Kipu

Saisinko sanoa kipuni nimen?

Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne. Jes. 40:1

Selässäni on kipu, jollaista ei ole koskaan ollut. Se estää minua kävelemästä. Se estää minua nukkumasta. Kipu selässäni tuntuu kun liikun ja se tuntuu kun olen paikalla.

Herään kipuun viideltä aamuyöstä enkä enää saa unta. Kipu häiritsee nukkumistani. Se pitää minut hereillä.

Lopuksi totean, että annan kivun olla. Hyväksyn sen osaksi minua. Enää se ei satukaan niin paljon.

Silti kehossani on sama kipu, joka esti minua päivällä kävelemästä ja yöllä nukkumasta. Se kipu on osana minua.

Päätin vaan olla antamatta sen häiritä.

Turruin kipuuni.

Mietin sanojasi, jotka minulle sanoit kun kerroin sinulle kivustani selässä. Sanoit, että kehoni tarvitsee hierontaa ja hellimistä, jotta kipu väistyisi pois.

Samalla mietin, miten istuimme vain päivä ennen selkäkipuani vastakkain ja minuun sattui. Sielussani oli valtava kipu, jonka silloin olisin halunnut väistyvän pois.

Yritin sinulle sanoa, että minuun sattuu, vaikka en siinä hyvin onnistunutkaan, mutta sinä halusit viedä minut pois. Olisin paennut kanssasi kipua, joka oli osana minua.

En lähtenyt pois vaan taistelin kipuani vastaan yksin ja sinä katselit. Lähdin kotiin ja kipu seurasi mukana. Sinä olit lähtenyt pois. Kipu oli vieläkin kanssani.

Kotona hyväksyin kipuni.

Turruin kipuuni.