yhdenkään ahdistuksen viedä sinua pois Minun tieltäni. Sinun täytyy luottaa Minuun myös silloin kun ahdistukset tulevat. Sinun täytyy luottaa, että Minä pidän sinusta silloinkin huolen kun et näytä jaksavan.

Jumala sanoi nämä sanat minulle vuonna 2014 eli yli vuosi aikaisemmin, kun olin koittanut sisimmässäni kokemaani ahdistuksen tähden oikaista kotiin juuri siltä tieltä, jossa nyt olin kävelemässä kohti edessäni olevaa totaalista pimeyttä. Tukkimalla sillä kertaa tuon tien isolla lumikasalla, jota ei päässyt yli eikä ympäri, Hän sanoi minulle äänettömästi, mutta selkeästi: "Tämä ei ole Minun tahtoni." Minä käännyin takaisin, unohtamatta koskaan Hänen sanojaan.

Sydän pelkoa täynnä ylitin tuon maahan vedetyn viivan ja hetkessä oli valo jäänyt taakseni ja edessä oli vain pimeää. Purskahdin itkuun ja astuin vakaan askelin eteenpäin. En katsonut taakseni enkä epäillyt, valitsinko oikean tien. Olin aivan yksin tuossa pimeydessä. Minua pelotti ja tuska sisälläni oli valtava. Itkin ja kävelin määrätietoisena, luottaen Jumalaan, eteenpäin. Matka tuntui pitkältä enkä tiennyt, koska pimeys loppuisi. Minä vain itkin ja kävelin eteenpäin toistaen mielessäni sanoja: "Minä olen voittaja (koska muistin nimeni merkitsevän sitä), minä en luovuta." Kauempana näin valaistuja omakotitaloja ja kuvittelin niissä olevia iloisia perheitä. Minä kävelin yhä yksin pimeässä enkä tiennyt, milloin pääsisin valoon. Matka tuntui erittäin pitkältä. Käveltyäni reilun kilometrin alkoi tielläni näkymään ajoittain pieniä valoviivoja, noin kahden kilometrin jälkeen olin jälleen valossa. Pimeys oli jäänyt taakseni. Olin vapaa.

Tiesin tämän olevan profetaallinen ilmoitus Herralta: Tulen kohtaamaan kuoleman kammion, jossa sydämeni minusta "revittiin pois" ja tilalle tuli kivisydän: " Minä olen - - niinkuin kuollut, minä olen kuin rikottu astia. Sillä minä kuulen - - kauhua kaikkialta - - Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: `Sinä olet minun Jumalani`. Minun aikani ovat sinun kädessäsi - - pelasta minut armossasi." - Ps. 31:13-17

Jumala sanoi:

Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee. Ps. 32:8

Ja vahvisti toisen kerran:

Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan; ennenkuin ne puhkeavat taimelle, annan minä teidän ne kuulla. Jes. 42:9

Samana iltana kuulin Tv7 ohjelmassa laulun: "Paranna minut sairaudestani. Johdata läpi pimeyden valoon." - Riku Rinne

Seuraavana päivänä, kun olin viemässä lastani harrastuksiin, autoni ei yllätyksekseni käynnistynyt. Todettuani sen akun olevan täysin tyhjä, nousin autostani ja käännyin viereiselle paikalle pysäköidyn auton kuskin puoleen: "Sattuisiko sinulla olemaan piuhoja autoni käynnistämiseen?" Hän oli nimittäin juuri sillä hetkellä saapunut parkkipaikallemme ja tullut ulos autostaan. Piuhoja näet häneltä ei löytynyt, mutta - vaikka olikin ventovieras ihminen minulle - tarjoutui viemään lapseni treeneihin. Palattuamme sain mukaani hänen puhelinnumeronsa ja ystävällisen kehoituksen ottaa yhteyttä mikäli tarvitsisin apua autoni käynistämisessä taikka lapseni hakemisessa myöhemmin harjoituksista. Autoni tilanne ei ollut parin tunnin kuluttua muuttunut miksikään eikä minulle tullut mieleen lähialueelta ketään ennestään tuttua, jolta olisin voinut apua auton käynnistämiseen pyytää. Soitin siis saamaani numeroon. Apujoukkoja saapui autolleni samantien ja olin omalla autollani ottamassa lapseni kyytiin täsmälleen siillä hetkellä kun hän astui treenipaikkansa ovesta ulos.

