Onko minulla jotain silmässä?

Pyrinkö pyhitykseen?

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: "Annas, minä otan rikan silmästäsi", ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä. Matt. 7:1-5

Jotenkin tuntuivat nousevan nämä jakeet esiin kun luin ystävääni kohtaan turhautuneena Raamattua. Samaan aikaan muistin, miten lapseni oli minulta hetki sitten kysynyt: "Äiti, onko minulla jotain silmässä?" "En näe mitään", vastasin. Enkä sillä hetkellä kovin hyvin nähnyt sitäkään, mitä Raamatun sivuilla luki, koska silmäni olivat itsesäälin kyyneleistä aivan läpimärkiä.

Seuraavana päivänä, kun tunsin, että omassa silmässäni on jotain, aloin itselleni myöntämään, että Jumalalla on minulle asiaa. Vihdoin olin valmis kuulemaan!

Olin jo ehtinyt lähettämään turhautumisestani käsin kirjoitetut ajatukset ystävälleni. Laitoin ne niin asialliseen (lue: ulkokullattuun) muotoon kuin suinkin kykenin peittääkseni todellista asennettani viestin vastaanottajaa kohtaan. Saamani vastaus oli saanut minut todellakin huomaamaan rikan veljeni silmässä, mutta en huomannut vieläkään malkaa omassa silmässäni. Seuraavalla viestilläni onnistuin rivien välistä ilmaisemaan, itse sitä vieläkään ymmärtämättä, ihan suoraan: voisitko ottaa rikan silmästäsi! Pettymyksen aiheuttama kipu sisimmässäni hellitti samantien. Sitä ihmetellesäni aloin huolestumaan siitä, mitä omilla sanoillani olin ehkä mahdollisesti aiheuttanut ystävälleni.

En voinut muuta kuin nöyrtyä Jumalan eteen tunnustamaan syntini, vaikka en oikeastaan vieläkään oikein ymmärtänyt, mikä se oli. Pyysin Jumalalta armoa ja apua tilanteeseen.

Kirjoaittaessani kiivaana viimeisintä viestiäni, joka oli saanut itkuni laantumaan, koin hengessä ikäänkuin heiluttaisin miekkaa viestin saajan yllä. Tuon ilmestyksen paikkaansapitävyyden vahvistivat todellakin myöhemmin vastaan tulleet sanat:

Moni viskaa sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke. Sananl. 12:18

Myös rukouksen jälkeen Raamatusta lukemani sanat saivat minut pohtimaan vakavasti omaa osuuttani käsillä olevaan konfliktiin:

Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. 1. Sam. 15:23

Sitten tuli lapseni itkemällä kotiin sanoen, että kaveri oli suuttunut hänelle ja lähtenyt pois. Kun pyysin häntä tarkentamaan kertomaansa kysymällä: "Sanoiko kaverisi, mikä häntä ärsytti?", lapsi vastasi: "Se kun häntä aina syytetään siitä, että hän tekee jotakin väärin." Asia alkoi olemaan minulle jo aika selkeää. Lisävahvistuksena siihen tiedustelivat lapseni heti perään, milloin me menemme kylään ystävälleni, jota juuri sillä hetkellä en halunnut nähdä enää ikinä. "Siihen on enää viisi yötä!" he yhdessä iloisina kikittivät. Omat ajatukseni heidän ilostaan paljastivat perin pohjin sisimpääni pesiytyneen katkeruuden.

Koittamalla vieläkin torjua jo aivan selkeästi paljastunutta syntiäni pakenin, pahasta olostani yhä tiukasti kiinni pitäen, lukemaan kirjaa. Sieltä tulivat vastaan sanat:

Rehellinen katkeruuden kohtaaminen - - Johannes sanoo: "Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta" (1. Joh. 1:6). Mitä on pimeä? Pimeä on katkeruutta sekä mielen sekavuutta ja sydämen raskautta, koska emme ole todella antaneet toisille anteeksi - - Pimeässä vaeltaminen on seurausta anteeksiantamattomuudesta. Vaikka en anna anteeksi, saatan silti viettää monia tunteja rukouksessa, mutta minulla ei ole aitoa yhteyttä Jumalaan - -  jos en voi antaa anteeksi toiselle, olipa hänen tekonsa mikä tahansa, silloin olen pimeässä - -  Jeesus ennustaa kaihtelematta: ihmiset tulevat loukkaamaan meitä. Eikä siinä kaikki: hän kutsuu tätä kokemaamme loukkausta synniksi. Täydellinen anteeksiantamus, R.T. Kendall

Saman kirjan seuraavalla sivulla lukivat edellisenä päivänä, ystävääni vastaan hyökkäystä suunnitellessani, mieleeni nousseet Raamatun sanat:

Älä koskaan unohda, miten Jeesuksesta sanottiin: "Murtunutta ruokoa hän ei muserra" (Matt. 12:20). Täydellinen anteeksiantamus, R.T. Kendall

Näihinkin sanoihin olin osannut oikein uskottavasti katsoa omasta itsesäälin näkökulmasta käsin ja voi kuinka murtuneeksi itseni ihan vilpittömästi silloin olinkaan kokenut! On siis todellakin mahdollista ymmärtää Jumalan Sanaa täysin vääristyneesti silloin kun olemme päättäneet olla tunnistamatta ja tunnustamatta omaa syntiämme!

Miten tärkeää Raamatun mukaan onkaan antaa anteeksi meitä loukanneille heti eikä ajatella, että ehkä vasta myöhemmin:

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä" - - Hepr. 12:15