Illalla Jumala alkoi puhumaan minulle ja Hänen Pyhän Henkensä läsnäolo sai kyyneleet silmiini. Jumala sanoi, että Hän oli osoittanut minulle Hänen huolenpitoaan sen kautta ettei autoni ollut käynnistynyt. Jumala näytti, että vaikka miten minua ahdistaisi ja vaikka ympärilläni tapahtuisi asioita, joita en ymmärtäisi enkä osaisi itse ratkaista, Hän pitäisi minusta ja lapsistani täydellisesti huolta ja täyttäisi kaikki meidän tarpeemme.

Jumala sanoi:

Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä. Matt. 6:34

---

Kirjoitin seurakunnan kokouksessa ylös kuulemani sanat: "Jos joku vastaa hyvään pahalla, se on demonista." - Charles Shaheen

Tiedon ja profetian sanat Pyhältä Hengeltä 15.4.2015:

Pieni tyttö, joka ei suutansa avannut, kun hänet teuraaksi vietiin (teurastaa=nutistaa, murskata, alistaa). Hän alistui, eikä suutansa avannut. Hän oli niin yksin. Hän ei suutansa avannut. Hän ei koskaan suutansa avannut. Hän oli ihan yksin. Hän kätkeytyi omaan kipuunsa. Ja peitti sen kovalla kuorella. Kuoren nimeksi tuli VIHA. Hän vihasi kaikkea, koska kukaan ei häntä auttanut. Hän vihasi itseään, koska häntä ei autettu. Kukaan ei nähnyt kuorta eikä tyttöä kuoren sisällä. Häneltä kysyttiin: "Miksi olet niin paha?" Hän ei koskaan osannut vastata. Hän ei tiennyt, MIKSI HÄN ON PAHA. Hänen oli tyydyttävä siihen, että hän on paha. Eikä kukaan häntä halunnut. Näin sai kasvunsa HYLKÄÄMISEN PUU. Mutta tyttö oli edelleen kuorensa sisällä. Eikä kukaan auttanut häntä ulos. "Äitini, äitini, miksi hylkäsit minut?" kuului sisimmässä huuto kun tyttö oli kasvanut aikuiseksi. Hän ei voi sanoa naiseksi, koska hän ei tiedä, millaista on olla nainen. Koska tyttö, josta piti tulla nainen, oli jäänyt kuorensa sisälle. Hänestä ei voinut kasvaa nainen. 

Hän oli särjetty astia, jonka palaset Jeesus löysi. Vain Hän osaa korjata tämän astian. Ja siitä tulee täydellinen astia.

Nyt mennään kuoren sisälle. Haetaan sieltä tyttö, joka saa kasvaa naiseksi. Tyttö, joka on jäänyt pelkonsa vangiksi. Tyttö pääsee vapaaksi. Sillä tyttöä kannattavat iankaikiset käsivarret.

Profetia 16.4.2015:

Katso, Minä otan kaiken pelon pois, kaiken pelon pois.

Eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. - Ilm. 21:4

Heillä on oleva iankaikkinen ilo. - Jes. 61:7

Sinä tulet olemaan vapaa. Täydellisesti vapaa. Sinä tulet iloitsemaan ja riemuitsemaan vapaudessa. Voitonriemu on juhlariemua, on iankaikkista iloa ja vapautta. Sinä tulet näkemään sen. Tulet näkemään sen. Ole tyttäreni turvallisella mielellä. Sinä tulet näkemään sen. Tulet riemuitsemaan kanssani. Tulet riemuitsemaan vapaudessasi. Sinä tulet näkemään sen. Aivan pian taivaanjoukot saavat riemuita kun pimeys kätkee kasvonsa. Se kätkee kasvonsa, eikä se enää palaja. Se on oleva iankaikkinen ilo ja iankaikkinen riemu. Voitonriemu. Voitonlaulu. Silloin me tanssimme yhdessä, sinä ja Minä. Tulet tyttäreni näkemään sen. Tulet näkemään.

Profetia 17.4.2015: 

Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala. - Jes. 45:3

18.4.2015

Kiitos Isä, että Sinä totisesti tuot esiin sisimmästäni ne aarteet, jotka Sinä olet minuun istuttanut. Jeesus Sinä olet valo, joka on tullut maailmaan paljastamaan pimeyden teot. Kiitos, että Sinun valosi paljastaa kaiken pimeyden ja se joutuu väistymään Sinun kirkkautesi edessä. Kiitos, että Sinä tuot aarteet sisimmästäni valoon eikä mikään pimeys kestä Sinun edessäsi. Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen.

Jatkaessani rukoillen kirjoittamista Pyhän Hengen antamilla sanoilla, sydämessäni soi laulu:

"Kaikesta, mitä oot tehnyt, kaikesta, mitä viel teet, lupauksistas, kaikesta, mitä oot, haluan kiittää Sua, sydämestäni. - - Kiitos kun vapautit ja pelastit, kun kuolit minunkin puolestani, kiitän Sinua, Jeesus - - Vapaa oon, vapaa oon, vapaa oon laulamaan, vapaa oon, vapaa oon, vapaa oon tanssimaan. - - " - Vapauden laulu, Nokia Missio worship live vol 1

Profetian ja tiedon sanat Pyhältä Hengeltä:

Ole lapseni turvallisella mielellä. Minä se olen. Älä pelästy. Minä, joka loin taivaan ja maan ja kaiken, mitä niissä on. Minä olen ensimmäinen jaa viimeinen, paitsi Minä, ei ole muuta Jumalaa.

Sinä olit odotettu. Sinä olit hyväksytty. Sinä olit rakkaudella valmistettu. Sinä olit suloinen. Sinä olit ihailtu. Mutta sinä et saanut valita teitäsi. - -

---

Selviytyminen päivästä päivään ja hetkestä toiseen pintaan nousevien ahdistavien tunteiden kanssa tuntuu sielussa ja ruumiissaa raskaalta. Kuin autiolla maalla syvässä lumessa vaeltaisin tietämättömään. Tämä näky kuvastaa matkaani niin täydellisesti - vaikka en näe edessäni olevaa ja astuminen tuntuu hitaalta ja vaivallolliselta, minua ympäröi täydellinen puhtaus, vapauden tuoksu on kaikkialla läsnä! Huomasin olleeni varautunut paljon pahempaan kun kuulin, näin ja sain kokea, mitä kohti olen menossa - täällä ei kuitenkaan näytä pimeältä, vaikkakin kovin ahdistaa. "Onkohan tämä jo se tunneli vaiko se on vasta edessäpäin?" kyselen.

Ole luottavainen, älä pelkää. Elämä on ihmeitä täynnä. Katso luottavaisen lapsen lailla kaikkeen, mitä teen hyväksesi. Älä pelkää. Vain muutama askel vielä, ja voimani tulee ilmi. Nyt vaellat pimeässä tunnelissa, mutta pian saat olla valona opastamassa niitä, jotka ovat peloissaan. Kärsimyshuutosi ovat kantautuneet Jumalan korviin - taivaallisen Isäsi kuuluviin. Kun Jumala kuulee, se merkitsee myös vastausta. Vain sydämen huuto, ihmisheikkouden huuto Jumalan voiman puoleen, luottavainen huuto ja Jumalan korva kuulee aina. Muista, vapiseva sydän, että kun Jumala kuulee, se merkitsee vastausta. Rukouksiisi - niitähän on ollut paljon - vastataan!" - Jumala puhuu, A.J. Russell

Tajutessani yhä syvemmällä tasolla sielussani, että ihmiset, joiden odotan minua rakastavan, haluavat minun olevan jotain muuta kuin mitä olen, nousevat mieleeni sanat: "Kelpaa vain kuolleena." Sanojen osuvuus tunteeseen, mitä koen, on niin täydellinen. Vain yksi tunne ja miten syvä onkaan sen ulottuvuus? Puen huutoni sanoiksi päiväkirjaani: En halua, että kelvatakseni minun pitää mennä eteenpäin tai taaksepäin tai sivullepäin tai yhtään mihinkään muuallekaan päin. Haluan kelvata sellaisena kuin olen, juuri siinä, missä olen!

Istun autossa niin kuin muut, ihmiset, kuten minäkin. Suurimmalla osalla ei ole aavistustakaan siitä, mitä sisimmässäni koen. Ehdin sanomaan sen vain vieressäni istuvalle, kuskin paikalla olevalle, ennen kun muut tulivat autoon. Tunnen olevani inhottu ja vihattu - sillä sanojen terävät nuolet ovat osuneet suoraan syvälle halveksunnan mätää täynnä oleviin märkiviin haavoihini. Tuo tunne polttaa tulen lailla koko sisintäni ja vihdoin osasin sanoa sen ääneen. Se sai tuskani moninkertaistumaan. Edessäni on pitkä, monen tunnin matka, eikä minulla ole paikkaa, mihin piiloutua sisimmässäni olevalta tunteelta eikä ihmisiltä, jotka ympärilläni puhuvat toisilleen. Kukaan ei tiedä, miltä minusta tuntuu. Kohta en enää tiedä, mitä ympärilläni tapahtuu, sillä kuulen vain sisimmässäni ilkkuvan äänen, joka sanoo: "Hyppää ulos tuosta ovesta. Sinua ei tänne tarvita." Painan oven sisäpuolelta lukkoon tietämättäni, estäisikö se edes oven avautumista ja pyydän Jumalaa hiljentämään tuon inhottavan äänen sisimmässäni. Tiedän ettei tilanne, jossa olen, ole turha tai sattumaa, sillä näin sen edeltä ennen matkalle lähtöä. Jumala oli sen minulle ilmoittanut ja siitä tiesin Hänen olevan kanssani. Mikään ei kuitenkaaan saa vähenemään tuon inhottavan, ivaavan, pilkkaavan äänen voimakkuutta. Ääni, joka yhä uudestaan ja väsymättään käskee minua poistumaan kenellekään ilmoittamatta autosta ja väittää sen olevan tosi helppoa toteuttaa, ei hiljenny eikä jätä minua rauhaan hetkeksikään. Tunnen sen tuskan, pienen lapsen tuskan, joka on elänyt elämänsä tuon demonisen myrkyn keskellä ja sen ympäröimänä. Taustalla kuulen autossa istuvien äänet, jotka yhä sanovat toisilleen: "Jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas. Meidän kuuluu kertoa se." "Kuulitko, sinä et ole edes ihminen! Mitä vielä odotat?" ilkkuu entistä kiivaammin ääni, joka yhä yrittää saada minut toteuttamaan tahtonsa. Kukaan ei tiedä, mitä sisimmässäni koen. Olen itkenyt koko matkan ajan, kunnes vihdoin olemme perillä.

Sisällä kuulen meidän joukossa sanottavan sanat: "Joka viides kriisipuhelimeen tuleva soitto on itsemurha ajatuksilla." "Miten hyvin tiedänkään, mistä sinä puhut! " jätän sanomatta ääneen.

Sanat Pyhältä Hengeltä 18.4.2015:

Voi kuinka suuri onkaan sen ihmisen tuska, joka tämänkaltaista tekee. Joka koskee viattomaan lapseen ja vie hänet teuraslampaaksi. 

Sitten pelko ja epävarmuus valtasivat minut. Tuossa sekasortoisessa tilassa minusta tuntui kuin olisin ollut vangittuna pitkään, pimeään tunneliin. - Olin noita, Doreen Irvine

Aloin lukemaan "Minun rakas tyttäreni" - profetiaa ja pysähdyin sanoihin: ”Te kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselette Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muututte saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki." Pyhä Henki kehoitti avaamaan Raamatusta tuon kohdan ja Jumala puhui:

Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat. 2. Kor. 3:12

---

Heräsin sohvalla päiväunilta ja television ruudulla laulajien taustalla näkyivät sanat: "- - kuinka pitkä on tie - -  uskoen Jumalaan?" Sieltä kuului laulu: "Tahdotko kulkea Jumalan suunnitelmassa? Tahdotko nähdä sen, matkan ihmeisen? Minne se vie, kuinka pitkä on tie, tuntemattomaan, uskoen Jumalaan? Mestarin jalanjäljissä - - Tahdotko kulkea sen, joka päivä luottaen? Minne se vie, kuinka pitkä on tie, tuntemattomaan, uskoen Jumalaan? Mestarin jalanjäljissä - - Vaikka olis vaikeaa, aina oot turvassa. Olla saat heikkona, Jumalan voimassa. Minne se vie, kuinka pitkä on tie, tuntemattomaan, uskoen Jumalaan?" - Riku Rinne, Jumalan suunnitelmassa

LÄHELLÄ PÄÄMAALIA - Kilpailussa ei alku ole kaikkein vaikeinta, ei edes pitkän taipaleen taittaminen. Vasta silloin, kun maali on näkyvissä, sydän ja hermot ja rohkeus ja lihakset rasittuvat äärimmilleen, ja niiltä vaaditaan melkein enemmän kuin ihminen jaksaa kestää. Nyt kun maali on näkyvissäsi, huuda viimeisiä kertoja puoleeni. Etkö huomaa viime päivien aikaisesta hermojen ja sydämen koetuksesta, että kilvoittelusi on kohta lopussa. Rohkeutta siis. Kuule Sanaani, joka antaa rohkeutta. Muista, että olen rinnallasi innostamassa sinua voittoon. Tiedä, että voitto on sinun, sillä onhan Kristus tähtesi voittanut maailman. Taivaan kirjoissa kaikkein murheellisinta luettavaa on kertomus monista, jotka kilpailivat hyvin, kilpailivat rohkein sydämin, kunnes pääsivät maalin lähelle, voiton tuntumaan, mutta joiden rohkeus petti juuri silloin. Koko taivaan joukko olisi tahtonut huutaa, että päämaali on lähellä, ja innoittaa heitä loppukiriin, mutta he keskeyttivät. He eivät saa tietää ennen kuin viimeisenä päivänä, miten lähellä voittoa he olivat. Kunpa he olisivat kuunnelleet Minua hiljaisuudessa ja ammentaneet voimaa Golgatan voitostani. Silloin he olisivat saaneet tietää lähestyvästä päämäärästä. Tarvitaan kuuleva korva, joka erottaa Pyhän Hengen hiljaisen äänen." - Jumala puhuu, A.J. Russell

Minä tahdon kulkea tien tuntemattomaan, uskoen Jumalaan. Minä tiedän, että mikään ei voi erottaa minua Hänen rakkaudestaan. "Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." - Room. 8:38-39

Älkää enää itkekö - Herran Sana tuli suoraan ja väkevällä voimalla: "Älkää enää itkekö. - - Juudan sukukunnan leijona on voittanut - - " Sitä seurasi - - ohjeita ja lupauksia, jotka kertoivat niistä ihmeellisistä asioista, joita Hän tulisi tekemään - - Tämän sanan myötä tuli voimakas helpotus - - ikään kuin raskas taakka olisi kirvonnut hartioiltamme. Ylistyslaulu kohosi - - sydämestä. Valtava ilo lepäsi viitan tavoin - - yllä. Kuukausien itkun jälkeen kuulimme ensimmäisen naurun, joka kuulosti korvissamme ensin oudolta. Voiton ja ylistyksen pyhä nauru korvasi surun ja itkun - - Jumala oli saavuttanut voiton! Vaikka siihen aikaan emme paljon ymmärtäneetkään, tiesimme, etteivät nuo kaikki - - viikot olleet turhia. Tiesimme vailla epäilyksen häivää, että Jumala oli johtanut suunnitelmansa ja tarkoituksensa voittoon. Itku oli päättynyt - - Dr. R. Edward Miller, Sinun Jumalasi hallitsee